Arkadianmäen ääni
4.10.1996
Näin on kirjoitettu - näinkö on?
Eduskunnan juhlaistunnossa kuultiin kauniita puheita paitsi yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, myös naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta yleensä. Joku totesi, että suurimpia jäljellä olevia tasa-arvo-ongelmia Suomessa on naisten heikompi palkkataso ja ettei sitä ongelmaa kyetä yksin lainsäädännöllä poistamaan. Totta. Mutta onko muut esteet tasa-arvon toteutumisen tieltä sitten kyetty raivaamaan pelkillä lakipykälillä? Paljon on viime vuosinakin lakeja kirjoitettu, jotta tasa-arvo maassamme toteutuisi, vaan mikä on tilanne käytännössä? Toteutuvatko lakien tavoitteet?
Kunnallisvaalien jälkeistä elämää
Pian käytävien kunnallisvaalien jälkeen on edessä jälleen operaatio lautakuntapaikkojen jako. Puuha, joka keskusteluttaa ja jopa kuumentaa tunteita. Takavuosista on lautakuntien määrä vähentynyt ja valta kasvanut, joten eipä ihmekään, että paikat kiinnostavat. Pohdittavaksi nousevat ne kriteerit, joilla henkilöitä eri paikoille sijoitetaan.Kolme ryhmää - valtuustoon valitut, ehdolla olleet ja muut - käyvät keskinäistä valtakamppailuaan kukin omin argumentteinensa. Entä mikä arvo annetaan henkilön koulutukselle ja ammattitaustalle? Ja sitten vielä se sukupuolikysymys...
Jo neljä vuotta sitten monella paikkakunnalla raavittiin eri puolueissa päänahkoja, kun piti joka lautakuntaan, johtokuntaan ynnä muualle muistaa valita tasa-arvolakien mukainen edustus myös vähemmistöksi jäävää sukupuolta. Nyt tilanne on muuttunut. Enää ei päästäkään valinnoissa yhtä helpolla - nyt pitää vähemmistösukupuoltakin olla peräti 40 % lautakunnan tms. jäsenistä. Näin on tasa-arvon nimissä säädetty.
Hamepaikkalaisen painoarvo
Ovatko kiintiöt sitten edistäneet miesten ja naisten välistä tasa-arvoa päätöksenteossa? Onko esimerkiksi nk. hamepaikkalaisella vaikkapa teknisessä lautakunnassa todellista valtaa, vai kuvaako jo ”lempinimi” yleistä suhtautumista myös henkilön mielipiteisiin?Aina on sitä paitsi keinot kiertää säännöksiä. Nokkelat miespoliitikot valituttavat vaimonsa lautakuntaan, itsensä heille varajäseniksi ja yllättäen vaimot sitten eivät kotitöiltään joudakaan kokouksiin tai valta delegoidaan työvaliokunnalle tai jaostolle, joka ei sitten lain kirjaimia enää täytäkään...
Ovatko mies- tai naisvaltaiset ammattikunnat epätasa-arvon lähde
Nyttemmin on virinnyt keskustelu tämän hedelmällisen kiintiöajattelun laajentamisesta korkeakouluihin, tavoitteena eräiden alojen mies- tai naisvaltaisuuden vähentäminen.Ongelma, josta keskustelu lähti liikkeelle, on varmaankin aito - nimittäin miesopettajien puute ja sen vaikutukset koululaisten kehitykseen. Nykyisenä uusperheiden ja yksinhuoltajien aikakautena ei kaikilla lapsilla todellakaan välttämättä ole miehen mallia kasvuympäristössään.
Ratkaisuksi on esitetty miesten houkuttelemista opettajankoulutukseen mahdollisilla mieskiintiöillä tai ”housupisteillä”. Vaan kuka takaa, että helpommalla sisäänpääsyllä OKL:een vikitellyt miehet jäävät ylipäänsä alalle töihin? Entä minkälainen on se MIES, jonkalaista mallia lapsille halutaan annettavan? Kuka sen määrittelee? Edustavatko alalle hakeutuvat automaattisesti suositeltavaa miesmallia, esimerkiksi harrastuksiltaan tai elämäntavoiltaan tms.?
Sukupuolibonuksia tenttiarvosteluihin
Opettajakoulutuksen mieskiintiöistä on ajattelua ehditty jo laajentaa monille muillekin aloille. Puhutaan sitten tekniikan naiskiintiöistä tai terveydenhuollon mieskiintiöistä on ajatus mielestäni joka tapauksessa yhtä huono.Kiintiöt tai sukupuolipisteet korkeakoulujen valinnoissa heijastuvat todennäköisesti vähemmistösukupuolen helpomman sisäänpääsyn kautta opiskelijoiden tasoon ja sitä kautta mahdollisesti pikku hiljaa opetuksen tasoon, kyvyillään opiskelemaan päässeiden motivaatiosta puhumattakaan. Pitäisikö heikkotasoisempia vähemmistösukupuolen edustajia kenties tulevaisuudessa auttaa hame- tai housupisteillä tenteistäkin läpi?
Ei tämän päivän yhteiskunnassa voi olla niin, että nais- tai miesvaltaisuudesta joillakin aloilla pyrittäisiin eroon ammattitaidon kustannuksella. Syitä nuorten ammatinvalintakäyttäytymiseen on toki hyvä pohtia, samoin kuin korkeakoulujen valintakriteereitä sinällään ja valintoihin vaikuttavan ylioppilastutkinnon oikeellisuutta lahjakkuuden mittarina.
Meneekö lapsi pesuveden mukana
Kaiken kaikkiaan, niin tasa-arvoon kuin muihinkin hyviin päämääriin pyrkiviä pykäliä säädettäessä tulisi arvioida, mitä kielteisiä lieveilmiöitä ne aiheuttavat ja saavutetaanko edes tavoitteita tosiasiassa vai onko lopputuloksena pelkkiä näennäisvaikutuksia kuten sukupuolikiintiöistä monissa tapauksissa.Toisaalta myös säännöksiä sovellettaessa olisi hyvä uhrata joskus ajatus niiden olemassaolon tarkoitusperään, eikä vain miettiä, kuinka hankalat pykälät näppärimmin olisivat kierrettävissä.
OUTI SIIMES
4.10.1996
