Arkadianmäen ääni

13.12.1996


Ensikertalaisena eduskunnassa

EU-vaalien seurauksena me kuusi uutta kansanedustajaa astelimme 19.11.1996 puhemies Riitta Uosukaisen huoneeseen valtakirjoinemme. niiden juhlallinen tarkistus oli viimeinen sinetti kansanedustajuudellemme. Seuraava täysistunto, jossa meidät esiteltäisiin muille kansanedustajille, oli alkava parin tunnin päästä.

Muiden lähdettyä puhemiehen huoneesta, jäin vielä sinne. Ilmoitin haluavani jättää heti työnäytteeni: kyselyn hallitukselle siitä, onko sotaveteraani-ikäluokan kohtelussa syyllistytty perustuslain vastaiseen menettelyyn ja mitä hallitus aikoo tehdä hyvittääkseen eläkeläisille heidän menettämänsä eläkkeiden indeksikorotukset ja aikooko hallitus palauttaa eläkeindeksit palkkaindeksiradalle. Riitta Uosukainen opasti minut viereiseen huoneeseen, jonne tällaiset esitykset on tapana jättää.

Ennen täysistunnon alkua tapasin käytävällä entisen luokkatoverini Tornion yhteislyseosta - entisen varapuhemiehen Seppo Pelttarin, joka oli juuri jättänyt europarlamentin. Hän tuli pitämään eduskunnan keskustalaisille ja pääkaupungin keskustamielisille vaikuttajille perinteistä nahkiaispäivää kutsuen minutkin mukaan.

Tilaisuuden aikana hän esitteli seuraajansa nahkiaisisäntänä ja minutkin samalla todeten, että mukava mies vaikka onkin väärästä puolueesta. Sepon tornionjokilaaksolaisen perinnepöydän herkut olivat hyviä. Kun sitten iltapäivällä joku kysyi, miten urani on alkanut, totesin, että jos näin hienosti jatkuu joka päivä, niin käsi ei värähdä, kun käyn tilille.

Mutta seuraavana päivänä kaikki muuttui - paperia satoi tuutin täydeltä molempiin postilaatikkoihini, työpöydälleni, istuntosalin pöydälle ja kaikkiin niihin kolmeen valiokuntaan, joiden työskentelyyn seuraavana päivänä osallistuin.

Illat menivät puoliyöhön, ja vaikka tiesin, että ei ole äänestyksiä halusin istua loppuun asti kuullakseni eri asioista käytäviä keskusteluja. Olivathan edustajat valinneet puheisiinsa keskeisimmät asiat meneillään olevista päätösluonnoksista. Suti - Sulo Aittoniemi - istuu siellä aina uskollisesti loppuun saakka. Meitä muita oli vain kourallinen.

Itsenäisyyspäivän aatto meni myöhään eduskunnassa. Sitten yöllä puheenteko ja aamulla sankarihaudalle puhumaan. niiden kirkonmenojen jälkeen seurasi toiset, juhlajumalanpalvelus Suurkirkossa. Sitten valtioneuvoston juhlakonserttiin ja illalla linnan kutsuille. Sitten yöllä vielä uusittuun Adloniin ja Vaakunan 10-kerrokseen. Lyhyen torkahduksen jälkeen olikin lauantaina täysistunto edessä heti aamukymmeneltä.

Eduskuntasalissa vallitsi kiihkeä tunnelma. Käännytystä lääniuudistuksen puolesta ja vastaan puolesta ja vastaan kävi esittämässä eri puolueiden edustajia. uusi edustaja on helppo kohde, ajateltiin. Oman kantani olen jo lyönyt lukkoon ennen eduskuntaan tuloani: säilykööt läänit ennallaan. Kiivaita puheita käytettiin hallituksen esityksen puolesta ja vastaan.

Kansanedustaja Matti Väistön johtama hallintovaliokunta vastusti hallituksen esitystä äänin 11-6. itse ajattelin kysyä, että eikös keskusteluun voisi liittää myös Viipurin läänin kysymyksen, mutta päätin kuitenkin olla sekoittamatta enää pakkaa.

Toinen kysymys, joka nousi huulilleni, oli ajatus siitä, mitähän tyhjentyvien lääninhallitusten vapautuville kiinteistöille tehdään. Vai poltetaanko ne sisäministeriön vakiintuvan tavan mukaisesti, kuten Santion merivartioasema, jossa samalla poltettiin merenkulkuhallituksenkin tilat sen tietämättä.

Rakennukset olivat hyväkuntoiset ja itään suuntautuvan veneilyn kannalta tärkeällä paikalla. Ensi vuoden budjettiin esitetään jo määrärahoja passintarkastustilan tekemiseksi poltetun merivartioaseman viereiseen vajaan - idioottimaista.

Kuuma äänestys päättyi suurläänihankkeen kannattajien äärimmäisen niukkaan voittoon 101-95. Sitä edelsi pääministerin uhkaus: jos suurläänejä ei synny, ei synny työvoima- eikä elinkeinokeskuksiakaan, vaikka kansanedustajat tekisivät millaisia lakialoitteita tahansa. Puhe kiukutti eduskuntaa ja sai aikaan melkoisen kohun - hallitus uhkaa eduskuntaa!

Enemmistö voitti ja kansanedustaja ”Veltto” Virtanen suree, kun kotiläänikin häipyi alta. Ensin naapuri vei Viipurin läänin ja sitten omat veivät Hämeen. Istuessani myöhemmin eduskunnan kuppilassa kristillisten entisen ministerin Toimi Kankaanniemen kanssa, muistelimme itsenäisyyspäivän piispan saarnaa: Herra siunaa Tasavallan Presidenttiä, hallitusta ja eduskuntaa. Anna sille viisautta tehdä hyviä päätöksiä. Tulevaisuus näyttää, toteutuuko piispan harras rukous.

SEPPO KANERVA
13.12.1996


OTSIKKOSIVULLE