Mistä asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovittamisessa on kysymys
Asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovitus lykkääntyi
Asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovittamisen tavoite on osa hallituksen asettaman kannustinloukkutyöryhmän tekemää esitystä, jonka pohjalta hallitus teki periaatepäätöksen iltakoulussaan toukokuussa. Muutosten lähtökohtana on sisällyttää toimeentulotukeen asumiskustannusten eräänlainen omavastuu, jotta tuensaajalla itsellään olisi intressi pitää asumismenot kohtuullisina ja jotta tuen valumista vuokratasoon hillittäisiin.Omavastuu on tarkoitus toteuttaa siten, että toimeentulotuen laskennallisella perusosalla katettaviin menoihin sisällytettäisiin asumistukijärjestelmän asumismenojen omavastuun suuruinen erä eli 20 prosenttia. Samalla perusosasta siirrettäisiin sanomalehden tilausmaksu ja TV-lupamaksu erikseen korvattaviksi menoiksi.
Perusosan markkamääriin ei uudelleenjärjestelyn yhteydessä tehtäisi muutoksia. Samanaikaisesti on tarkoitus korottaa asumistukea erityisesti pienituloisten kohdalla, jolloin tarve turvautua toimeentulotukeen vähenisi.
Asumistukijärjestelmiin kuuluu yleensä oleellisena osana tietty asukkaan omavastuu asumismenoistaan. Asumismenojen mukaan määräytyvää omavastuuta on pidetty tarpeellisena asukkaan kiinnostuksen säilyttämiseksi asumismenojensa tasosta ja kehityksestä.
Kaavamaisesta rahanjaosta omavastuuseen
Toimeentulotuen yhteydessä omavastuuajattelu ei kuitenkaan ole toteutunut, koska asumismenot korvataan täysimääräisesti, ja siis asumistuenkin omavastuu kattaen, kun niitä ei voida pitää kohtuuttomina. Toimeentulotuen on siten nähty muodostuvan enenevässä määrin kaavamaiseksi rahan jaoksi.Keskeisenä syynä tähän on asumismenojen korvaaminen toimeentulotukena. Tilannetta on korostanut asumistukeen viime vuosina tehdyt leikkaukset.
Muutosten tavoitteena on kaavamaisena laskennallisin perustein myönnettävän toimeentulotuen osuuden rajoittaminen ja toimeentulotuen lähentäminen alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti sosiaalityöhön ja harkinnanvaraiseen tukemiseen. Osana toimenpidekokonaisuutta asumistuen omavastuuta on tarkoitus pienentää poistamalla asumistuessa pienituloisimmilta 100 mk/kk suuruinen perusomavastuu, jolloin tässä tukimuodossa jää jäljelle ainoastaan prosentuaalinen omavastuu (20 prosenttia asumistukilain mukaisista kohtuullisista asumismenoista).
Korvausaste paranee
Lisäksi asumistuen korvausastetta on tarkoitus parantaa siten, että täysimääräiseen asumistukeen oikeuttavia tulorajoja nostetaan yhden ja kahden henkilön ruokakunnilta 500 mk/kk ja muiden ruokakuntatyyppien osalta vuonna 1995 voimassa olleiden perusteiden mukaiselle tasolle, jolloin näiden kohdalla tulorajojen korotus olisi hieman suurempi.Asumiskustannusten omavastuu toimeentulotuessa on tarkoitus toteuttaa siten, että toimeentulotuen perusosalla katettaviin menoihin sisällytettäisiin 20 prosenttia asumistukilain mukaisista asumismenoista. Samalla perusosasta siirrettäisiin sanomalahden tilausmaksu ja TV-lupamaksu erikseen korvattaviksi menoiksi.
