OTSIKKOSIVULLE
Saadaanko koulut tietoverkkoihinOpetusministeriön kunnianhimoinen tavoite saada kaikki Suomen koulut tietoverkkoyhteyksien päähän vuosituhannen loppuun mennessä lähtee nyt toiselle vuodelleen. Hakukierros muutaman kymmenen miljoonan avustuksia varten on alkamassa. Tavoiteasetteluun verrattuna ministeriön varaama määräraha on kuitenkin vähäinen. Kuntien tulisi itse varata rahaa koulujen laitehankintoihin. Varsinainen pullonkaula onkin tässä. Kunnissa on säästetty, leikattu, höylätty, otettu käyttöön jopa vanhat, risat oppikirjat, ettei uusia tarvitsisi ostaa. Käytä siinä nyt sitten pienessäkin kunnassa miljoona markkaa tietokoneiden ostamiseen. On siinä kunnanisillä ja -äideillä pohtimista ja opetuksen kehittäjillä perustelujen keksimistä.
LaitemiljoonatAla-asteen kouluissa koneiden hankinta on usein riippunut siitä, onko koululla asiaan innostunut opettaja. Kokemus osoittaa, että kun yhdellä koululla on tietokone tai pari, kaikki muutkin haluavat sellaisen.Käyttöön saakka ei sitten aina ole innostus riittänyt. Tavanomaisimpia ongelmia on aiheutunut esimerkiksi väärin kytketyistä kaapeleista, jolloin kone ei ole toiminut. Sen on sitten annettu vain olla käyttämättömänä, kunnes asia on jossain muussa yhteydessä putkahtanut esille. Yläasteilla ja lukioissa laitteet on usein sijoitettu yhteen ATK-luokkaan. Siellä on pidetty tietotekniikan tunteja, mutta muun opetuksen käyttöön ei aikaa eikä osaamista ole aina riittänyt. Ja opettajalta on aika paljon vaadittu, jos hänen tulisi muutaman minuutin takia siirtää koko luokkansa erityiseen tietokoneluokkaan. Ammatillisissa kouluissa ja yliopistoissa tilanne on jo parempi. Siellä tietokoneilla on selkeä käyttötarve, ja varsin paljon tulee entisiltä oppilaita sähköpostia juuri korkeamman asteen oppilaitoksista. Opetusministeriön suunnitelman mukaan jokaisessa oppilaitoksessa tulisi vuosituhannen loppuun mennessä olla useita laitteita, jotka on verkotettu ja liitetty Internetiin. Myös opettajat tulisi kouluttaa käyttämään tietoverkkoja opetuksessaan. Opetusministeriö painottaa, että tietoyhteiskuntaohjelmaan tarvittava raha on tultava koulujen normaaliin toimintaan varatun määrärahan ulkopuolelta. On aika vaikea kuvitella, että läheskään kaikki kunnat pystyisivät nykytilanteessa panostamaan koulujen verkottamiseen ja laitehankintoihin.
Miten verkotetaanOpetusministeriön tuki on tarkoitettu pääasiassa kiinteiden yhteyksien rakentamiseen. Kyläkoulujen osalta Opetusministeriö siirtyy alkavalla hakukierroksella selkeästi ISDN:n kannalle, ja vielä niin, että vain pienissä kouluissa tuetaan yhden laitteen yhteyksiä. Se on tietysti ratkaisu, jota voidaan hyödyntää monenlaisissa yhteyksissä. Tietotuvat ja koko kylän tietoverkkojen käyttö onnistuisi näin aivan mainiosti.On kuitenkin turha kuvitella edes Opetusministeriön virkamiesten keskuudessa, että läheskään kaikki kunnat ryhtyisivät rakentamaan kyläkouluihinsa avustuksen edellyttämää lähiverkkoa. Tästä vaatimuksesta ministeriön ja Opetushallituksen on paras luopua nopeasti, jos tarkoituksena on todella patistaa kuntia tietoverkkojen käyttöön. Kaupunkien ja kirkonkylien koulujen verkottaminen riippuu paljon kunnan muusta verkottamisesta. Kunnan keskustaa lähellä olevat koulut on varmasti taloudellista liittää verkkoihin koko kunnan verkon välityksellä. Kiinteiden yhteyksien tuoma nopeus ja kustannussäästö maksaa itsensä takaisin pian modeemiyhteyksiin verrattuna, kun käyttäjiä on isompien koulujen tapaan satoja. Samalla koulut voivat hyödyntää kunnanviraston ja esimerkiksi kirjaston palveluja ja tietoja. Verkkojen ylläpito tulee muodostumaan myös oleelliseksi kysymykseksi. Henkilöstön määrä kunnissa on pikemminkin laskemassa kuin kasvamassa, mutta verkkoja ei voi ylläpitää kuka tahansa tuosta noin vain, oman toimen ohella. Koulujen verkotuksen ylläpito sujuu tietysti samalla kuin kunnan muunkin verkon ylläpito. Koulut sijaitsevat kaukana toisistaan ja myös kunnan keskustasta, joten erilaiset ongelmat vain kasvavat. Tiukalla kunnan sisäisellä standardoinnilla voidaan toki ehkäistä melko paljon pulmia jo ennalta. Kunnollinen tuki on kuitenkin tarpeen, koska verkot on pidettävä mahdollisimman hyvin toimintakuntoisina. Muuten niitä ei tulla käyttämään.
Kuntalaisetkin verkkoonTätä kautta saattaisi myös kuntalaisille yleensäkin avautua mahdollisuus liikennöidä maailmalle. Etenkin haja-asutusalueilla kunnat voisivat hyvinkin avata kuntalaisille ja kunnan yrityksille mahdollisuuden liittyä tietoverkkoihin kunnan kautta. Tällainen mahdollisuus täydentäisi yksityisten palvelujen tarjontaa ja lisäisi valinnanvaraa.Myös tietoturvallisuuskysymykset on selvitettävä. Oppilaiden ja muidenkin kuntalaisten vapaata pääsyä kunnanviraston hallintoverkkoon on varmasti pakko rajoittaa esimerkiksi käyttämällä erillistä oppilaitospalvelinta ja palomuuria. Innokkaiden krakkerinalkujen näpertely kunnan budjettilukujen parissa ei varmasti kunnan johtoa juuri innosta. Peruskysymys on tämä: ymmärtääkö kunnan johto sen, että koulujen verkottaminen on itse asiassa ainoa keino pelastaa suomalainen koulutus siitä kurimuksesta, johon viimeaikaiset innokkaat ja liian nopeat uudistukset ovat sen viemässä? Verkkojen tarjoama yhteistyö varmistaa niin kyläkoulujen säilymisen kuin haja-asutusalueiden oppilaiden tasavertaiset mahdollisuudet uusimman tiedon saamiseen. Jos tämä kunnissa ymmärretään, niin suomalaisen koulutuksen nykyaikaisuuteen ja tulevaisuuteen on helppo uskoa. Jos ei...
VEIKKO REKUNEN |
OTSIKKOSIVULLE