Taloustutkija varoittaa EMU:n riskeistä ja maalaa siitä synkän kuvan:
Nousukausi uhka metsäteollisuudelle
Joensuun yliopiston taloustieteen laitoksen johtaja Heikki Niemeläinen kehottaa hallitusta ja metsäteollisuutta varautumaan EMU:n riskeihin. Kun markka muuttuu euroksi, on Niemeläisen mukaan odotettavissa tilanne, jossa eurooppalainen nousukausi ja vahva eurovaluutta johtaa suomalaisen metsäteollisuuden lamaan.
Niemeläisen näkemys pohjautuu meneillään olevaan tutkimukseen. Hän tähdentää, että kun kotimainen metsäteollisuus hankkii raaka-aineensa eurohintaisena, niin Keski-Euroopan kilpailijoille raaka-aine on edullista kierrätyskuitua ja dollarihintaista sellua.
- Kun rahaliittoon mennään, niin sitoudutaan merkittävään riskiin. Tätä riskiä voidaan hyvin pitkällä aikavälillä pienentää nostamalla jalostusastetta, mutta se on erittäin vaikea tie, sanoo Niemeläinen.
Niemeläisen mukaan Suomessa on kyllä huomattu se, että Suomen teollinen rakenne on erilainen kuin Keski-Euroopassa.
- Sitä ei ole vielä huomattu, että keskieurooppalainen metsäteollisuus on ihan eri asia kuin skandinaavinen metsäteollisuus.
Hän huomauttaa, että EMU:n jäseneksi ollaan menossa siitä huolimatta, että sen enempää Suomen Pankista, valtiovarainministeriöstä kuin kauppa- ja teollisuusministeriöstäkään ei ole tullut yhtäkään julkaisua EMU:n vaikutuksista metsätaloudelle.
- Ilmeisesti tutkimustulokset häiritsevät, Niemeläinen heittää.
Henkilökohtaisena mielipiteenään Niemeläinen sanoo, ettei hän veisi Suomea EMU:n jäseneksi vielä 15-20 vuoteen.
- Ensin pitäisi työmarkkinat ja teollisuuden rakenne saattaa EMU-kuntoon.
Valtion metsät jakoon
Jalostusasteen nostamisen lisäksi toinen keino riskin pienentämiseksi on jakaa kaikki valtion metsät suomalaisille yhtiöille.- Ongelmaa voidaan pintavaahdonomaisesti pienentää sillä, että tähän rakenteellisesti ongelmalliseen toimialaan kerätään rahaa sisään, mutta ei se ongelmaa poista.
- Tarve valuuttapoliittiseen liikkumavaraan tulee siitä, että Suomen raaka-ainehuolto on eurosidonnainen.
- Keskieurooppalaisilla kilpailijoillamme taas puolet raaka-aineesta on kierrätyskuitua eli paikallista yhdyskuntajätettä, joka tulee tehtaalle oli sen hinta mikä tahansa. Neljännes raaka-aineesta on tuontisellua, joka hinnoitellaan dollareissa.
- Suomessa taas kuitupuu tulee tehtaan portille vain, jos siitä maksetaan riittävästi. Ja EMU:ssa maksu tapahtuu euroina, sanoo Niemeläinen.
Rakenteellinen ongelma on Niemeläisen mukaan se, että Suomi on viemässä eurohintaista sellua Keski-Eurooppaan dollarihinnoilla. Ennen kaikkea sitä viedään jatkojalosteissa, joiden raaka-ainehuolto on euroon sidottu.
Tyyppiesimerkki puunjalostuksessa vahvan valuutan maasta on Japani, joka tuo sellun ja raakapuun. Kun jeni vahvistuu, niin raaka-ainehuolto halpenee. Kun tuotanto myydään lisäksi kotimarkkinoille, niin valuutan arvolla ei ole viennin kannalta väliä. Kun Suomessa markka vahvistuu, niin raaka-ainehuolto ei halpene, mutta vientinäkymät vaikeutuvat.
