Hebron-neuvotteluja leimaa keskinäinen syyttely
Sytytyslanka palaa Länsirannalla
Mielialat Länsirannalla kiristyvät ja Araftin palestiinalaisvastustajat pyrkivät jarruttamaan rauhanprosessia terrori-iskuilla. Samaan aikaan Hebron-neuvottelut polkevat paikallaan ja niitä leimaa keskinäinen syyttely.Palestiinalaisten mukaan pääministeri Benjamin Netanjahu tahtoo muuttaa Israelin edellisen hallituksen tekemää sopimusta. Netanjahun hallitusta nimettäessä edellinen pääministeri Shimon Peres muistutti, että hallituksen tekemä kansainvälinen sopimus sitoo myös sen seuraajaa.
Hebronin neuvottelut ovat polkeneet pitkään paikallaan. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on viivyttänyt vetäytymistä hakien parempia turvatakuita alueen juutalaissiirtokunnille.
Neuvottelujen ongelmakohtiin kuuluu se, saako palestiinalaispoliisi kantaa samanlaisia aseita kuin israelilaiset ja saako Israelin armeija valtuudet etsiä ja vangita terrorismista epäiltyjä palestiinalaisalueelta.
Palestiinalaiset taas ovat tiettävästituoneet neuvottelupöytään Hebronin kaupunkiin liittymättömän asian eli vaatineet aikataulua Israelin joukkojen vetäytymiselle myös kaupunkien ulkopuolisilta alueilta.
500 juutalaista palestiinalaisten keskellä
Hebron on viimeinen Länsirannan kaupunki, josta israelilaisjoukot eivät vielä ole vetäytyneet. Kaupungissa asuu noin 500 juutalaissiirtokuntien asukasta 130 000 palestiinalaisen keskellä.Israel on vetäytynyt kaikista muista Länsirannan palestiinalaiskaupungeista paitsi Hebronista. Olemassaolevan sopimuksen mukaan sen pitäisi vetäytyä myös maaseutualueilta kolmessa vaiheessa.
Ensimmäisen vaiheen olisi pitänyt olla syyskuun 7. päivänä ja seuraavien puolen vuoden ja vuoden päässä. Koska määräaika on jo ylitetty, palestiinalaiset eivät luota israelilaisten vetäytymisvauhtiin jatkossakaan.
Mieliala kiristyy miehitetyillä alueilla
Ilmapiiri Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla on räjähdysherkkä. Tavalliset kansalaiset ovat turhautuneita, kun vetäytymisaikataulua ei noudateta. Rauhanprosessia vastustavat palestiinalaisjärjestöt käyttävät tilaisuutta hyväkseen terrori-iskuihin, jotka vaikeuttavat Jasser Arafatin asemaa entisestään.Keskiviikkona pyssymiehet surmasivat lähellä Beit Elin siirtokuntaa autoilleen israelilaisen naisen ja lapsen haavoittaen muuta perhettä. Israelilaisten mukaan surmatyön takana on Palestiinan vapautuksen kansanrintama, joka vastustaa rauhanprosessia. Samana päivänä tuhat Hamas-järjestön aktivistia vaati kokouksessaan Israelin vastaisen taistelun jatkamista.
Seurauksena on noidankehä, jossa israelilaisten vastatoimet lietsovat lisää jännitystä. Maanantaina parisataa palestiinalaista valtasi israelilaisten sulkeman Hebronin Islamilaisen Yliopiston vaatien yliopiston avaamista. Israelilaiset sulkivat useita palestiinalaisia korkeakouluja maaliskuun itsemurhapommi-iskujen jälkeen. Iskuissa kuoli 63 henkeä. Israelilaiset epäilivät, että korkeakoulut ovat muslimimilitanttien keskuksia.
Opiskelijat poistuivat paikalta rauhanomaisesti, kun Israelin armeija lupautui avaamaan pienemmän korkeakoulun - Hebronin teknillisen korkeakoulun - ja käynnistämään neuvottelut yliopiston avaamisesta.
