Alueellinen eriarvoisuus Kiinan ongelma
Kiinan 90-luvun talouskasvu on ollut ennennäkemätöntä ja Maailmanpankin tuoreet ennusteet lupaavat ruusuista lisäkasvua. Kiinalla on kuitenkin erittäin vaikeita ongelmia köyhyyden, eläkejärjestelmän uudistamisen, kannattamattomien valtionyritysten ja alueellisen eriarvoisuuden kanssa.Meneillään oleva viisivuotissuunnitelma (1996-2000) on alkanut lupaavasti. Kiina on saanut inflaationsa kuriin, talouskasvu on edelleen nopeaa, kysyntä ja tarjonta ovat saavuttaneet toisensa, kauppa käy, ulkomaisia sijoituksia virtaa maahan sekä finanssi- ja verouudistuksia on tehty nopealla aikataululla.
Maailmanpankki ennustaakin Kiinalle tänä vuonna vain 6,5 prosentin inflaatiota, kun se vielä vuonna 1994 oli 22 prosenttia. Bruttokansantuotteen kasvuksi ennustetaan tänä vuonna kymmentä prosenttia.
Ongelmatkin miljardiluokassa
Kiinan kommunistipuolueen keskuskomitea kokoontui viime viikolla asettamaan ensi vuoden talouden prioriteetteja. Vaikka kokous kehuikin aikaansaannoksiaan, ongelmiakin löydettiin. Maalla on edelleen vaikeita rakenteellisia ongelmia, kuten turha rakentaminen, heikko maatalouden infrastruktuuri ja eläkeuudistus. Viimeksi mainitun kimppuun aiotaan käydä ensi vuonna.Eläkejärjestelmien uudistaminen on osoittautunut usein kannattamattomien, valtavien valtionyritysten saneeraamisen pullonkaulaksi. Kiinaan olisi luotava koko maan kattava yhtenäinen eläkejärjestelmä, sillä eläkeläisten määrä kasvaa kovalla vauhdilla. Kannattamattomien valtionyritysten lopettaminen tai saneeraaminen, jota pienessä mittakaavassa on jo tehtykin, vaatii tätä uudistusta.
Maassa on lisäksi Kiinan omien laskemien mukaan 80 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä, mutta Maailmanpankin kriteereiden mukaan luku on 350 miljoonaa. Yhä kasvava kuilu köyhien ja rikkaiden välillä tuo mukanaan uusia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Tämä on ollut jo pitkään yksi hallituksen suurimpia huolenaiheita.
Alueelliset erot valtavat
Kiinan hallitus on ryhtymässä erityistoimiin, jotta maan köyhät ja takapajuiset länsi- ja keskiosien provinssit saataisiin mukaan itäisten provinssien talouskasvuun. Köyhiksi lasketuista 592 alueesta 87 prosenttia sijaitsee Länsi- ja Keski-Kiinan provinsseista. Hallitus aikoo painaa köyhyysrajan alapuolella olevien määrän 65 miljoonaan henkeen vuoteen 2000 mennessä.Kehittämisrahaa näille alueille on jaettu noin viisi miljardia markkaa vuodessa, mutta se ei riitä. Lisää rahaa ja luototusta sekä ulkomaisia sijoituksia tarvitaan kipeästi. Hallitus onkin ottanut köyhien alueiden kehittämisen vuoteen 2010 ulottuvan talousohjelman pääkohteeksi.
Sekä alueelliset että sosiaaliset erot ovat poliittisestikin kuuma kysymys Kiinan hallitukselle. Se ei voi enää lähteä takaisin omaksumaltaan puolikapitalistiselta tieltä, mutta toisaalta tyytymättömyys valtaviin eroihin on kasvamassa. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja Kiinan kokoisessa maassa pienikin ongelma on mittasuhteiltaan valtava. Kasvavat taloudelliset ja sosiaaliset erot voivat johtaa myös väkivaltaisiin purkauksiin, jos ne edelleen voimakkaasti kärjistyvät.
ILKKA AHTOKIVI
29.11.1996
