On väitetty, että politiikka jyräsi vaaleissa alleen henkilökysymykset - kävikö näin?

Politiikka henkilöityy



Puolueet profiloituvat toisistaan yhä selvemmin johtohenkilöidensä ja ehdokkaidensa avulla. Tämä ei johdu puolueista itsestään vaan siitä, että poliitikon henkilöllä on yhä suurempi merkitys äänestäjän tehdessä valintansa.


Tämä kehitys koskee myös Suomea. Tutkimusten mukaan puoluevalinta tehdään yhä useammin vasta ehdokasvalinnan jälkeen. Myös tiedotusvälineet ovat yhä enemmän kiinnostuneita henkilökysymyksistä kuin asiakysymyksistä.

Tiedotusvälineiden osalta tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin henkilökysymyksiin on helpompi paneutua kuin asiakysymyksiin. Toiseksi, kun henkilökysymykset kiinnostavat kansalaisia, miksi media ei siis uutisoisi niitä.

Suomessa politiikan henkilöityminen näkyy esimerkiksi siinä, että yhä useampi tiedotusväline teettää mielipidemittauksia puoluejohtajien suosiosta, heidän esiintymiskyvyistään ja jopa heidän pukeutumisestaan. Niillä on helppo läpäistä uutiskynnys kohtuullisin kustannuksin. Niinpä tiedämme esimerkiksi sen, että Sauli Niinistöä pidetään kyvykkäänä johtajana ja että hän pukeutuu hyvin.

Mielikuvamittauksia eri tarkoituksiin

Imagomittaukset eivät ole mitään uutta. Puolueiden kampanjastrategit ovat teettäneet niitä siitä lähtien, kun tutkimuspalveluja on ollut saatavilla. Uudempaa meillä on se, että niitä teettävät jo maakuntalehdetkin - ja usein jopa vihamielisiin tarkoituksiin.

Mittaukset eivät aina oikeaa tulosta, mutta niillähän mitataankin ihmisten mielikuvia - ei todellisuutta. Media luo mielikuvia poliitikoista ja yritysjohtajista. Media keksi esimerkiksi sen, että Paavo Lipponen olisi huono esiintyjä ja Esko Aho taas puolestaan jonkinlainen mediaguru. Niin on, jos siltä näyttää.

Tästä huolimatta englantilainen imagokonsultti ja kirjoittajan ystävä Harvey Thomas pitää Lipposta Ahoa taitavampana esiintyjänä. Hän on sanonut tämän sekä yksityisesti, että myös Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa.

Herrojen Lipposen ja Ahon esiintymiskykyjä arvioidessaan hän ei ollut mielikuviensa vanki. Siksi hän arvioi Lipposen Ahoa paremmaksi. Harvey lähtisi mieluummin myymään Lipposta kuin Ahoa.

Ja nyt vielä hämmästellään, että keskustan odotettu suuri veret seisauttava vaalivoitto meni sivu suun. Tosiasiassa on niin, että tällä tuloksella Esko Aho ei olisi eduskuntavaalien jälkeen maan seuraava pääministeri.

Valitaanko puolueita vai mielikuvia

Monissa tiedotusvälineissä on todettu virheellisesti, että politiikka jyräsi vaaleissa alleen henkilökysymykset. Kävikö todella näin?

Europarlamenttiin valittiin valtavalla henkilökohtaisella äänimäärällä suurpopulisti Esko Seppänen, joka on Eurooppapolitiikassa aivan eri linjalla, kuin puolueensa. Hän veti mukanaan myös Outi Ojalan. Äänestivätkö vasemmistoliiton Seppäselle äänensä antaneet siis vasemmistoliittoa vai Seppästä?

Europarlamenttiin valittiin valtavalla henkilökohtaisella äänimäärällä keskustan EU-änkyrä Paavo Väyrynen. Hän edustaa EU-parlamentissa eri linjaa, kuin puheenjohtaja Ahon johtama keskusta. Äänestivätkö suomalaiset siis ensisijaisesti Paavo Väyrystä, jonka poliittisia kykyjä en lainkaan aseta kyseenalaiseksi, vai keskustaa?

Europarlamenttiin valittiin valtavalla henkilökohtaisella äänimäärällä myös Kokoomuksen Kirsi Piha, joka vasta 29-vuotias, ja ei siis edusta loputtoman pitkää poliittista kokemusta. Myös Kokoomuksen Marjo Matikainen-Kallström sai mahtavan äänisaaliin. Olivatko Pihalle ja Matikaiselle annetut äänet annettu ensisijaisesti Kokoomukselle vai heille? Molemmille ne toki tulivat.

Parlamenttiin valittiin myös Pertti ”Rafaelinpoika” Paasio, jonka älyn terävyyttä ja kokemusta suuresti arvostan. Saiko Paasio suuren äänimäärän sen vuoksi, että hän on entinen ulkoministeri. Vai valittiinko hänet myös sen vuoksi, että suomalaiset tietävät, että SDP menetteli häntä kohtaan epäoikeudenmukaisesti ja väärin pakottaessaan hänet eroamaan puolueen puheenjohtajan tehtävästä?

Valtiomiehiä ei enää valmisteta

Kun politiikka kerran henkilöityy muualla maailmassa, niin miksei myös meillä?

Tämä ei merkitse sitä, että perinteisen puoluetyön arvo vähenee. Tämä on vain tosiasia, jonka ainakin puolueiden kampanjastrategit joutuvat ottamaan huomioon.

Television aikakaudella Juho Kusti Paasikiveä ei koskaan olisi valittu tasavallan presidentiksi, mutta Martti Ahtisaari valittiin. Aika ja tuleva historiankirjoitus tulevat osoittamaan, kumpi heistä oli suurempi valtiomies.

TIMO KERVINEN
25.10.1996


OTSIKKOSIVULLE