OTSIKKOSIVULLE
Seikkailua tukiviidakossaMaataloudessa on tukipaletin ja kassavirtojen hallitsemisesta tullut oma taiteenlajinsa. Säästäväisen mielenlaadun lisäksi tarvitaan aimo annos kylmäpäisyyttä, tilanteen hallintaa, ennakolta hyvää kassatilannetta sekä runsaasti onnea. Epävarmuustekijöitä on useita. Taiteenlajiksi maatalouden tukipaletin ja kassavirtojen hallinta on kehittynyt hiljalleen, loppusilauksen tähänkin antoi EU-jäsenyys ja sen mukanaan tuomat EU-tukimarkat. Maatalous saa nyt entistä selvästi suuremman osan tuloistaan erilaisina tukimarkkoina. Mitään ei kuitenkaan putoa suoraan suuhun, vaan viljelijöiden on valppaasti osattava hakea heille mahdollisesti soveltuvia tukimuotoja. Markat näistä maksetaan pääsääntöisesti vasta loppuvuodesta. Suomen maataloudessa noudatettiin ennen unionijäsenyyttä ns. korkeahintajärjestelmää, jossa maataloustuotteiden hintojen annettiin nousta kustannuksia vastaavasti. EU:ssa maataloustuotteiden hinnat laskettiin maatalousreformin seurauksena lähemmäksi maailmanmarkkinahintoja. Tällöin syntyivät myös yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset CAP-tuet, joiden avulla korvattiin maanviljelijöiden tulonmenetyksiä. Siirtyminen suoriin tukiin oli alkanut.
Vaikein työ kirjoituspöydän ääressäMeillä Suomessa ennestään monimutkainen maataloustukien viidakko on entisestään monimuotoisempi EU-jäsenyyden seurauksena. EU-maatalouspolitiikka on rakentunut tuotteittain, joten sen tukimuodotkin vaihtelevat tuotantosuuntien mukaisesti.CAP-tukien lisäksi maatalous voi saada esimerkiksi ympäristötukia, rakennetukia, eri tuotantosuuntien erityistukia sekä liittymissopimuksessa sovittuja vain Suomelle sovellettavia tukimuotoja. Lista on todella pitkä ja vaikeasti hallittavissa. Kaupunkilainen voisi jälleen luulla, että potti olisi samalla kasvanut. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, tukipaletin hallinta vain on käynyt paljon vaikeammaksi. Maataloushallinto ei viranomaisena voi antaa viljelijöille vinkkejä tukien optimoinnista. Hallinto antaa neuvoja tukien soveltamisesta, niiden eri kriteereistä ja vaihtoehdoista. Tilakohtaiset päätökset on kuitenkin tehtävä omien päätelmien mukaan. Optimointiin onkin tarjolla erilaisia laskentaohjelmia ja neuvontapalveluita. Tuloksesta vastaa vain viljelijä. Tukien maksatukset tapahtuvat viljelijöiden tileille pääsääntöisesti vasta loppuvuodesta, osa vasta seuraavana vuonna. Kustannukset sensijaan kertyvät läpi vuoden. Varsinkin kasvinviljelytiloilla rahaliikenteen järjestäminen vaatii huolellista ennakointia. Kotieläintiloilla tilannetta helpottaa tuotannon jatkuvuus läpi vuoden. Maatilalla tärkein ja vaikein työ tehdäänkin nykyisin kirjoituspöydän ääressä. Eri vaihtoehtojen selvittäminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Eri tukimuotojen kriteerit sekä tukimarkkojen suuruudet vaihtuvat jatkuvasti. Muutoksista on oltava selvillä, jotta tukimarkkoja voi hakea ja saada osansa.
LEENA MANNER |
OTSIKKOSIVULLE