”Ei karhu saa Suomessa vapaana olla”

Kenraali ja karhu

Kenraalimajuri Erkki Raappana (1893-1962) oli legendaarinen rintamakomentaja, jonka alaisina hyvin monet Kainuun miehet - myös kirjoittajan isä - taistelivat. Raappana liittyi Preussilaiseen jääkäripataljoonaan 1916 ja vapaussodassa 1918 hän toimi rykmentin adjutanttina. Vuosina 1921-39 Raappana oli Joensuun rajavartioston komentajana ja 1940-41 Pohjois-Karjalan sotilasläänin komentajana.

Jatkosodassa 1941-44 Raappana komensi Rukajärven suunnalla taistellutta divisioonaa, joka oli suurelta osin koottu juuri Kainuun alueelta. ”Raappanan miesten” mielissä kenraalin muisto elää tänäkin päivänä.

Mannerheimristin ritari nro 9, Eero Olavi Kivelä, istui asekätkennästä epäiltynä Valtiollisen poliisin (VALPO) vankina Sörkan vankilassa, jossa hän sai tavata niinikään asekätkennästä vangitun kenraali Raappanan. Samaan aikaan vangittuina oli yli 100 asekätkijää. Näiden joukossa oli 16 Mannerheimristin ritaria.

Porvarillisen Työn Arkistossa säilytettävän 27.6.1985 tehdyn haastattelun mukaan Kivelä muistelee kenraali Raappanaa näin:

”Minä pyysin lupaa mennä tervehtimään Raappanaa - silloin oli jo normaalioikeudet palautettu meille - että pääsimme toisiamme tervehtimään. Ja niin me tapasimme toisen kerran Raappanan kanssa näissä olosuhteissa.

Tulkoot vain tässä kerrottua, että Raappanan sellin seinällä oli tommosia 6 x 9 cm mustavalkoisia kuvia - pari kolme.

Minä sanoin: `Mikäs se toi on?`

`No, se on Mesikkä`, sano Raappana.

Minä sanoin, että kyllä minä sen ymmärrän, että karhun pentu se on, mutta mitä tekemistä karhun pennun kuvalla on sun sellis seinällä? Jos siin ois sun tyttäres tai vaimos kuva, sen minä ymmärtäisin, mutta minkä tähden siin on karhun pennun kuva?

`Ans kun mä selitän`, sano Raappana.

`Katos asia on sillä tavalla, että kun oltiin siellä Rukajärvellä, niin pojat ampu emokarhun pesään ja siellä pesässä oli kaks karhunpentua. Ne tuotiin komentopaikalle. Ja ne kesyynty siellä. Tästä Mesikästä tuli komentopaikan vartiomies ja kellään ei ollut asiaa komentopaikalle ilman lähetin lupaa.

Ei tarvittu mitään vartiota sen jälkeen. Kyllä Mesikkä piti huolen, että kukaan ei tullut komentopaikalle, ellei lähetti ollut paikalla ja antanut lupaa.

Tuli se vaihe, että Rukajärveltä lähdettiin, niin pojat tuli kysymään, että mitäs Mesikälle nyt tehdään? Minä sanoin, viekää Mesikkä metsään, ei karhu saa Suomessa vapaana olla.

Mesikkä oli komentopaikalla ennenkuin pojaat. Takasin.

Näin alko kuljetus Suomeen ja oli vesistön ylitys. Pioneerit oli valmiina panneen sillan ilmaan, kun viimeiset on ylitte. Mesikkä jätettiin vastarannalle. Lähetit seuras toiselta puolelta tilannetta, että Mesikkä kans pysyi siellä. Silta lensi ilmaan. Mesikkä nousi kahdelle jalalle, katteli sieltä ympärillensä ja marssi virtaan - ja ui perässä.

Pojat tuli kysyyn, mitäs nyt Mesikälle tehdään? Tehtiin komentajan auton etupenkille kuljettajan viereen laatikko, jossa Mesikkä matkas Suomeen.

Ja sitten joukot kotiutettiin, niin tuli taas kysymys, mitäs Mesikälle nyt tehdään? Niin hän sanoi, että karhu ei saa olla Suomessa vapaana, että viedään Mesikkä Korkeasaareen. Ja niin kirjoitettiin litterat karhulle ja kahdelle lähetille ja ne matkas Korkeasaareen.`

Ja minä kysyin Sörkän linnan sellissä Raappanalta, oletko sinä käynyt Mesikkää katsomassa. Niin valehtelematta pikkusormenpään kokoinen kyynel tuli Raappanan silmäkulmaan ku se sano: `En minä ole voinut Mesikkää katsoon, kun Mesikkä on vanki.`

Niin oli Mesikkä vanki ja niin oli isäntä vanki, mutta luonnekuvana vaan minkälainen persoonallisuus ja luonnonystävä Raappana oli.”

TIMO KERVINEN
5.12.1996