Metsäteollisuus tietää riskinsä
Mutta jos EMU:n myötä metsäteollisuuden tulevaisuus näyttää vaikealta, miksi se sitten itse kannattaa EMU-jäsenyttä? Niemeläisen mukaan riskit tiedetään, mutta pääjohtajataso katsoo EMU-Euroopan talouskasvun tuottavan myös meille lisää.- Jos EU:sta todella tulee kukoistava kasvukeskus ja euro suhteessa dollariin vahvistuu voikin käydä niin, että kasvu menee meiltä sivu suun, Niemeläinen maalaa.
Ajatus perustuu siihen, että keskieurooppalaisten kilpailijamaiden raaka-aineet ostetaan edullisilla dollareilla Brasiliasta tai Aasiasta.
Suomalaiset taas sahaavat omaa puutansa eurohintaan. Jos venäläisen puun hinta joustaa, niin se vähentää riskiä. Niemeläinen kuitenkin muistuttaa, että metsäteollisuus on halunnut vähentää riippuvuuttaan venäläisestä raaka-aineesta.
- Ei EMU:a rakenneta Venäjän tuontipuun varaan.
Ainoa jousto on lappu luukulle
Kun valuutta ei jousta ja raaka-aineenkin hinnassa on heikosti pelivaraa, jää jäljelle enää palkkakustannukset ja työvoiman määrä. Pääomavaltaisessa teollisuudessa ne ovat kuitenkin pieni osuus.- Paperiteollisuudessa oman toimialan työvoimakustannusten osuus on kaksikymmentä prosenttia.
Niemeläisen mukaan sillä, mitä työntekijöille maksetaan ei ole mitään merkitystä. Hän huomauttaa, että ansiosidonnainen työttömyysturva johtaa vielä palkkakäyttäytymisen jyrkkenemiseen. Eli kun odotettavissa on seisokki, niin palkoissa ulosmitataan mahdollisimman paljon, jotta seisokin aikainen päiväraha nousisi.
- Siinä vaiheessa kun suhdannenotkahdus tulee ja näyttää, että se kestää pitkään, niin pistetään koneet rasvaan ja odotellaan pari kolme vuotta.
Niemeläinen muistuttaa, että esimerkiksi Italiassa on suljettuja paperitehtaita odottamassa parempia suhdanteita.
- Mitä paremmin Euroopan talous näyttää menestyvän, sitä huonommalta näyttää suomalaisen metsäteollisuuden mahdollisuudet siellä.
Osaamismuuri syntyy jalostusastetta nostamalla
- Suomalaisen kemiallisen metsäteollisuuden jalostusaste on jo nyt korkea, mutta sen täytyy olla aivan käsittämättömän korkea, koska raaka-ainepohja on eurosidonnainen.- Jalostusasteen täytyy nousta niin korkeaksi, että raaka-ainekustannusten osuus painuu pieneksi. Nimenomaan suomalainen osaaminen nostaa jalostusasteen korkeaksi.
- Devalvaatiomuurin sijaan on pystytettävä osaamismuuri, painottaa Niemeläinen.
Jalostusasteen nostaminen on pitkä tie, mutta helpointa se olisi sahateollisuudessa. Tähän voi vaikuttaa teollisuuspolitiikalla. Yksi ratkaisu löytyy Niemeläisen mukaan jälleen valtion metsistä.
- Kun yrityksillä on vakuusongelmia, niin 10 000 hehtaaria valtion metsää auttaisi toimimaan.
Niemeläinen huomauttaa, että valtion metsissä on kahdenkymmenen miljardin markan omaisuusmassa, joka on markkinatalouden ulkopuolella.
- Valtion budjetissa kansallisomaisuutta ei arvosteta millään tavalla.
- Herää kysymys, eikö tätä pääomaa voida ottaa aktiivikäyttöön, kun Suomi on pääomaköyhä maa.
Niemeläinen kritisoikin nykyistä teollisuuspolitiikkaa keskittymisestä vain pk-yrityksiin. Taitoa ja tahtoa tarvittaisiin myös raskaan teollisuuden hoitamiseen.
PETE PAKARINEN
25.10.1996
