Jos kaikki nykyiset hakijat hyväksytään, EU:n jäsenmaita olisi 28

Onko EU:n laajenemiselle eväitä

Käynnissä olevan hallitusten välisen konferenssin keskeisiä kysymyksiä ovat EU-laajentaminen jopa yli 20 valtion unioniksi ja institutionaaliset uudistukset. Nämä kulkevat käsi kädessä, sillä jo nyt EU:n hallinto ja päätöksentekojärjestelmä ovat toimintakykynsä rajoilla. Laajentuminen aiheuttaisi myös valtavat kustannukset maatalous- ja aluepolitiikkaan.

EU:n laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan sekä Baltian maihin (ns. KIE-maat/KIE-10 -maat) on urakka, joka panee EU:n poliittisesti, rakenteellisesti ja taloudellisesti uusiksi.

Perinteisesti EU:ssa on käyty kiistaa integraation laajentajien ja syventäjien välillä. Integraation syventäjiin ovat kuuluneet Saksa, Benelux-maat ja osittain Ranska. Näiden tavoitteena on federalistinen unioni, kun taas esimerkiksi Tanska ja varsinkin Englanti ovat suhtautuneet integraation syventämiseen penseästi. EU:n laajentamiseen kaikissa EU-maissa - myös Suomessa - on kuitenkin periaatteellisesti myönteinen kanta. Tähän yksimielisyys sitten päättyykin.

Entinen ei toimi

EU:n laajentaminen edellyttää päätöksentekorakenteiden merkittävää uudistamista. Hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) se onkin yksi keskeisimmistä kysymyksistä ja edellytys laajentumiselle Keski- ja Itä-Eurooppaan.

EU:n instituutioiden (komission, ministerineuvoston ja parlamentin) ja niiden välisten suhteiden uudistustarpeesta vallitsee niinikään periaatteellinen yhteisymmärrys.

Jos EU-maiden jäsemäärä nousee KIE-maiden mukaan tulon jälkeen yli 20:n, joka on mahdollista, kun jäsenyysneuvottelut Maltan ja Kyproksen kanssa päätettiin aloittaa vuonna 1997, ei nykyisillä insituutioilla ja päätöksentekojärjestelmällä voida tulla enää toimeen. Yhteispäätösmenettely on sekava ja monimutkainen eikä yksimielisiä päätöksiä synny kovin helposti yli 20:n maan EU:ssa.

Pienten maiden vaikutusvalta vähenee

Päätöksentekomenettelyn uudistaminen aiheuttaa ongelmia varsinkin pienille jäsenmaille - kuten Suomelle. Niiden ääni tulisi entistä heikommin kuuluville. Esimerkiksi komission jäsenmäärää on esitetty pudotettavaksi kahteentoista. Tällöin pienet jäsenmaat eivät enää saisi ehdokasta jokaiseen komissioon, vaan komissaarin paikkaa kierrätettäisiin pienten maiden kesken. Tätä on vaikea perustella kansalaisille, joille sanottiin kansanäänestyksen alla, että menemme mukaan vaikuttamaan Euroopan asioihin.

Kysymys ministerineuvoston ja EU-parlamentin välisistä suhteista päätöksenteossa kuuluu HVK:n vaikeimmin ratkaistaviin kysymyksiin, ja josta EU-maissa vallitsee hyvin toisistaan poikkeavia käsityksiä. Myös EU-maiden puolueiden sisällä.

Suomi joutuu tasapainoilemaan välttämättömien muutostarpeiden ja vaikutusvaltansa säilyttämisen ristipaineessa. Hallitus kuitenkin tahtoo kehittää unionia itsenäisten valtioiden välisenä liittona ja pitää kiinni ministerineuvoston nykyisestä roolista. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä sisä- ja oikeusasiat Suomi haluaa säilyttää pääsääntöisesti hallitustenvälisenä yhteistyönä.

Usean vauhdin Eurooppaan

EU:n keskeinen periaate on ollut, että solidaarisuuden nimissä kaikki jäsenmaat osallistuvat integraatioon yhtäläisesti ja yhtäaikaisesti. Talous- ja rahaliitto EMU sekä KIE-10 -maiden mahdollinen mukaantulo ovat kuitenkin murentamassa entistä yksitahtikonetta. Useamman vauhdin unionia on puolusteltu juuri KIE-maiden mukaan tulolla.