”Kuolema Arafatille”
Samana päivänä militantit juutalaiset taas polttivat hannukkakynttilöitä Itä-Jerusalemin PLO:n päämajan edessä huutaen ”Kuolema Arafatille”. Sen jälkeen joukko marssi israelilaispoliisien suojelemina arabien vanhan kaupungin läpi. Poliisi esti joukkoa pääsemästä sekä juutalaisille että islamilaisille pyhälle temppelialueelle, joka on nyt muslimien halussa.Eräiden tarkkailijoiden mukaan militantit juutalaisryhmät pyrkivät provosoimaan väkivaltaa, jotta sen perusteella voitaisiin vaatia lisää turvatakuita siirtokunnille ja voitettaisiin aikaa niiden laajentamiseen.
Keskinäistä syyttelyä
Viime päivinä ovat sekä israelilaiset että palestiinalaiset syytelleet toisiansa neuvottelujen viivästymisestä. Netanjahun avustaja David Bar-Illan kertoi Jasser Arafatin lähetäneen pääministerille viestin, jossa oli ”monia vaatimuksia, joista useimmat merkitsivät kaikkien jo saavutettujen sopimusten uudelleen avaamista”.Arafatin toimisto sen sijaan syyttää Israelia pyrkimyksestä muuttaa Israelin ja Palestiinan välistä sopimusta, jonka Israelin edellinen hallitus allekirjoitti.
Lauantaisessa lehtihaastattelussa Jasser Arafat varoitti, että epäonnistuminen Hebronin kysymyksen ratkaisussa voisi johtaa 1987-1993 kaltaiseen palestiinalaisten kansannousuun Israelia vastaan.
Arabiliitto varoittaa siirtokuntien laajentamisesta
Kaikki arabimaat ovat arvostelleet voimakkaasti pääministeri Netanjahun toimia juutalaissiirtokuntien laajentamiseksi valloitetuilla alueilla - eli Gazassa, Länsirannalla ja Golanilla. Palestiinalaisten mukaan siirtokunnat pilkkovat ja rikkovat ne alueet, joille pitäisi luoda palestiinalaisten oma valtio.Viimeksi siirtokuntien laajentamisen tuomitsi Arabimaiden yhteistyöjärjestö Arabiliitto. Se piti toissa viikonvaihteessa Kairossa Palestiinan ja Syyrian pyynnöstä hätäistunnon, jossa käsiteltiin asiaa. Kokous tuomitsi Israelin toimet ja varoitti niiden vaarantavan koko Lähi-Idän rauhanprosessin.
Syyria esitti kokoukselle, että Arabiliitto käyttäisi sanktioita. Se toivoi, että liitto suosittaisi Israelin ja arabien välisten suhteiden normalisointiprosessin jäädyttämistä. Tätä Arabiliitto ei kuitenkaan tehnyt.
Kovilla sanoilla yritetään vaikuttaa
Kairon kokousta edelsi tiukentuva arvostelu Israelia kohtaan. Arabimaat syyttivät Netanjahua siitä, että hän ei ole toteuttanut sovittua periaatetta valloitettujen alueiden palauttamisesta rauhan hintana vaan päinvastoin laajentaa juutalaissiirtokuntia valloitetuilla aluilla.Muunmuassa Egyptin presidentti Hosni Mubarak lähetti erikoisviestin Netanjahulle varoittaen, että juutalaissiirtokuntien laajentaminen on omiaan tuhoamaan Israelin ja sen arabinaapureiden välisen luottamuksen ja ”rohkaisee rikkomaan Israelin ja arabimaiden välisiä rauhansopimuksia”.
Kovalla retoriikalla pyritään painostamaan Netanjahu lähemmäksi edeltäjänsä linjaa. Tarkoituksena on näyttää Israelin äänestäjille ja länsimaille, että Israelin ja arabien suhteet parantuivat vain tuon linjan takia. Ja että ne palaavat takaisin kylmiksi, ellei Netanjahu tätä linjaa noudata.
