Käykö työttömyyden puolittaminen mahdottomaksi?
Hallituksen välitilinpäätös
Huhtikuussa 1995 nimitetty Lipposen hallitus on tehnyt välitilinpäätöksensä puuhistaan.
Hallituksen suurin kompastuskivi ja koko yhteiskuntamme vaikein ongelma on hitaasti aleneva työttömyys. Vaikka tuotannon kasvu on kiihtynyt heinäkuusta lähtien, ei työllisyysohjelma näytä purevan toivotulla tavalla.Lipposen hallituksen työllisyysohjelman 52 kohdasta 48 on pantu täytäntöön joko kokonaan tai merkittäviltä osin, välitilipäätöksessä todetaan. Vuoden 1997 talousarvioesityksessä on erityinen työllisyyspainotus. Lisäksi rakentamista on vauhditettu peruskorjausavustuksilla ja julkisten rakennusten korjausohjelmalla.
Vaalitappiotaan vielä sisäisesti analysoivalle SDP:lle työllisyysohjelman tarkistamiskierros on vaikea paikka. Ihmelääkkeitä työllisyyden parantamiseksi ei ole löydettävissä. Uusia toimia jo kokeiltuihin verrattuna on löydettävissä mm. työelämän joustoja lisäämällä, eikä se varmasti vähennä demareiden sisäistä kritiikkiä.
Usein luullaan, ettei hallitus ole kyennyt juuri työlainsäädäntömme uusimaan. Käsitys on virheellinen. Työaikalain kokonaisuudistus astui voimaan marraskuun alusta, työttömyysturvan kokonaisuudistus on toteutettu siten, että mm. lyhytkestoisten työsuhteiden vastaanottaminen tulee kannattavammaksi ja työsopimuslain kokonaisuudistusta valmistellaan kolmikantaperiaatteen mukaisesti.
Kaatuuko uudistus aatteen painimolskille
Yksi pieni, mutta tarpeellinen toimenpide, joka niin ikään tuotta demareille vaikeuksia on kotitalouksien työllistämismahdollisuuksien parantaminen. Hallitus sopi tästä budjettiriihessään elokuussa, jolloin laajinta kannatusta sai malli, jossa vähennyksen veroista tai muun kompensaation saisi palveluita ostava perhe tai henkilö - ei yritys, joka palvelut tuottaa.Budjettiriihen keskustelut viitoittivat valmistelulle pohjaa: hyvitys ensisijaisesti kotitaloudelle, mahdollisimman kevyt hallinto ja ripeä eteneminen. Kaikki yrityksille maksettavat tuet vääristävät kilpailua, eikä tuki automaattisesti näy suoraan hinnoissa.
Ministeri Arja Alho on keskeisesti vastuussa asian nopeasta valmistelusta ja eteenpäinviemisestä. Kotitaloudet odottavat tietoa siitä miten työllistämismahdollisuuksia parannetaan. Asialla on laaja kannatus, eikä sitä saa viivytellä Alhon ja demareiden sisäisten aatteellisten kamppailujen takia.
Kaikki mahdolliset keinot työllisyyden edistämiseksi on otettava käyttöön. Perheillä on mahdollisuuksia työllistää ja siksi asiassa on edettävä.
Veroratkaisut merkittäviä
Verotusta on muutettu työn tekemistä ja teettämistä suosivaan suuntaan. Vuonna 1996 veroja ja maksuja kevennettiin 7 miljardilla ja 1997 5,6 miljardilla markalla. Muussa kuin osakeyhtiömuodossa toimivien pk-yritysten veroja lievennetään vuodesta 1997 alkaen. Uusi jätevero otetaan käyttöön ja energiaverotusta kiristetään.Veroratkaisujen pohja syntyi hallitusneuvottelujen yhteydessä ja ne olivat Kokoomukselle keskeisempiä kysymyksiä hallitusyhteistyöhön osallistumiselle. Näiden osalta hallitusyhteistyö on sujunut hyvin ja Niinistön realistisesti rakentama työn verotuksen keventäminen on otettu hyvin vastaan.
Hallituksen heikkoihin kohtiin kuuluu kuitenkin ympäristöpolitiikka. Ympäristökysymykset ovat marginalisoituneet vain yhden ministeriön pieniksi asioiksi. Työllisyys ja talouskasvukysymysten jalkoihin on jäänyt ekologisten kysymysten syvällisempi pohdinta. Politiikan aikajänne on jättänyt tulevista sukupolvista murehtimisen parempien aikojen varaan.