Nämä ovat menoeriä, jotka toteutuvat melko harvoin - lyhyiden tukijaksojen kyseessä ollen monesti eivät lainkaan - ja jotka pitempikestoisissa asiakassuhteissa ovat sovitettavissa toteutettaviksi esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa. Näin ne eivät merkittävästi lisäisi erikseen korvattavien menojen aiheuttamaa työmäärää.
Kun perusosalla katettaviin menoihin on nyt tarkoitus sisällyttää asumismenojen omavastuu, jonka suuruus vaihtelee melkoisesti eri paikkakunnilla ja myös tuenhakijan asumistilanteesta johtuen, voi asumismenojen omavastuu muodostua liian suureksi, jotta se maksettaisiin kokonaisuudessaan toimeentulotuen perusosasta. Tällaisissa tapauksissa tukea tulisi voida harkinnanvaraisesti myöntää suurempana.
Suu säkkiä myöten
Pidemmällä aikavälillä olisikin pyrittävä siihen, että asiakas sopeuttaa asumismenonsa tulotasonsa asettamiin puitteisiin. Milloin se suinkin on mahdollista.Muutosten kotitalouksiin kohdistuviin vaikutuksiin vaikuttaa olennaisesti se, miten kunnat tulevat käyttämään valtioneuvoston päätöksen 4 §:ään ehdotettua tarvehankintaa asumismenojen osalta.
Tarkoitus on, että osa perusosaan sisältyvistä asumismenoista voitaisiin poikkeuksellisesti hyväksyä harkinnanvaraisena menona erityisesti siirtymävaiheessa vuoden 1997 alussa, jotta tuen saaja eivät yllätyksellisesti johtuisi kohtuuttomiin toimeentulovaikeuksiin, tai tilanteissa, missä heillä ei esim. paikkakunnalla vallitsevan asuntotilanteen ja vuokratason vuoksi ole mahdollisuutta itse vaikuttaa asumiskustannustensa alentamiseen muuttamalla halvempaan asuntoon.
Vasemmiston jarrutusta - vaalitappio säikäytti
Nämä uudelleenjärjestelyt sisältyivät valtion talousarvioesitykseen vuodelle 1997. Hallitus oli yksimielinen tehdessään asiaa koskevaa periaatepäätöstä, mutta asian lopullisten päätösten tekemisessä ilmaantui vaikeuksia. Vasemmisto aloitti jarrutuksen heti vaalien jälkeen vaalitappionsa säikäyttämänä.Työn ja yrittämisen kannattavaksi tekeminen näyttääkin olevan vasemmistolle niin vaikeaa, että hallitus ei päässyt yhteisymmärrykseen asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovittamisessa. Perusoikeusnäkökulmaan liittyvät ongelmat eivät asian eteenpäin viemisen esteenä voi olla, jos laki vain muotoillaan oikealla tavalla.
Asia päätettiin siirtää selvitysmiehelle, jonka tehtävänä on selvittää mahdollisuudet selkeyttää nykyistä toimeentuloturvalainsäädäntöä ja tehdä esitys siitä, millaisilla toimenpiteillä tähän tavoitteeseen voidaan päästä. Selvitysmiehen toimeksiannon pitäisi valmistua kesäkuun lopussa 1997. Näin asumistuen ja toimeentulotuen muutokset lykkääntyvät ainakin vuoden 1998 alkuun.
Asian lykkääntyminen oli kokoomuksen eduskuntaryhmän tahdon vastainen. Asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovittamisen pääideahan oli työn vastaanottamisen kynnyksen laskeminen. Siten se oli tärkeä osa hallituksen työllisyyden edistämistä. Nykyisinhän kynnys vastaanottaa työtä on korkea huolimatta siitä, että pääosa kannustinloukkutyöryhmän esityksistä toteutuu vuoden 1997 aikana.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä sosiaaliturvajärjestelmämme on remontin tarpeessa. Hallituksen tähän mennessä tekemät päätökset kannustavuuden lisäämisestä ovat vasta alku uudistukselle.
SARI SARKOMAA
13.12.1996
