Arkadianmäen ääni
20.12.1996
Mikä on tietoyhteiskunta
Nykyisin puhutaan yleisesti tietoyhteiskunnasta tietämättä tarkemmin mistä oikein on kysymys. Puhutaan myös informaatioyhteiskunnasta, ja monet katsovat, että kysymys on samasta asiasta.
Valtioneuvoston ohjelmassa ”Suomi tietoyhteiskunnaksi” tietoyhteiskunnalla ilmeisesti tarkoitetaan yhteiskuntaa, jossa tietokoneet ja tietoyhteydet ovat kaikkien käytettävissä ja informaation kulku vapaata. On tarpeellista määritellä tietoyhteiskunta siten, että se auttaa ymmärtämään nykyistä yhteiskunnallista kehitystä.
Informaatioyhteiskunta -käsite on peräisin Japanista. Japanilainen professori Masuda esitti 1970-luvun alkupuolella, että yhä suurempi osa ihmisistä tulee työskentelemään tietotehtävissä eli käsittelee tietoa materiaalin sijasta. Kun tietotyöntekijöiden osuus yhteiskunnassa ylittää 50 prosenttia työtä tekevistä, on siirrytty informaatioyhteiskuntaan.
Tietotehtäviä ovat tiedon tuottaminen (mm. tutkijat), tiedon jakaminen (mm. opettajat ja toimittajat) ja informaatioyhteiskunnan perusrakenteista huolehtiminen (tietoliikenneverkot, tietokoneet). USA:sta tuli informaatioyhteiskunta vuoden 1980 tienoilla, Ranskasta ja Saksasta kymmenkunta vuotta myöhemmin.
Kirjoitin vuonna 1984 kirjan ”Tulevaisuus alkaa nyt”, jossa esitin informaatioyhteiskunnan suomalaiseksi vastineeksi tietoyhteiskuntaa. Totesin kirjassa, että ”tietoyhteiskunta perustuu teoreettiseen tietoon ja tietotaitoon”, joten ”tietoyhteiskunnassa koulutus ja tutkimus ovat avainasemassa. Tietoyhteiskunnassa kaikki ihmiset koulutetaan ennen työelämään tuloaan ja saavat jatkuvaa koulutusta elämänsä ajan. Ratkaisevan tärkeätä on tutkimuksen osuus. Sen avulla hankitaan parempaa tietoa, jolla yhteiskunnan toimintoja parannetaan.”
Esittämäni tietoyhteiskunta oli selvästi laajempi käsite kuin informaatioyhteiskunta. Olenkin myöhemmin (kirjassani ”Suomi matkalla tulevaisuuteen” vuonna 1986) tarkistanut tietoyhteiskunnan käsitettä. Määritelmäni mukaan tietoyhteiskunta on yhteiskunta, jossa järjestelmällisesti käytetään hyväksi tietoa ja hankitaan uutta tietoa.
Kun teollinen vallankumous 1700-luvulla alkoi, koneiden ja menetelmien kehitys perustui lähinnä kokeelliseen toimintaan. Vasta vähitellen kehitettiin teorioita kuvaamaan kokeellisia tuloksia. Tieteellisellä tutkimuksella oli vaatimaton osa kehityksessä. Ensimmäinen merkki uudesta tilanteesta oli radioaaltojen keksiminen. Niiden olemassaolon esitti teoreettisesti Maxwell ja kokeellinen todistus saatiin vasta myöhemmin. Mutta radiotekniikkakin kehittyi pitkän aikaa kokeilujen avulla.
Nyt on päästy siihen, että yhä useammin eri tieteenalojen tulokset ovat lähtökohtana kehitettäessä käytännön sovellutuksia. Transistorit ja integroidut piirit ovat puolijohdefysiikan sovelluksia, uudet materiaalit materiaalitieteeseen perustuvia, geenimuunnetut kasvit geenitutkimuksen tuloksia jne.
Toivon, että edellä esitetty tietoyhteiskunnan määritelmä hyväksytään yleisesti. Se helpottaa nykyisen ja tulevan yhteiskunnan ymmärtämistä. Suomesta tulee tietoyhteiskunta, kun sijoitetaan koulutukseen, tieteelliseen ja soveltuvaan tutkimukseen sekä tuotekehitykseen.
MARTTI TIURI
20.12.1996
