Euroopassa on lähes 20 itsehallintoa tai itsenäisyyttä tavoittelevaa aluetta

Eurooppa - liittovaltio vai hajaannus?



Euroopassa käydään keskustelua siitä, pitäisikö Euroopan unionia kehittää liittovaltioksi vai valtioiden liitoksi. Yksi federalismin - liittovaltioajattelun - keppihevosista on ”alueiden Eurooppa”. Monet Euroopan alueet ovatkin ottaneet sen enemmän tai vähemmän tosissaan ja ovat valmiita hylkäämään entiset kansallisvaltiot.


Euroopassa on lähes parikymmentä aluetta, jotka haluavat joko itsenäisyyttä tai itsehallintoa. Seurauksena on ollut sisäistä jännitystä, terrorismia ja jopa sisällissotia. Euroopan tulevaisuus ei ehkä sittenkään ole liittovaltiossa.

Mikä Padania?

Italian pohjoisten maakuntien puolue Lega Nord on hajottamassa yhtä EU:n perustajavaltiota puheenjohtajansa Umberto Bossin johdolla. Lega Nordin päämääränä on rikkaiden ja teollistuneiden Pohjois-Italian maakuntien itsenäisyys. Bossi aloitti valtionvastaisen saarnansa jo 90-luvun alussa perustaen kannatuksensa ihmisiin, jotka ovat kyllästyneet Etelä-Italiaan maksettaviin tukiaisiin. Heidän mukaansa pohjoisella ei ole mitään velvollisuutta elättää köyhää ja järjestäytyneen rikollisuuden riivamaa etelää.

Kukaan ei kylläkään ole pystynyt tarkkaan määrittelemään, mitä itsenäinen Padania pitäisi sisällään. Historiakaan ei tunne Padaniaa, mutta ilmeisesti Bossin esikunta on keksinyt nimen muinaisroomalaisesta Transpadanian alueesta.

Peri-italialaisesta poliittisesta riitelystä ja retoriikasta huolimatta Italian hallitus ja presidentti ovat olleet huolissaan näistä Italian hajottamiseen tähtäävistä puheista. Nämä ovat jopa rivien välistä antaneet ymmärtää, että armeijalla on tarvittaessa keinot estää maan hajottaminen. Myös Euroopan unionin suhtautuminen "Padaniaan" on ollut torjuva.

Korsika Ranskan piikkinä

Länsi-Euroopan perinteisesti keskusjohtoisimmassa maassa Ranskassa on kolme aluetta, jotka haluavat autonomiaa tai itsenäisyyttä. Pisimälle kehitys on kulkenut Korsikassa, missä Korsikan vapautusrintama FLNC on käynyt sotaa hallitusta vastaan jo vuosikymmeniä.

Bretagnen maakunnan parikymmentä vuotta nukkunut autonomialiike on jälleen herännyt ja Ranskan Italialta poliittisessa kaupankäynnissä 1800-luvulla saama Savoiji on ryhtynyt vaatimaan itsehallintoa. Ainoa todellinen uhka Ranskalle tulee kuitenkin Korsikalta.

Epäyhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneessä kuningaskunnassa Englannissa ovat yhdistyneet kuningaskunnat lähdössä eri suuntiin. Pohjois-Irlannin ongelma ja terrorismi ovat kaikille tuttuja, mutta sekä Skotlannissa että Walesissä elävät autonomialiikkeet.

Skotlannin kuningaskunta yhdistettiin Englantiin vuonna 1700, eikä osa väestöstä ole sitä koskaan hyväksynyt. Viime vuosina sekä Skotlannin autonomia- että itsenäisyysliikkeet ovat entisestään voimistuneet. Vaalivoittoa odotteleva labour-puolue onkin luvannut skoteille ja walesilaisille oman parlamentin.

