Siirtyminen euroon verrattavissa vuoden 1963 rahauudistukseen

Euro vie pankeilta viimeisen kaupan esteen



EU:n yhteinen raha euro hävittää toteutuessaan EU-maiden pankeilta viimeisen kaupan esteen, joka on rajoittanut markkinoiden avautumista kansainväliselle kilpailulle. Vielä tänään tällaisia kaupan esteitä ovat markka ja muut kansalliset valuutat.


Suomalaispankeille rahaliitto EMU ja euro voivat tarjota mahdollisuuksia huippuluokan suomalaisen pankkiteknologian hyödyntämiseen laajemmilla markkinoilla.

Totuttaumisaika jopa 10 vuotta

Teknisenä operaationa euron käyttöönottoa voisi verrata Suomessa vuoden 1963 rahauudistukseen, jolloin 100 vanhaa markkaa korvattiin yhdellä uudella markalla. Myös tuolloin kaikki pankkien tase-erät ja liiketoimet oli muunnettava lyhyehkön siirtymäajan kuluessa uuteen rahayksikköön.

Vuoden 1963 uudistuksessa käytetty vanhan ja uuden rahan muuntokurssi oli kuitenkin verraten yksinkertainen: yksi uusi markka oli 100 vanhaa markkaa. Euron kohdalla muuntokurssi ei tule olemaan näin helppo.

On kaavailtu, että vaihtokurssi ilmaistaisiin lopulta kuuden merkitsevän numeron tarkkuudella. Tällöin suomalaisten pitäisi tottua esimerkiksi siihen, että yksi euro on 5,82286 markkaa (ecun markkakurssi 20.11.1996), ja markka siten 0,17174 euroa. Vuoden 1963 uudistuksen jälkeen monilla ihmisillä meni jopa 10 vuotta totutella puhumaan hyödykkeiden arvoista uusina markkoina, ja voi ennakoida, että myös euro tulee aiheuttamaan melkoisia sopeutumispulmia.

Kolmen vuoden siirtymäaika

Tämän hetken tiedon mukaan euron käyttöön siirrytään jopa kolmen vuoden pituisen siirtymäajan kuluessa. Emun kolmannen vaiheen käynnistyessä vuoden 1999 alussa euroa aletaan käyttää mm. rahapolitiikan maksuissa, uusien valtion obligaatioiden valuuttana sekä todennäköisesti muissakin ns. tukkumaksuissa. Sen sijaan käteinen raha säilyy vuoden 2002 alkuun asti markkoina ja penneinä.

Yksityiset kansalaiset saavat siis palkkansa ja eläkkeensä siirtymäkauden aikana markkoina, ja markkoina maksetaan myös verot. Kauppojen hinnat ovat yleensä edelleen markkoja, ja pankkiautomaateilta saa markkamääräisiä seteleitä.

Pankkien omissa tietojärjestelmissä siirrytään kuitenkin vuosien 1999-2002 välisenä aikana vaiheittain euron käyttöön. EU:ssa suunnitteilla olevan rahaa koskevan asetuksen mukaan euro ja markka olisivat siirtymäkauden ajan saman valuutan kaksi erilaista laskentatapaa. Näin pankeissa voidaan esimerkiksi talletustilien tilivaluutta muuntaa jo siirtymäajan kuluessa euroksi, vaikka asiakas edelleen saisikin tiliotteensa ja kaiken muun tiliään koskevan informaation markkamääräisenä.

Samalla tavalla yritykset voivat halutessaan muuntaa koko rahaliikenteensä euromääräiseksi jo siirtymäkauden kuluessa. Pankin järjestelmät käsittelevät yrityksen tilejä ensin markkoina ja myöhemmin euroina, mutta sopivan muuntojärjestelmän avulla asiakas saa tilejänsä koskevan informaation aina haluamallaan tavalla joko markkoina tai euroina.

