Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi




11.10.1996



Varokaa viehekalastussosialismia

Kaksi yritystä ja pienilukuinen joukko kansalaisia julkaisi viime tiistaina Helsingin Sanomissa yli 100 000 markkaa maksavan kokosivun ilmoituksen otsikolla: ”Herätys”. Ilmoituksessa vastustettiin kalastuslain muuttamista siten, että luotaisiin uusi läänikohtainen viehekalastuslupa, jolla henkilökohtaisen viehekalastusluvan lunastanut ihminen saisi kalastaa yhdellä vavalla ja vieheellä koko sen läänin alueella, jolle hän on luvan lunastanut.

Mainoksessa syytettiin kokoomusta siitä, että puolue olisi pyörtänyt kantansa ja sallisi nyt lailla puuttumisen kansalaisten omistusoikeuksiin. Viehekalastuslupa-järjestelmän väitettiin mainoksessa olevan sosialismia. Samalla vedottiin siihen, että kansalaiset ottaisivat yhteyttä kokoomuksen puoluetoimistoon vastustaakseen hanketta.

Puoluetoimistoon tulikin lähes satakunta faxia ja muutamia kymmeniä puhelinsoittoja. Mielenkiintoista on se, että enemmistö yhteyttä ottaneista oli sitä mieltä, että läänikohtainen viehekalastuslupa tulee toteuttaa. Mainoksen kontaktihinta lähenteli siis 1000 markkaa yhteydenottoa kohden, eikä se edes antanut toivottua tulosta.

Kovalla rahalla harjoitettu ja ulkomailla paljon harrastettu suuren rahan avulla harjoitettava poliittinen painostus näyttää nyt yleistyvän myös Suomessa. Vapaassa maassa sekin on sallittua, joskaan en pidä ajatuksesta, että kansanedustajia uhkaillaan tai painostetaan toimimaan oman vakaumuksensa vastaisesti.

Luettuani kaikki saapuneet faxit ja hankittuani asiaa koskevan laki-aloitteen (Internetin välityksellä tietenkin), tulin henkilökohtaisesti vakuuttuneeksi siitä, että läänikohtainen viehekalastuslupa tulee toteuttaa, eikä sillä ole mitään tekemistä sosialismin kanssa.

Jos aloite toteutuu, pääsee yksityishenkilö siis yhdellä vieheellä kalastamaan koko järvelle ilman, että hänen tulee hankkia kymmeniä eri lupia ja koettaa epätoivoisesti selvittää kalastusalueiden rajat. Verkkokalastajia tai kymmenillä vieheillä kalastavia puoliammattilaisia muutos ei koskisi.

Kalastuslain muutoksen kannalta on kuitenkin valitettavaa, että lakialoite on huonosti valmisteltu ja puutteellinen. Parempaan lopputulokseen olisi päästy, jos lakiehdotus olisi valmisteltu huolellisesti ja tuotu eduskuntaan hallituksen esityksenä.

Eduskunta on jo vuonna 1982 katsonut onginnan ja pilkinnän olevan sellaista kalastamista, joka ei vaaranna kalaveden omistajan oikeutta käyttää omaisuuttaan hyväkseen tehokkaasti ja tuottavasti. Sitä ei vaaranna myöskään yksinäinen heittouistelija tai uistimenvetäjä. Ne harvat kalat, joita näillä välineillä onnistuu saamaan, eivät vaaranna myöskään ammattikalastajien elantoa.

Onginnasta ja pilkinnästä tehtiin ns. jokamiehenoikeus. Sellaisen (tosin maksullisen) voi tehdä myös viehekalastuksesta. Läänikohtaisesta viehekalastusmaksusta kertyvät tulot palautetaan vesialueiden ja kalastusoikeuksien omistajille.

Omistusoikeudensuoja on tärkeä perusoikeus. Mutta sekään ei ole rajaton oikeus käyttää omaisuuttaan miten tahtoo. Puukon omistaja ei saa käyttää puukkoaan miten tahtoo. Omistusoikeuteen liittyy myös paljon rajoituksia, joista osa määräytyy yleisen edun perusteella. Niitä liittyy mm. rantarakentamiseen.

Viehekalastuslupa ei merkitse sellaista puuttumista omistusoikeuteen, että sitä voitaisiin pitää mitenkään poikkeuksellisena - sosialismista nyt puhumattakaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on antanut jäsenilleen vapaat kädet viehekalastuslupaa koskevassa äänestyksessä. Se sopii moniarvoiselle puolueelle, jossa sallitaan omantunnonvapaus ja oikeus muodostaa itse kantansa kulloinkin käsiteltävänä olevaan asiaan. Osa kokoomuslaisista kansanedustajista tulee äänestämään luvan puolesta ja osa sitä vastaan.

ILKKA AHTOKIVI


ETUSIVULLE