Pitkäaikaistyöttömyys yhä suurempi uhka

Ihmelääkkeitä ja pikaratkaisuja kaipaavat ovat joutuneet ympäri Eurooppaa toteamaan, ettei yksinkertaisia temppuja ole. Vaikka ihmepelastajaa ei löydy, niin yksittäisiä ehdotuksia tilanteen parantamiseksi ei kannata tyrmätä toteamalla, ”ettei se kuitenkaan ole riittävä ratkaisu”, kuten nyt usein tapahtuu.

EU:n työllisyyspolitiikkaa on pyritty hahmottelemaan huippukokoustasolta aina käytännön rakennepolitiikkaan. Nyt mm. Essenin huippukokouksen työllisyyssuosituksia esitellään ensi kertaa suomeksi valtiotieteen tohtori Heikki Räisäsen kirjassa ”Työttömyys faktana ja vastustajana - työllisyyden ja työttömyyden kysymyksiä EU:ssa ja Suomessa”.

Räisäsen teos on monipuolinen ja tiiviiseen muotoon kirjoitettu faktapaketti, jota havainnollistaa hyvin laaditut tilastot ja taulukot. Se kuvaa sekä työttömyyden rakennetta, että kansantalouden ja työmarkkinadynamiikan toimivuutta sekä esittelee mm. OECD:n arvioita Suomen työllisyystilanteesta ja toimenpide-ehdotuksista.

Pitkäaikaistyöttömiä yli puolet

Vaikka Suomessa pitkäaikaistyöttömyys on onnistuttu pitämään muita EU-jäsenmaita alhaisempana, on sen kasvu suurimpia työttömyyteen liittyviä uhkia. Räisänen toteaakin, että pitkäaikaistyöttömyyttä on vaikea saada päättymään ilman kalliita aktiivisia yhteiskunnan toimenpiteitä. Pitkäaikaistyöttömien osuus on eräs työmarkkinoiden epätoimivuutta kuvaava tekijä.

Kansantalouden voimavaroihin suhteutettuna Suomea enemmän aktiiviseen työvoimapolitiikkaan panostavat Ruotsi ja Tanska. Näissä kahdessa maassa työttömyysaste on Suomea alhaisemmalla tasolla. Eniten voimavaroistaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan käyttää Ruotsi, lähes 3 % kansantuotteestaan.

Unionin työllisyystilanteen ja työmarkkinoiden kuvauksen jälkeen kirja keskittyy faktojen esittämiseen Suomen työttömyydestä. Vaikka kirja vilisee numeroita ja prosentteja, on koko ajan pidettävä mielessä, että kyseessä on aina yksittäinen ihminen ja hänen mahdollisuutensa hallita ja rakentaa omaa elämäänsä.

Kirjasta selviää myös se, ettei lama ole ainut syy työttömyyden kasvuun. Työvoiman tarjonta, siis työikäisten määrä, on kasvanut tasaisesti. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aika työikäinen väestö on lisääntynyt yli 600 000 hengellä, mutta työvoiman määrä vain noin 300 000.

Neljä rakenneryhmää

Kitkatyöttömyyttä voidaan kutsua myös hakutyöttömyydeksi. Sitä esiintyy myös ns. täystyöllisyystilanteessa. Se aiheutuu työpaikkojen vaihdosta ja työnhakuprosessista eli olemista kahden työpaikan välillä. Aina on supistuvia aloja ja yrityksiä, kuten myös laajenevia. Kitkatyöttömyydelle leimallista on sen lyhyt kesto.

Rakennetyöttömyys on kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta. Tällainen tilanne on esimerkiksi, jos ammattitaito ei vastaa työvoiman kysynnän vaatimuksia.

Kysyntäkuilutyöttömyyden Räisänen katsoo johtuvan siitä, että työvoiman kysyntä on riittämätöntä vallitsevalla palkkatasolla. Sitä voidaan parantaa kokonaiskysyntää elvyttämällä, kuten nyt on veroratkaisujen suhteen tehty tai valikoivilla toimilla tai palkkajoustoilla.