Jos hallitus haluaa jäädä historiaan myös kestävän kehityksen hallituksena, on päähallituspuolueiden ryhdistäydyttävä toisenlaisella tavalla kuin mitä tähän mennessä on nähty.
Yksityistäminen etenee
Valtionyhtiöiden yksityistäminen on kovassa vauhdissa. Nesteen ja Valmetin osakeantien jälkeen vuorossa on Kemira. Yksityistämisestä saatuja varoja ohjataan mm. tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa tutkimusrahoituksen lisäämiseen. Osa varoista menee valtion velan hoitoon eli yleiskatteelliseksi budjettirahaksi.Tulevaisuuden keskeisiä menestystekijöitä Suomelle on luoda uutta tietoa ja kehittää siihen perustuvaa tieto- ja osaamisintensiivistä tuotantoa. Usein tämä ymmärretään hyvin teollisuuspainotteisesti, mutta se koskee koko kansantaloutta - myös palveluja. Joidenkin peräänkuuluttama matala palkkataso on ristiriidassa tietointensiivisen osaamisstrategian kanssa. Halpatyömaana Suomi ei tule pärjäämään.
Tutkimus ja teknologia ovat tämän tietointensiivisen strategian avainalueita. Vaikka teknologian väitetään vähentävän työpaikkoja, niin väite pitää paikkansa vain vanhojen jo vakiintuneiden alojen osalta. Uudet alat luovat uusia työmahdollisuuksia.
Hallitus on ottanut tieto- ja tutkimuspainotteisen linjan. Jo tehtyjen linjausten mukaan tutkimus- ja kehittämisrahoitusta nostetaan siten, että kokonaistutkimusmenot kasvavat nykyisestä lähes 2,5 prosentista noin 2,9 prosenttiin BKT:sta vuonna 1999.
Innovaatiotoiminnan kansainvälistyminen, erityisesti Suomen liittyminen EU:n jäseneksi, on tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia. EU-yhteistyön lisäksi on kuitenkin entistä enemmän panostettava myös Euroopan ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden löytämiseen.
Putoaako hallitus kannustinloukkuun
Eräs Lipposen hallituksen keskeisiä projekteja on ns. kannustinloukkujen purkaminen. Periaatteet ovat kaikki hyväksyneet. Tavoitteena on, että työnteon tulee aina kannattaa ja, että sosiaaliturvan passivoivaa luonnetta tulee purkaa. Kiteytettynä voidaan puhua koko hyvinvointiyhteiskunnan kohtalonkysymyksestä.Kannustinloukkutyöryhmän loppuraportti annettiin eduskunnalle tiedoksi ensi vuoden budjettiesityksen yhteydessä. Ehdotukset tulonsiirtojen ja sosiaalietuuksien mitoituksesta, lasten päivähoidon järjestämisestä ja verotuksesta on annettu eduskunnalle. Loppusyksystä hallitus antaa sosiaaliturvaselonteon, johon kootaan sosiaaliturvan tilaa koskevat arviot ja linjataan tulevia painotuksia.
Saa nähdä, mitä siitä tulee - ottaen huomioon ministeri Terttu Huttu-Juntusen viimeaikaiset välistävedot. Hänhän vastusti jo kertaalleen itse esittelemäänsä lakipakettia.
Kannustavuuden lisääminen on saamassa huolestuttavia piirteitä. Hallitus on vaarassa itse pudota loukkuun. Kannustavuuden lisääminen on tietenkin vaikeaa. Sellaisia ratkaisuja ei ole, jotka kohtelisivat kaikkia siten, ettei kukaan häviä markoissa.
Riippumatta esitysten sisällöstä, julkinen keskustelua alkaa saada sellaisia piirteitä, joissa kannustavuus alkaa pukeutua köyhyyden muotoon. Uudistusten mottona ei ole, että ”köyhyys on kannustavaa ja erityinen köyhyys on erityisen kannustavaa”.
Kärjistettynä uudistukset voivat kaatua hallituksen niskaan. Siksi asioiden selvittäminen perinpohjin sekä mahdollisuus korjata havaittuja heikkouksia eduskunnassa on oltava mahdollista - ilman että hallitus menettää kasvonsa.
MAX MICKELSSON
8.11.1996
