BACK




Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


10.10.1997

Sillat palavat

Värittömästä oppositiopolitiikastaan, alhaisesta profiilistaan ja kannatuksen hupenemisesta huolestuneena Suomen keskusta on ryhtynyt elämöimään oikein tosissaan Alho-Sundqvist -tapauksella. Tarjoaahan se mainion tilaisuuden oppositiopolitiikan terävöittämiseen.

Kysymys vain onkin siitä, kuinka teräväksi keskusta oppositiopolitiikkansa kärjen aikoo hioa?

Arja Alho lähti, mutta keskustan välikysymys jäi. Keskiviikkoisessa Iltalehdessä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aapo Saari sysää vastuun päätöksestä Paavo Lipposen ja koko hallituksen niskaan, vaikka koko hallitus ei sitä edes ollut tekemässä. Saaren nyrkki heiluu erityisesti Paavo Lipposen nenän edessä.

Aapo Saari asettaa myös kokoomuksen puheenjohtajan ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön syytteeseen Sundqvist-sopimuksesta kyselemällä, saattoiko Niinistö olla siitä tietämätön? Kyllä saattoi. Asianhan sopivat Alho ja Lipponen.

Keskusta näyttää haluavan polttaa viimeisetkin siltansa kokoomukseen ja erityisesti sosialidemokraattiseen puolueeseen. Pitkästä muististaan tunnettu Lipponen antaa tuskin ikinä anteeksi keskustan puheita hänen erottamisestaan, ja että hän uhrasi ”tyttöpolon ja jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut”. Tuskinpa Niinistökään hänelle esitetystä kanteesta erityisesti tykkää.

Kuvittelevatko keskustan strategit, että sen asema seuraavissa hallitusneuvotteluissa helpottuu tällaisella SDP:n ja kokoomuksen rökittämisellä? Se osoittaa harkintakyvyn puutetta. Tällaisella politiikalla ei tehdä ystäviä.

Yhteistyökyky on kuitenkin se, mikä vaalien jälkeen ratkaisee. Ken kuvittelee, että keskusta saa nykyisillä gallup-numeroilla sellaisen vaalivoiton, että se hallitsisi yksin tätä maata ilman kokoomusta tai sosialidemokraatteja, saattaa kuvitella väärin. Sekä SDP:lla että kokoomuksella on kokemusta keskustan yhteistyökyvystä jo aiemmista hallituksista. Eivätkä kokemukset ole kovin rohkaisevia.

Ja jos keskusta luulee välikysymyksellään kaatavansa istuvan hallituksen ja päästä uuden hallituksen muodostajaksi ja pääministeripuolueeksi, niin se toive on lähinnä teoreettinen.

P.S.

Ja vielä ennustus. Tässä käy jokseenkin varmasti niin, samat lehdet, jotka olivat repimässä Alhoa kappaleiksi, alkavat kirjoittaa, että herkkä ja hauras naisihminen Alho joutui kokemattomuuttaan isojen pahojen poikien likaisen pelin kohteeksi. Alhosta tehdään marttyyri ja hän nousee seuraavien eduskuntavaalien äänikuningattareksi.

ILKKA AHTOKIVI