Enemmistö israelilaisista tahtoo rauhanprosessin jatkuvan. Arabit toivovat, että tämä enemmistö painostaisi Netanjahun kääntämään kelkkansa. Israelin oppositio onkin jo varoittanut nykyisestä kehityksestä. Esimerkiksi edellisen hallituksen apulaispuolustusministeri Ori Orr on sanonut, että nykyinen hallitus on edellistä lähempänä sodan vaihtoehtoa.
Raskaat sodat taustalla
Sodan pelko on yksi vahvimpia Israelin politiikkaa ohjaavia tekijöitä. Israelilaiset ovat eläneet äärimmäisen vihamielisessä ympäristössä; lähtökohtaisestihan arabimaat eivät tunnustaneet lainkaan sen oikeutta olemassaoloon.Nykyisen kaltainen Israel syntyi äänestyspäätöksellä YK:ssa vuonna 1947. 13 ääntä saanut ja hävinnyt ehdotus kannatti Palestiinaan yhteistä liittovaltiota, jossa juutalaisilla ja arabeilla olisi autonomia omilla alueillaan. 33 ääntä saanut voittanut ehdotus rakentui kahden erillisen valtion mallille, jossa Jerusalem ympäristöineen olisi kansainvälistä vyöhykettä.
Kohta Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen arabimaiden armeija hyökkäsi Palestiinaan. YK:n johdolla vuonna 1949 tehty aseleposopimus tähtäsi ”pysyvään rauhaan Palestiinassa”. Israelilaiset saivat kuitenkin pian nähdä, etteivät arabit edelleenkään hyväksyneet sen olemassaoloa. Rauhan sijasta seurasi uusia sotia: ensin Suez 1956 ja sitten kuuden päivän sota 1967.
Israelin armeija osoittautui yllättävän vahvaksi. Voittoisassa kuuden päivän sodassa 1967 se valloitti Siinain niemimaan, Gazan alueen, Länsirannan, Itä-Jerusalemin ja Golanin kukkulat.
Israel omaksui periaatteen, ettei se luopuisi noista alueista ennenkuin arabimaiden kanssa olisi rauhansopimukset, joissa ne tunnustavat Israelin olemassaolo-oikeuden ja rajat.
Käytännössä periaatetta toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1979. Kun Egypti allekirjoitti rauhansopimuksen Camp Davidin prosessin jälkeen, Israel palautti Egyptiltä valloittamansa osat Siinain niemimaasta.
”Testi uudelle hallitukselle”
Israelin edellinen hallitus otti historiallisia edistysaskelia rauhanneuvotteluissa palestiinalaisten kanssa. Lähtökohdaksi otettiin, että Israel Siinain mallin mukaan luovuttaa valloittamiaan alueita takaisin osana rauhantekoa, noudattaa niinsanottua ”maata rauhasta”-periaatetta.Rauhanprosessi ajautui jäihin, kun edeltäjänsä murhan johdosta kesken vaalikauden pääministeriksi noussut Shimon Peres kuitenkin hävisi vaalit. Nykyinen pääministeri Benjamin Netanjahu tarjosi vaalipuheissaan maan sijasta vastalahjaksi rauhaa, puhuen ”rauhaa rauhasta” -periaatteesta.
Kun uusi hallitus nimitettiin knessetissä, edellinen pääministeri Shimon Peres varoitti, että jos Netanjahu tahtoo jatkaa rauhanprosessia, hän joutuu tuottamaan pettymyksen useille kannattajilleen. Rauhanneuvotteluissa kun kyse ei ole siitä, mistä yksin israelilaiset pitävät. Se on yhteistyötä, joka etenee vain, jos toinenkin osapuoli niin tahtoo.
Lisäksi hän muistutti, että yhden hallituksen allekirjoittama kansainvälinen sopimus sitoo myös sen seuraajaa. ”Oslo II -sopimuksen mukainen joukkojen vetäminen Hebronista on testi uudelle hallitukselle”, Peres ennusti.
LAURI KAIRA
Kairo
13.12.1996
