Tuleeko maatalouden EMU- selvityksestä historiankirjoitusta vai tutkimustietoa

EMU:n maatalousvaikutuksia selvitetään


Maatalouspolitiikka on kokenut suuren, ehkä historiansa suurimman mullistuksen EU-jäsenyyden myötä. Kaikki muuttui yhdessä yössä, niin tuotteiden hinnat kuin tuki- ja tuotantopolitiikkakin. Nyt talous- ja rahaliiton (EMU) vaikutuksia ryhdytään vasta tutkimaan, ehkä jo ensi vuonna. Ensimmäisiä tuloksia on lupa odottaa ensi keväästä alkaen.

Maatalouspolitiikan muutosten aiheuttamia vaikutuksia on selvitetty maa- ja metsätalousministeriön asettaman Mateus-projektin avulla. Projekti on viisivuotinen ja sillä on käytössä 15 miljoonaa markkaa. Projekti keskittyi ensin selvittämään maatalouden taloudellista tilaa vakavien vaikeuksien tukineuvotteluja varten, nyt on vuorossa EMU-selvitykset. Mitään päätöstä EMU-selvityksen tekemisestä ei vielä kuitenkaan ole tehty Mateuksen johtoryhmässä. Aiheesta on vasta keskusteltu.

Toistaiseksi mikään suurista tutkimuslaitoksista ei ole tutkinut rahaliittoa maatalouden näkövinkkelistä. Jo tehdyt EMU-selvitykset ovatkin lähinnä teollisuutta varten.

Kahvinporojako?

Tavallisena kansalaisena ei voi kuin ihmetellä. Moottoritie on auki Suomen EMU- jäsenyydelle, tulevaisuus on lähes päätetty. Miksi tutkimuslaitokset heräävät vasta nyt? Eikö tutkimustulosten olisi pitänyt olla päättäjien käytössä jo ajat sitten?

Jolleivät tutkimuslaitokset tutki hyvissä ajoin tulevaisuutta, on tutkimustoiminta helposti historiankirjoitusta. Mihin silloin perustuvat poliitikkojen päätökset? Päättäjien “mutuun“, toiveisiin vai ehkäpä kahvinporoista ennustamiseen?

Maatalouden kansallista tukipakettia tehtiin suuren salaisuuden verhon takana. Kansallinen yksituumaisuus ja EU-jäsenäänestys antoivat maataloushallinnolle mahdollisuuden tehdä haluamansa paketti - johon ei sitoutuminen sitten ollutkaan järin suurta. Silloinkaan ei kerrottu, mistä luvut pakettiin ilmestyivät, mitä niillä tavoiteltiin. Pitikö paketin turvin kaikkien tilojen mahdollisuudet säilyttää, vai miten piti rakennetta ohjailla?

Epäselvät tavoitteet

Nyt on jälleen käymässä samoin. Päättäjät eivät ole suostuneet tarkasti kertomaan tavoitteitaan, sitä millaiseksi he maatalouden tai maaseudun haluavat muovata. On vain kerrottu rakennerationalisoinnin tarpeesta, välttämättömyydestä suurentaa tilakokoa ja parantaa kustannustietoutta. Samalla on esitetty arvioita siitä, montako tilaa Suomessa mahdollisesti voi säilyä.

Suomessa on totuttu miettimään käytettävissä olevia keinoja, joiden avulla voidaan ohjata tulevaisuutta. Eikö joskus olisi syytä miettiä tulevaisuutta itseään, ja vasta sitten valikoida käytettävät keinot?

Nyt jos koskaan olisi päättäjien asetettava maali, johon pyritään. Ja sitten voisivat tutkimuslaitokset keksiä ne keinot, joilla maali voidaan saavuttaa. Silloin ei tutkimustoimintakaan olisi menneen kertausta.

LEENA MANNER
5.12.1996

OTSIKKOSIVULLE