Hemilä: Olemme löytäneet keinon korjata kiintiöleikkauksen aiheuttaman tilanteen
Maidon tukijärjestelmää muutetaan
Ministeri Kalevi Hemilä on löytänyt ratkaisun maitokiintiön leikkaukseen. Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt EU-komissiolle esityksen, jonka mukaan kansallista tukea voisi myös tilatasolla maksaa todellisen tuotannon mukaan.Kullekin EU:n jäsenmaalle on vahvistettu kokonaiskiintiö, jota tilakohtaisten viitemäärien yhteen laskettu määrä ei saa ylittää meijerimaidon eikä suoramyynnin osalta. Suomen kansallinen kiintiö on nyt 2 355 miljoonaa kiloa.
Liittymisneuvotteluissa Suomen kokonaiskiintiö määriteltiin vuoden 1992 tuotannon tasolle. Tämä määrä oli noin yhdeksän prosenttia pienempi, kuin tuottajien hallussa olleiden vanhan kansallisen järjestelmämme mukaisten tilakohtaisten maitokiintiöiden summa.
- Vuoden 1995 lopulla komissio hyväksyi esityksemme siirtymäkauden kiintiöiden sopeuttamiseen. Suomi sai aikaa sopeuttaa tilakohtaisten viitemäärien yhteismäärän maakiintiön tasolle 1.4.1997 mennessä, kertoo Hemilä.
- Sopeuttamistoimenpiteinä valtio on maksanut korvauksia tuotannosta luopuville. Tämä on vähentänyt kiintiöitä noin 50 miljoonaa litraa. Tämän lisäksi kiintiöitä on kuoletettu kiintiökauppojen yhteydessä.
- Näistä toimenpiteistä huolimatta kokonaiskiintiön ylittäviä tilakohtaisia maitokiintiöitä on vielä jäljellä noin 155 miljoonaa litraa eli 6,4 prosenttia, Hemilä laskee.
Jatkotoimenpiteille useita vaihtoehtoja
Tarvittavia lisätoimenpiteitä on valmisteltu koko kuluvan vuoden ajan ja erilaisia vaihtoehtoja on ollut runsaasti esillä. Ainoaksi käyttökelpoiseksi keinoksi on Hemilän mukaan osoittautunut kiintiöiden tasaleikkaus. Käytännössä kaikkia kiintiöitä tulee siis leikata runsaat kuusi prosenttia.- Tuotanto-oikeuksien lopullisen sopeuttamisen yhteydessä ei voida tehdä kohdennettua viitemäärän leikkausta, jolla hyvitettäisiin niitä tuottajia, jotka ovat hyödyntäneet kiintiönsä täysimääräisesti.
- Tämä johtuu siitä, että laki EU:n maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta lähtee yksiselitteisesti siitä, että perusteena tilalla käytettävissä olevaa viitemäärää määrättäessä on aikaisemman kaksihintajärjestelmän mukainen tuotantokiintiö ja että viitemääräksi vahvistettava osuus kiintiöstä on kaikille tuottajille sama.
- Muu kuin kiintiöiden tasaleikkaus edellyttäisi kansallisen lainsäädännön muuttamista, selittää Hemilä.
Toisaalta EU:n lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö lähtevät tuottajien tasavertaisesta kohtelusta. Aikaisemmin eräät jäsenmaat ovat yrittäneet leikata maidontuottajien käyttämättä jääneitä maitokiintiöitä tehokkaampien tuottajien eduksi. EY-tuomioistuin ei ole hyväksynyt tällaista menettelyä.
- Kiintiön kautta linjan tapahtuva leikkaaminen on sellaisenaan yksittäisen tuottajan kannalta valitettava toimenpide. Se ei luonnollisesti edistä rakennekehitystä.
- Ei kuitenkaan ole olemassa vaihtoehtoja millä leikkaus voitaisiin välttää yhteisön lainsäädäntöä rikkomatta.
- Ongelmien välttämiseksi maa- ja metsätalousministeriö on tarkastellut maidontuotantomme tulevaisuutta kokonaisuutena ja olemme löytäneet hyvän keinon korjata kiintiöleikkauksen aiheuttama hankala tilanne, Hemilä kertoo.
Ratkaisu ongelmaan on tukijärjestelmän muutos
Maidontuotantomme suurin ongelma on tällä hetkellä kansallisen tuen maksuperusteissa. Pohjoista kansallista tukea voidaan maksaa vain vahvistettuun tilakohtaiseen kiintiöön saakka. Kiintiön ylityksestä ei tukea makseta.- Tämä tukijärjestelmän jäykkyys johtaa ajan mittaan siihen, että me emme pysty tuottamaan kansallista kiintiötämme, vaan tuotanto supistuu.
- Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt komissiolle esityksen, jonka mukaan kansallista tukea voisi myös tilatasolla maksaa todellisen tuotannon mukaan. Kun tämä muutos saadaan toteutetuksi, ei kiintiön leikkaamisella ole tuotantoa jatkavien viljelijöiden kannalta mitään vaikutusta.
Tilakiintiöiden leikkaaminen ja sopeuttaminen on välttämätöntä, jotta komissio voi hyväksyä em. muutoksen Suomen tukijärjestelmään.
- Ehdottamamme tukijärjestelmän muutos tukee nuoria aktiivisia viljelijöitä. Kiintiö ei estäisi tuotannon kehittämistä. Toisaalta luopuvien tai muuten käyttämättöminä olevat kiintiöt saataisiin näin joustavasti jatkajien käyttöön.
- Muutos alentaisi myös kiintiöiden hintaa, koska lisäkiintiöitä ei olisi enää pakko ostaa. Tuotantoa voisi kasvattaa muutenkin, sanoo Hemilä.
MMM:n esitys tukijärjestelmän muuttamiseksi merkitsee ratkaisevaa parannusta maidontuottajien asemaan. Maidontuotannon kehitys voidaan näin turvata myös pitkällä tähtäimellä.
- Kansallisen tuen kytkeminen tilakohtaisiin viitemääriin on tällä hetkellä maidontuotantomme suurin ongelma. Aktiivituottajan ei kannata ylittää kiintiötään, koska kiintiön yli menevä tuotanto on kannattamatonta.
- Vastaavasti luopuvien ja muiden tyhjät kiintiöt jäävät käyttämättä. Tyhjistä kiintiöistä nuoret, jatkavat viljelijät ovat joutuneet maksamaan kohtuuttoman korkean hinnan.
- Tukea pitäisi voida tilatasollakin maksaa toteutuvan tuotannon mukaan MMM:n esittämällä tavalla. Nyt on tärkeintä saada tämä esitys hyväksytyksi komissiossa. Sen yksi ehto on kiintiöiden leikkaaminen kansallisen kokonaiskiintiön tasolle, sanoo Hemilä.
ILKKA AHTOKIVI
18.10.1996