Kausityöttömyys noudattelee syklejä. Meille tyypillistä on työttömyyden kasvaminen talvella, aleneminen keväällä, kasvu taas kesällä ja lasku syksyllä. Eräs syy tähän on mm. opiskelu ja koulujen alkamis- sekä päättymisajanjaksot. Kausivaihteluja voidaan tasoittaa mm. tukityö- ja koulutustoimin.

Räisäsen Suomi-analyysi sisältää myös talouspoliittisen näkökulman sekä arvion passiivisen työvoimapolitiikan, eli työttömyysturvan, toimivuudesta. Aktiivisen ja passiivisen työvoimapolitiikan yhteensovittamistarve on Räisäsen mukaan suuri.

Perinteisenä, mutta tärkeänä työllisyyden parantamiskeinona esitetään työnvälitystoiminnan tehostamista. Se on keskeisesti työmarkkinoiden toimivuuteen vaikuttava tekijä, kuten Räisäsen ja Varpu Weijolan tekemässä tutkimuksessa ”100 parasta työllistämistoimenpidettä”, on todettu.

Samoin suosituksiin kuuluu työttömien ilmoittautumisvelvollisuus työvoimatoimistossa hakutietojen ajantasaisuuden varmistamiseksi ja myös työttömyyslukujen päivittämiseksi. Käytäntö on Räisäsen mukaan muuttunut liian vaihtelevaksi erilaisissa työvoimatoimistoissa.

Aktiivista työvoimapolitiikka ei ole harjoitettu

”On myös kysyttävä, onko koko aktiivisen työvoimapolitiikan strategia enää keskeisiltä osiltaan toteuttamiskelpoinen? Tähän kysymykseen johtavat viimeaikaiset työmarkkinoiden kehityspiirteet. Voidaan kysyä, miksi pitäisi valita anti-inflatorinen selektiivinen (valikoiva) strategia, kun inflaatio-odotuksia ei juuri ole ja massiivisiin ongelmiin voidaan vastata myös yleisvaikutteisin talouspoliittisin keinoin.”

Kirjan loppuosa sisältää 14-kohdan vision 1990-luvun lopulle. Pitkäaikaistyöttömyydestä on vaara muodostua kasvava osa kokonaistyöttömyydestä. Ikääntyvien heikosti koulutettujen asema voi muuttua lähes kestämättömäksi, sillä perinteiset jokamiehen ja -naisen työmarkkinat (metsä-, uitto, rakennus-, tietyö jne.) ovat jo hävinneet.

Räisänen suhtautuu pessimistisesti mahdollisuuksiin työn jakamisesta ja näkee sen toteuttamiselle liian paljon asenteellisia esteitä. Todennäköisempänä hän pitää työnteosta riippumattoman perustoimeentulon luomista.

Eräänä EU:n kielteisenä puolena Räisänen pitää sitä, että projektina se vie niin paljon henkisiä voimavaroja, että kenties tärkein suunta Suomen työllisyydelle on jäämässä sivuosaan: Venäjä.

Työttömyys faktana ja vastustajana on hyvä perusteos nykyisestä tilanteesta. Termit ja niiden sisältö on avattu tarkasti ja valaisevasti. Kirja ei ole mikään lääkekaappi työttömyyden hoitoon, vaan pikemminkin kuvaus tilanteesta. Loppuarviot ovat kriittiset ja varsin pessimistiset. Suositeltavaa luottavaa kaikille taustaksi työmarkkinaslangiviidakon termein käytävään suomalaiseen työllisyyskeskusteluun.

MAX MICKELSSON
25.9.1996

Heikki Räisänen: Työttömyys faktana ja vastustajana - työllisyyden ja työttömyyden kysymyksiä EU:ssa ja Suomessa. Kansallinen Sivistysliitto, Tutkimuksia-sarja, 80 s., hinta 70 mk.