Kruunajaisista ripitykseen

Brittikonservatiivien puoluekokous etsi syyllisiä


Englannin konservatiivipuolueen 114. puoluekokous keskittyi keskiviikkona hakemaan syyllisiä puolueen viime vappuna kärsimään vaalitappioon. Konservatiivien kyräillessä keskenään Tony Blair puolestaan valmistautuu juhlimaan radikaalien uudistusten ja entisestään kasvaneen suosion siivittämän hallituksensa sadan ensimmäisen päivän taivalta.

Ennen konservatiiveja kokoustaan pitäneet työväenpuolueen jäsenet olivat saaneet viimeksi 19 vuotta sitten järjestetyssä puoluekokouksessa juhlia johtajaansa pääministerinä. Kokouksesta muodostuikin Tony Blairin kruunajaistilaisuus.

Blair vuosisadan suosituin

Tutkimusten mukaan 90 prosenttia briteistä pitää Blairia hyvänä johtajana. Hän lieneekin tämän vuosisadan suosituin länsimainen johtaja. Puolueensa sisällä Blair on yhtä vahva kuin Margaret Thatcher oli kymmenen vuoden ajan konservatiivipuolueessa. Siksi työväenpuolueen puoluekokouksen antia onkin parasta arvioida juuri Blairin puheen kautta.

Ennen vaaleja Blair oli korostetun rauhallinen ja maltillinen, luvaten kuitenkin juuri äänestyspäivän alla, että hänestä tulee radikaali johtaja. Silloin radikaalisuus oli jo nähtävissä tavassa jolla, Blair uudisti työväenpuoluetta.

Radikaalit uudistukset käyntiin

Työväenhallituksen sata ensimmäistä päivää on osoittanut, että Blair aikoo pitää lupauksensa. Kaikkien yllätykseksi hallitus antoi ensi töikseen Englannin pankille aiempaa itsenäisemmän aseman. Sama radikaali linja on jatkunut tavassa jolla Blair on lähtenyt rakentamaan rauhaa Pohjois-Irlantiin ja tukemaan Skotlannin ja Walesin itsehallintoa.

Konservatiivien kannalta erityisen huolestuttavaa on kuitenkin Blairin päättäväisyys Britannian poliittisen kartan uudistamisesta. Hän onkin tarjonnut Liberaaleille mahdollisuutta aivan uudenlaiseen yhteistyöhön.

Puoluekokouksessa Blair hahmotteli jo visioitaan Britanniasta "21-vuosisadan mallivaltiona". Hän vastasi brittien suuruuden ajan kaipuuseen toteamalla, että: "Me emme koskaan voi olla suurin. Me emme koskaan enää voi olla mahtavin. Mutta me voimme olla paras."

Blair vetoaa kansalaisiin

Ja vaikka lehdistöhuoneessa hymähdeltiinkin, niin epäilemättä Blair osaa vedota kansalaisiin oikealla tunnetasolla. Siihen verrattuna konservatiivien puoluekokous on ollut säälittävä esitys.

Jos Blairin retoriikka poikkeaakin perinteisestä työväenpuolueen linjasta, oli puoluekokouksessa nähtävissä myös traditionaalisempia piirteitä, jotka osoittivat, että vanha sosialistinen perusta on edelleen olemassa. Puolueen vasemmistosiipi osoittikin voimansa valitsemalla puolueen järjestöorganisaation puheenjohtajaksi oman miehensä, peitoten näin Blairin julkisesti tukeman ehdokkaan.

Konservatiivit irti todellisuudesta

Konservatiivipuolueen kenttä puolestaan syyttää parlamentaarikkojaan aivan oikein oman pesän likaajiksi. Samalla kuitenkin näyttää unohtuvan vaalitappion perimmäiset syyt, joita ei korjata sisäisen kyräilyn jatkamisella ja puoluekoneiston modernisoinnilla.

Konservatiivit jaksoivat vieläkin korostaa sitä kuinka hyvään kuntoon John Majorin hallitus maan talouden saattoi, ja kuinka taitava työväenpuolueen julkisuuskampanja oli. Huomion ulkopuolelle näyttikin monilla jäävän brittikansan mielialassa tapahtuneet muutokset, jotka tuli huomioida politiikan sisältöä reformoitaessa.

William Hague on ottanut tavoitteekseen puoluekoneiston pikaisen remontin, joka pitäisi saattaa päätökseen jo ensi keväänä. Tällöin vältettäisiin työväenpuolueen aikanaan tekemä virhe, jonka seurauksena puolue "unohtui" vuosikausiksi kinastelemaan sisäisen uudistamisen toteuttamistavoista.

Kokous etsi syyllisiä

Puoluekokouksessa keskustelu puoluekoneiston uudistamisesta törmäsi kuitenkin riitaan parlamentaarikkojen aseman heikentämisestä. Puolueen kenttä osoitti lukuisilla kriittisillä puheenvuoroillaan, ettei se halua enää luottaa parlamenttiryhmään samalla tavalla kuin ennen.

Vaatimukset jäsenistön vaikutusvallan lisäämiseksi mm. puoluejohtajaa valittaessa nosti uudelleen esille viime vaalikauden ongelmat: parlamenttiryhmää syytettiin nyt massiivisesta vaalitappiosta.

Konservatiivien puoluekokouksessa ei usein kuulla buuausta, mutta parlamentaarikkojen vahvaa asemaa puolustamaan noussut Sir Archibald Hamilton sai todeta senkin olevan mahdollista.

Oikeistosiipi nosti päätään

Konservatiivien puoluekokous poikkesi muullakin tavoin edellisestä. Viime kerralla vaaleihin valmistautuva puolue onnistui pitämään kaikkein radikaalimman oikeistosiipensä kurissa. Tällä kerralla lordi Tebbitin puheenvuoro, jossa hän vastusti "monikulttuurista" Britanniaa ja ihmetteli puoluejohtaja William Haguen myönteistä suhtautumista vähemmistöihin, entisestään korosti puolueen hajanaisuutta.

Puoluekokous osoitti myös, että vanha kiista EU-politiikasta saattaa koitua vielä William Haguenkin tuhoksi. Haguen kabinetti varmasti toivookin, että keskustelu mm. puoluekoneiston uudistamisesta olisi nyt käyty, mutta tosiasiassa tory-puolue hakee vielä pitkään omaa linjaansa oppositiossa.

JORI ARVONEN
10.10.1997

ULKOMAAT -SIVULLE