Saksa ehdottikin vuonna 1994, että EU:n olisi hyväksyttävä periaate, jonka mukaan unionin jäsenet voivat edetä yhdentymisessä ei nopeuksilla (ns. géométrie variable). EMU-kriteerit täyttävät maat muodostaisivat EU:n "kovan ytimen", johon muut jäsenet voisivat tulla mukaan omalla vauhdillaan. Tämä loisi EU:n sisämarkkinoille uusia rajoja ja heikentäisi sisämarkkinoiden toimintaa sekä lisäisi EU:n epäyhtenäisyyttä.

Usean vauhdin EU lienee kuitenkin väistämätöntä, sillä edes kaikki nykyiset jäsenmaat eivät täytä EMU:n lähentymiskriteerejä - KIE-maista puhumattakaan. KIE-maiden mukaan tulon jälkeen EU kehittyykin ainakin kahdella, ellei kolmella nopeudella. Edes parhaassa kunnossa olevat KIE-maat eivät pysty omaksumaan kaikkia Rooman ja Maastrichtin sopimusten säädöksiä.

Mukaantulijat ovat köyhyysloukussa

KIE-10 -maat painivat taloudellisesti aivan eri sarjassa kuin EU-maat ja niiden siirtyminen EU:n markkintalouden vaatimaan tekniseen tasoon vie rutkasti aikaa. Vaikka monien KIE-maiden taloudellinen kehitys on ollut nopeaa, niiden lähtötaso on niin alhainen, että kestää hyvin kauan ennenkuin paraskaan KIE-maa lähestyy EU:n keskitasoa.

Jopa köyhimmän EU-maan Kreikan bruttokansantuote on yli viisi kertaa korkeampi kuin KIE-maiden keskiarvo. Saksan BKT on 10-kertaa korkeampi KIE-maiden keskiarvo.

Suurimpia ongelmia, joita KIE-maat ja EU kohtaavat laajentumisen yhteydessä on uusien jäsenten maatalouden ja aluepolitiikan aiheuttamat jättiläismäiset kustannukset. Siksi EU:n olisi uudistettava alue- ja maatalouspolitiikkansa ennen vuotta 1999, jolloin budjettikausi päättyy ja ainakin ennen KIE-maiden jäsenyyttä. Maatalous- ja aluepolitiikan osuus EU:n lähes 500 miljardin markan budjetista on n. 80 %.

Jos EU:n aluepolitiikan nykykriteereitä sovellettaisiin sellaisenaan KIE-maihin, laajentuminen vähintään kaksinkertaistaisi aluepolitiikan menot. EU:n köyhyysrajana pidetään 75 % EU:n keskimääräisestä BKT:sta, ja tämän rajan alle jäävät alueet saavat korkeinta aluetukea. Kaikki KIE-maat olisivat oikeutettuja korkeimpaan tukeen. Nykyisellä tukitasolla (400 ecua/asukas) se merkitsisi 40 miljardin ecun - yli 220 miljardin markan - menolisäystä.

Maatalous ongelma

Maatalouden osuus KIE-maiden kokonaistaloudesta on huomattavasti EU-maita korkeampi. Maatalouden osuus KIE-maiden BKT:sta on n. 8 % ja osuus työvoimasta 27 %. EU:ssa maataloudesta kertyy bruttokansantuotetta vain 2,5 % ja vain 6 % työvoimasta uurastaa maataloudessa. EU:n maataloustyöntekijöiden määrä tuplaantuisi, jos kaikki KIE-maat pääsevät jäseneksi.

Arviot KIE-maiden liittymisen vaikutuksista EU:n vuosittaisiin maatalouskustannuksiin vaihtelevat rajusti 20-50 miljardin ecun (110-280 miljardin markan) välillä. EU-komission laskelmien haarukka on vielä suurempi eli 12-60 miljardia ecua.

KIE-maiden liittymiskustannukset maatalous- ja aluepolitiikan osalta olisivat yhteensä 60-90 miljardin ecun eli n. 330-500 miljardin markan välillä. KIE-10 -maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on n. 190 miljardia ecua. Ne saisivat jäseneksi tullessaan 60-90 miljardia ecua tukiaisia, joka merkitsisi, että kolmasosa niiden BKT:sta olisi EU-rahaa. Ei ole vaikea kuvitella, mikä talouden ylikuumeneminen siitä seuraisi ja mitkä taas olisivat sen vaikutukset koko Euroopan taloudelle.

ILKKA AHTOKIVI
11.10.1996

OTSIKKOSIVULLE