Yleislakon välttämiseksi hallitus täsmensi aiempaa päätöstään. Selvitysmiehiksi asetettiin johtaja Tuulikki Petäjäniemi ja maaherra Kalevi Kivistö. Hallitus ei ole kuitenkaan lopullisesti päättänyt koulutusvakuutusjärjestelmän luomisesta, eikä myöskään mahdollisen koulutusvakuutusjärjestelmän sisällöstä tai rahoituksesta. Selvitysmiesten on määrä päättää työnsä vuoden 1996 loppuun mennessä. Vasta sen jälkeen hallitus tekee omat päätöksensä.

Kohti elinikäistä oppimista

Koulutusvakuutusidean taustalla on sinänsä hyviä tavoitteita, mutta siihen liittyy myös useita ongelmia. Koulutusvakuutus on työnimi toimenpiteille, ei välttämättä uudelle järjestelmälle. Tavoitteena on joustavoittaa työttömyysturvan piirissä olevien mahdollisuuksia ammattitaidon, osaamisen ja työmarkkinakelpoisuuden parantamiseen. Selvitys on liitettävä laajempaan kokonaisuuteen, jonka tavoitteena on lisätä sosiaaliturvan kannustavuutta sekä edistää työn ja koulutuksen vuorottelua elinikäisen oppimisen suuntaan.

Poliittiseksi sloganiksi muodostuneeseen koulutusvakuutukseen on ladattu suuria odotuksia. Sen innokkaimmat puolestapuhujat näyttävät uskovan järjestelmän kaikkivoipaisuuteen. Koulutusvakuutuksen taustalla oleva ajatus on hyvä ja kannatettava mutta on aivan eri asia saavutetaanko nämä tavoitteet uuden järjestelmän luomisella. Puheet koulutusvakuutuksesta kaipaavatkin ennen kaikkea konkretiaa.

Koulutusvakuutusjärjestelmän kehittämiseen liittyy useita karikoita, joiden välttäminen vaatii taitoa ja tahtoa. Aivan ensimmäiseksi on tehtävä selväksi, mitä järjestelmällä tavoitellaan. Uudistuksen suhde muihin aikuiskoulutusjärjestelmien tukimuotoihin ja koko koulutusjärjestelmään on selvitettävä. Vaikka koulutusvakuutuksen yhteydessä on puhuttu ansiosidonnaisen järjestelmän kehittämisestä, on huolehdittava siitä, että tasapuoliset mahdollisuudet omaehtoiseen aikuiskoulutukseen säilyvät myös niille, jotka eivät ole kassan jäseniä.

Sekä työttömien että työssäkäyvien koulutusmahdollisuuksien turvaaminen on yhtälailla tärkeää. Uuden ammattitaidon ja tietojen oppimisesta on tullut elinikäinen projekti. On huolehdittava siitä ettei samassa oppilaitoksessa opiskelevien yhteiskunnan tarjoamassa toimeentuloon muodostu huikeita eroja. Nykyisissäkin opiskelun tukimuodoissa on selkeitä epäkohtia.

Opiskelu ei ole toimeentulon väline

Koulutuksessa olevien motivaatiota ei myöskään pidä unohtaa. Koulutusvakuutusjärjestelmään sisältyy uhka siitä, että ”opiskelusta” tulee vain väline toimeentulon turvaamiseen. Järjestelmää on kokonaisuudessaankin tarkasteltu liiaksi toimeentulonäkökulmasta ja koulutuspoliittiset näkökulmat ovat jääneet varjoon. Koulutus ei voi olla itsetarkoitus eikä varsinkaan väline siivota työttömyystilastoja.

Koulutusvakuutuskeskustelussa on tarkkaan mietittävä, millaista koulutusta tarvitaan. Laman aikana on lisätty runsain mitoin koulutuspaikkoja. Nyt on aika keskustella koulutuksen sisällöstä. Koulutukselle on asetettava tiukat laatukriteerit ja korostettava taitoja, jotka lisäävät edellytyksiä työllistyä.

Keskusteluissa on korostettu tavoitetta mahdollisuudesta nykyistä pitempiin koulutusjaksoihin. Useiden tutkimusten mukaan pitkäkestoinen koulutus antaakin paremmat edellytykset työllistymiseen kuin lyhytkestoinen. Koulutusvakuutus ei saa kuitenkaan olla vain keino pidentää Suomen ennestään pitkäkestoista ansiosidonnaista työttömyysturvaa. On järkevää, että työttömyysaikaa voi jatkossa käyttää nykyistä joustavammin koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Kenenkään etu ei kuitenkaan ole, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa vielä nykyisestäänkin venytettäisiin.

Koulutusvakuutusjärjestelmän sisällön lisäksi on yhtä tärkeä selvittää, miten uudistus rahoitetaan. Jo nyt kohtuuttoman kireää tuloverotusta tai palkan sivukuluja ei ole varaa kiristää - päinvastoin. Lisäsäästöjen tekeminen on vaikeaa ja velaksi elämisen tie on käyty loppuun. Vaihtoehdot ovat vähissä eikä apua löydy muista maistakaan, koska koulutusvakuutusta vastaavaa järjestelmää sellaisenaan ei ole missään muualla käytössä.

Koulutusvakuutus vaatii vielä paljon selvittelyä ja kehittämistä. Selvitysmiesten tulee koota useita erialaisia malleja ja vaihtoehtoja, joiden pohjalta on mahdollista käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja jonka pohjalta hallitus voi tehdä päätöksensä.

SARI SARKOMAA
15.11.1996