Arkadianmäen ääni
25.10.1996
Läänikohtainen viehekortti ei uhkaa kaloja eikä kesämökkejä
Keskiviikkona alkanut eduskuntakeskustelu läänikohtaisesta viehekortista on ollut värikästä. Siinä on elävästi kuvattu suomalaisen virkistyskalastajan ominaispiirteitä. Hurjimpien juttujen mukaan virkistyskalastaja on peto, joka ryöstää, riistää ja raiskaa siellä, missä ikinä liikkuukin. Väitteiden mukaan viehekalastajat ryöstävät maamme vedet tyhjäksi kaloista, riistävät vesialueiden omistajien yksityisen omaisuuden ja raiskaavat perheiden kotirauhaa tunkeutumalla onki aseenaan kesämökkien saunalaitureille.Tutkimusten mukaan lähes kolme miljoonaa suomalaista harrastaa jossakin muodossa kalastamista. Aktiivisia virkistyskalastajia heistä on vajaa kaksi miljoonaa ja viehekalastajiakin useita satoja tuhansia. Joukkoihin mahtuu niin miehiä kuin naisia, nuoria ja vanhoja, kokonaisia perheitäkin.
Virkistyskalastajan pysyminen kaidalla tiellä on tänä päivänä tehty kohtuuttoman vaikeaksi. Useimmiten on lähes mahdoton tietää keneltä ja mille alueelle kalastuslupia voisi ostaa. Monille jo tämä tuottaa sellaisia vaikeuksia, että houkutus kalastaa ilman lupaa kasvaa suureksi.
Kun sinnikkäimmät yrittäjät ovat viimein onnistuneet hankkimaan luvan, ei koskaan voi olla varma, milloin on siirtynyt ns. luvattomille ja vesille. Rajan ylitys puolestaan johtaa useimmiten konfliktiin seuraavan vedenomistaja kanssa, joka saattaa olla muutaman metrin päässä.
Lupamyyjän löytäminen ja rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Vielä surkeammaksi tilanteen tekee se, että suurimmalle osalle kalavesistä ei lupia myy kukaan.
Nykyinen kalastuslaki tuli voimaan vuonna 1983. Yli kymmenen vuoden ajan on ollut mahdollista luoda huomattavasti nykyistä kattavampi viehekalastusverkosto, jolloin läänikohtaista viehekorttia ei olisi tarvittu. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Ei uhkaa kalakannoille
Läänikohtainen viehekortti ei ole uhka kalakannoillemme. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan esimerkiksi vuonna 1992 lähes miljoonan heittokalastajan haukisaalis oli vain 1/3 verkkosaaliista. Taimenta heittokalastajat saivat alle kolmanneksen verkolla pyytäneitten saaliista.Uhanalaisten ja alamittaisten kalojen osalta viehekalastus on sitä paitsi verkkokalastusta vaarattomampaa. Vieheellä pyydetyt kalat voidaan useimmiten laskea vahingoittumattomina veteen takaisin, toisin kuin verkkoihin kuolleet lajitoverinsa.
Viehekalastus ei uhkaa myöskään mökkirauhaa. Viehekortti ei anna vesillä tai rannoilla liikkujalle mitään uusia oikeuksia. Viehekalastaja onkin pääsääntöisesti kesämökiltä tuttu virvelöitsijä, joka liikkuu jokamiehen oikeuksia ja velvollisuuksia kunnioittaen. Toinen asia sitten on kunnioittavatko maa- ja vesialueiden omistajat jokamiehen oikeuksia. Ainakin Uudeltamaalta tiedän tapauksia, joissa esimerkiksi leiriytyminen jokamiehen oikeuksista huolimatta on uhkaamalla evätty.
"Vesikin tulee sameaksi"
Vieheluvalla kalastava ei myöskään liiku ympäristöä tuhoavalla venehirviöllä. Erään valiokunnan kuuleman asiantuntijan mukaan ”uistelijan tullessa merenlahdelle uistelemaan hänen veneensä potkurivirta sekoittaa luonnolliset merivirrat ja vesi tulee sameaksi. Tästä johtuen rakkoleväkukinnot vaurioituvat ja meri alkaa rehevöityä.”Sanallakaan hän ei kuitenkaan maininnut millaisia vaikutuksia synnyttää samalla merenlahdella iso ”juppivene”, joka satojen hevosvoimien moottoreilla ajaa neljänkymmenen solmun nopeutta ja nostaa metrin korkuiset peräaallot. Uistelijan veneen moottori käy yleensä tyhjäkäyntiä ja vauhti on kahdesta kolmeen solmuun.
Läänikohtaisesta viehekortista kerätyt varat palautetaan vesialueiden omistajille täysimääräisesti hallintokuluja lukuun ottamatta. Kokemuksia korvausten jakamisesta vesialueiden omistajille on kerätty pilkkikorttivarojen jakamisessa. Esimerkiksi Mikkelin läänin alueelta tulleiden viestien mukaan siinä on onnistuttu hyvin, kunhan vesialueiden omistajat vain muistavat ilmoittaa pankkiyhteytensä.
MINNA KARHUNEN
25.10.1996
