Asuntotuotannon leikkaukset arvioitua pienempiä

Jo aiemmin tänä vuonna valtiosihteeri Rauno Saaren (sd) työllisyyden seurantatyöryhmä esitti varoituksia rakennusalan ylikuumenemisesta. Nyt tuo pelko nousee ensi vuoden budjetin suurten kysymysten joukkoon.

Valtiovarainministeriö aikoo karsia ensi vuoden budjettiesityksestä 3-4 miljardia markkaa keväällä ilmoitetusta 191 miljardin loppusummasta.

Noin kolmen miljardin leikkaukset

Suhdannepoliittisista syistä toteutettavat asuntotuotantoa ja korjausrakentamista koskevat leikkaukset olisivat suuruudeltaan noin kolme miljardia markkaa. Helsingin Sanomat (30.7.1997) arvioi säästötavoitteen olevan noin miljardin suurempi, kuin mistä Verkkouutisten saamien tietojen mukaan on kyse.

Asuntoasioista vastaava ministeri Sinikka Mönkäre (sd) ja valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok) yrittävät kuitenkin tasoittaa tietä ennen elokuun puolivälissä alkavaa budjettiriihtä.

Leikkaussuunnitelmissa on kyse on siitä, että valtio vähentäisi aravalainalla ja korkotuella rakennettavaa asuntotuotantoa. Tämä merkitsisi käytännössä sitä, että uusien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentaminen vähenisi kuluvaan vuoteen verrattuna.

Rakentaminen on viime aikoina selkeästi elpynyt. Tästä asiasta kaikki näyttävät olevan jokseenkin yksimielisiä. Se miltä tuleva kehitys näyttää, jakaa jo arvioitsijoita. Valtiovarainministeriö laskee, että vapaa-rahoitteinen asuntotuotanto olisi suurempi kuin mitä esimerkiksi valtion asuntorahasto (ARA) uskoo. Lisäksi alalla nähdään ylikuumenemisen vaaran koskevan pääsääntöisesti pääkaupunkiseutua ja paria muuta kasvukeskusta.

Korjausavustaminen ARA:n piikkiin?

Asunto-osakeyhtiöille tarkoitettua korjausavustusta on viime vuosina nostettu mm. rakennusalan huonon työllisyystilanteen takia. Kaavailuissa on, että korjausrakentamisavustuksen kokonaismäärää laskettaisiin merkittävästi, ehkä jopa puoleen nykyisestä 450 miljoonasta markasta.

Varsinaisen budjettitalouden ulkopuolella raha voitaisiin siirtää valtion asuntorahaston maksettavaksi. Näin saataisiin budjetin loppusummaan suurempi alennus.

Budjetin ulkopuolisiin rahastoihin turvautuminen ei ole mikään ratkaisu. Sitä on kuvailtu silmänkääntötemppuna, sillä rahaston toiminta ei rasita valtion budjettia, eikä sen ottamat luotot, siis lisävelka, lisää valtion velkaa.

Uustuotanto vai peruskorjaus?

Asuntotuotannon ja peruskorjauksien tukemisesta käytävän poliittisen väittelyn voi tiivistää neljään kohtaan. Ensinnäkin siihen, että suhdanteita tulee hillitä. Leikkausten kielteisiä seurauksia olisi etenkin vuokra-asuntotuotannon väheneminen ja sitä kautta vuokrien tason mahdollinen nousu sekä lähiöiden korjausprojektien hidastuminen.

Poliittisesti vallitsee yksimielisyys siitä, että rakennusalan ylikuumenemista tulee hillitä ja että suhdannepoliittisesti on järkevää lykätä valtion rakentamissuunnitelmia.

Toinen kysymys on kuinka suuria leikkauksia tehdään. Tämän suhteen pallo on Niinistöllä ja Mönkäreellä, jotka varmasti kaventavat markkamääräistä näkemyseroa ennen budjettiriihen alkua.

Kolmanneksi nousee kysymys siitä, paljonko leikataan uudisrakentamista ja paljonko peruskorjausta. Uustuotannosta säästäminen vähentää vuokra-asuntojen tuotantoa ja voi johtaa vuokra-asuntomarkkinoilla vuokrien nousuun, jolla on omat yhteiskunnalliset vaikutuksensa.

Korjausrakentaminen on työllistävämpää ja siihen liittyy myös suuri kaupunkipoliittinen kysymys lähiöiden kunnostamisesta.

Neljäs kysymys on budjettiteknisempi ja liittyy asuntorahaston rooliin ja siihen millaista budjetointikulttuuria noudatetaan. Kysymys on hallituksen keskusteluissa esillä, muttei oikein liikuta niitä ihmisiä, joille tehtävät ratkaisut voivat merkitä jotakin konkreettista.

Toistaiseksi grynderit ovat pysytelleet varsin hiljaa, vaikka juuri heidän lehmänsä on ojassa. Turun Sanomat huolestui jo pääkirjoituksessaan (1.8.1997) siitä, että suhdanneleikkaukset olisivat liian kovia viitaten rakennusteollisuuden arvioon tulevasta kehityksestä. Rakennusteollisuuden edunvalvonta on tilanteessa vaikeaa, koska senkin keskuudesta löytyy eri painotuksia suhteessa säästöihin uudisrakentamisesta ja peruskorjauksesta.

MAX MICKELSSON
1.8.1997