Scottish Nationalist Party on valmis menemään vielä pitemmälle, ja on vaatinut Skotlanille omaa perustuslakia ja armeijaa. Viimeisten mielipidemittausten mukaan 70 prosenttia skoteista on laajan autonomian kannalla ja peräti 30 prosenttia kannattaa Skotlannin täydellistä erottamista Englannista. Walesiläisistä taas 4/5 on haluaisi Walesille laajemman autonomian.

Ääriskoteilla on jopa esittää vanhan Stuart-hallitsijasuvun kaukainen jälkeläinen maan valtaistuimelle. Hän on lähes 90-vuotias ruhtinas Albert von Bayern tai hänen 60-vuotias poikansa.

Baskit ja katalonialaiset

Espanjassa on kaksi merkittävää laajaa itsehallintoa ajavaa aluetta, Katalonia ja Baskimaa. Katolonian maakunnan johtomies ja CiU-puolueen puheenjohtaja Jordi Pujol pääsi Jose Maria Aznarin uuteen oikeistohallitukseen. Hän on aiemmin puhunut jopa Katalonian itsenäisyydestä, mutta on sen verran realisti, että ymmärtää sen mahdottomuuden. Ilman Espanjaa Katalonia ei tulisi toimeen.

Baskimaan ongelma on sen sijaan vaikeampi. Baskimaassa toimii aktiivinen terrorijärjestö ETA, joka on surmannut satoja ihmisiä viimeisen parin kymmenen vuoden aikana.

Täysin ongelmaton tilanne ei ole myöskään Keski-Euroopassa. Tshekkoslovakia hajosi jo kahteen valtioon, mutta sekä Puolassa, Slovakiassa että Unkarissa toimii autonomialiikkeitä. Puolassa Saksaan vuosisatoja kuuluneen Sleesian saksalaisvähemmistö on luopunut halusta liittää alue Saksaan, mutta vaatii maan teollistuneimmalle ja rikkaimmalle osalle autonomiaa.

Slovakian unkarilaisvähemmistö vaatii autonomiaa samoin kuin Romanian Transilvaniassa asuvat unkarilaiset. Molemmat alueet kuuluivat aikoinaan Unkariin ja erotettiin siitä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tulehtunein tilanne on Transilvaniassa ja se on hiertänyt pitkään Unkarin ja Romanian suhteita.

Romanialla on ongelmansa myös Moldovan kanssa, joka oli osa Romaniaa vuoteen 1940 saakka. Moldovaan kuuluvan Transdnestrin alueella käydään avointa sotaa, vaikka se on venäläisjoukkojen miehittämä. Arvoon arvaamattomaan kohonnut Alexander Lebed oli ennen eroaan aktiivipalveluksesta näiden venäläisjoukkojen komentaja.

Tilkkutäkit

Jugoslavian hajotessa syntyi peräti viisi valtiota, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän sodassa keskenään. Serbiassa - tai tynkä-Jugoslaviassa - Kosovon tilanne on ollut jo pitkään kärjistynyt. Serbit pitävät valtaansa yllä pistimillä, kun taas valtaosa väestöstä haluaisi kuulua Albaniaan.

Toisaalta Albanialla on huoli siitä, että Kreikka ryhtyy vaatimaan takaisin Pohjois-Epeiroksen aluetta, joka liitettiin Albaniaan toisen maailmansodan jälkipuinneissa.

Kaukasuksella on käyty lukuisia sotia siitä, mikä alue kuuluu mihinkin valtioon. Jo vuonna 1988 Nagorno-Karabahin alue päätti liittyä Armeniaan ja siitä lähtien Armenia ja Azerbaidzhan ovat käyneet julistamatonta sotaa toisiaan vastaan.

Gruusiasta ovat pyrkimässä väkivalloin eroon Abhaasia ja Pohjois-Ossetia. Kaukasuksen traagisin sota käytiin kuitenkin Venäjästä eroon pyrkivässä Tshetsheniassa, josta niin EU kuin Yhdysvallatkin pesivät kätensä.

ILKKA AHTOKIVI
6.9.1996


OTSIKKOSIVULLE