Markka häviää vuonna 2002

Siirtymäkausi päättyy viimeistään vuoden 2002 alussa. Tällöin markkinoille tulevat euromääräiset setelit sekä euro- ja senttimääräiset kolikot. Samalla pankit alkavat kerätä pois markkoja ja pennejä. Niiden asema laillisena maksuvälineenä poistuu viimeistään puolen vuoden kuluttua, mutta vielä tämän jälkeenkin Suomen Pankki vaihtaa keksipurkkiin unohtuneet markat ja pennit euroiksi.

Suomessa on arvioitu, että siirtyminen euroon maksaa suomalaispankeille noin 600-700 miljoonaa markkaa. Noin puolet tästä on atk-järjestelmien muuntamisesta aiheutuvia kustannuksia. Muita kuluja aiheutuu mm. henkilöstön koulutuksesta sekä käteisen rahan käsittelystä.

Meillä siirtymäkustannuksia alentaa kansantaloudessa liikkuvan käteisen rahan pieni osuus ja rahatalouden korkea "elektronisoitumisaste". Suomalaiset ovat tottuneet jo käyttämään pankkikortteja ja erilaisia automaattisia maksutapoja, ja siksi käsittelykustannuksiltaan kallista käteistä rahaa on meillä liikkeessä muihin EU- maihin verrattuna varsin vähän.

"Paras tase-erä" poistuu ja kilpailu kovenee

Saksalaiset pankit ovat EMU:n vaikutuksia arvioidessaan todenneet, että euro vie heiltä "parhaan tase-erän" eli Saksan markan. Sama pätee myös suomalaisiin pankkeihin: Suomalaiset pankit ovat kiistatta olleet Suomen markan parhaat asiantuntijat maailman rahoitusmarkkinoilla. Samalla markan poistuminen avaa suomalaiset markkinat kansainväliselle kilpailulle aivan toisella tavoin kuin menneiden vuosien monet lait ja direktiivit ovat konsanaan tehneet.

Kilpailu siis kovenee, ja pankkien on entistä vaikeampaa hankkia riittäviä tuottoja. Tuotot vähenevät eurooppalaisten valuuttojen yhdistyessä euroksi erityisesti valuuttakaupassa, mutta myös muilla liiketoiminta-alueilla marginaalit ohenevat kilpailun myötä. Tämä merkitsee sitä, että paine kustannusten karsintaan ja mm. konttoriverkon tehostamiseen säilyy jatkossakin.

Suomalaisten pankkien kilpailuetuna avautuvilla EMU-alueen markkinoilla on huipputason pankkiteknologia. Tuskin missään EU-maassa maksut siirtyvät lähettäjältä vastaanottajalle yhtä nopeasti, varmasti ja vaivattomasti kuin Suomessa. Meillä pankki- ja postisiirtojärjestelmä turvaa myös nopean maksuliikkeen pankista toiseen, kun taas monessa Euroopan maassa lähetit kuljettelevat yhä sekkejä pankkikonttorista toiseen, ja maksu viipyy matkalla hyvinkin viikon verran.

Toinen suomalaisilla pankeilla säilyvä kilpailuetu on kotimaisten asiakkaiden tuntemus. Suomalaisen pienyrittäjän tai henkilöasiakkaan luottokelpoisuuden arvioinnissa ulkomaalaisilla pankeilla on vielä pitkä tie kuljettavanaan.

EMU:n on yleisesti arvioitu merkitsevän aikaisempaa tasapainoisempaa ja vakaampaa taloudellista kehitystä. Nämä reaalitalouden kautta tulevat hyödyt heijastuvat välittömästi myös pankkisektoriin. Jos suhdannevaihtelut ovat vähemmän jyrkkiä kuin aikaisemmin. Myös asiakkaiden luottoriskien hallinta helpottuu. Luottotappioiden uhka ei toki kokonaan poistu, mutta sekin saattaa muuttua nykyistä paremmin ennakoitavaksi.

EERO WARONEN
29.11.1996
Kirjoittaja on Postipankin viestintäjohtaja


OTSIKKOSIVULLE