”Ihmisellä on arvoja, jotka maksavat markan enemmän kuin tarjoojilla on rahaa”
Kappale sananvapauden historiaa - tapaus Airo
Kenraaliluutnantti - sittemmin Kokoomuksen kansanedustaja ja kaksinkertainen presidentin valitsijamies - Aksel Fredrik Airo (1898-1985) julkaisi 50 vuotta sitten teoksen ”Asekätkentäsalaliitto”. Kirja sisälsi hänen puolustuspuheensa tuolloin keskeneräisessä oikeudenkäynnissä, jossa hän oli syytteessä siitä, että hän olisi yleisesikunnan päällikkönä määrännyt suoritettavaksi mittavaa aseiden kätkentää armeijan tulevaa liikekannallepanoa (ja mahdollista neuvostomiehitystä) varten.Myöhemmin kirjaa levitettiin sensuroituna nimellä ”Liikekannallepanosalaliitto” ja viimein nimellä ”Puolustustaisteluni”. Viivähtäkäämme hetki Airon puolustuspuheen julkaisemiseen liittyvissä vaiheissa, jotka ovat vähemmän tunnetut. Niihin saamme valaistusta Porvarillisen Työn Arkistosta (PTA).
”Ei perkele… nyt tuli määräys, ettei sitä saa painaa”
Näin muisteli PTA:n haastattelussa 27.6.1985 Mannerheim-ristin ritari ja entinen Kokoomuksen kansanedustaja Eero Kivelä kirjan julkaisemiseen liittyviä vaiheita:”Se oli tämä Airon puolustuspuhe oikeudessa. Hän itse sen kirjoitti ja se oli hänen puolustuksensa. Tämä silloin painettiin Tampereella. Minä otin Marmoripalatsin parvekkeella oikeudenkäynnin aikana tän käsikirjoituksen vastaan ja tarjosin Aamulehteen. Ja Arajärvi: `Juu, ilman muuta hoidetaan!´ Meni pari päivää aikaa, niin sieltä faktori ilmoitti, että joo, meillä on niin paljon töitä, ei me voida ottaa. Vie Hermekseen.
Minä vein Hermekseen ja Hermeksen faktori: `Juu, ilman muuta hoidetaan´. Ja meni taas muutama päivä aikaa, hän soittaa: `Ei perkele!´ Ei hän hallitse enää tätä taloa, että nyt tuli määräys, ettei sitä saa painaa. Mutta tänään on maan faktorit koolla Tampereella - niil oli joku kokous Tammerissa - saako hän ottaa siellä sen asian esille? Minä sanoin: `Senkun´.
Ja sunnuntai aamuna 7-8 maissa soi puhelin ja minä meen vastaan. `Juu, täällä Artkosken Totte, terve, sulla on kuulemma jotakin painettavaa. Tuolla Tammerissa eilen ehtoolla sovittiin, että virsikirjan tekijä latoo ja minä painan´. Minä sanoin, että `Okei. Sehän on sitten hyvä´. Kun minä pääsin takasin sänkyyn, taas toi puhelin: `Juu, täällä on Aarne Björkbom, terve! Sulla olis jotakin painettavaa, että toi Totte painaa ja minä ladon, että hoida käsikirjoitus minulle´."
”Kommunaveljet nappas sen… ja sillon Leino nosti syytteen meitä vastaan”
"No minä hoidin Bjökbomin Aarnelle käsikirjoituksen ja kerjäsin Haarlalta paperia. Uusi kirjapaino paino, ja kun pidettiin vähän ajankohtaa epämääräisenä, niin lähdettiin myymään sitä kädestä käteen, ettei pantu sitä yleiseen myyntiin. Kunnes Jyväskylässä joku kirjakauppias pani sen näyteikkunaan ja siitä kommunaveljet nappas sen ja toimitti sen Leinolle (sisäministeri Yrjö Leino, SKDL -TK).Leino nosti syytteen meitä vastaan. Leino syytti minua ja Airoa asiasta, kun Tampereella oli sen painopaikka. Silloinen syyttäjä Ohlsson soitti minulle sanoi: `Oisko sulla yhtään kappaletta, kun Uudesta Kirjapainosta ei löyty kun yks ainoo arkki´. Ettei hänellä ole edes koko kirjaa. `Olisko sulla antaa yhtä kirjaa´, että hän vois syyttää? Minä sanoin, että kyllä minulla aina sen verran on. Kyllä minä veljelle kirjan toimitan - ja toimitin kanssa."
”Minkäs menetti kun ei ollu kun yks paperiarkki?”
"Siinä oli karkeasti sanoen kakstoista semmoista kohtaa, jossa Airo loukkas maan hallitusta ja virkailijoita, joilla se Tampereella tuomittiin takavarikoitavaksi ja menetettäväksi valtiolle. Mutta minkäs menetti kun ei ollu kun yks painoarkki? Ei mitään menetettävää ollu.Sitten me valitettiin hoviin ja hovi löysi siitä yhdeksän kohtaa, jotka oli rangaistavia. Ja sitte siitä valitettiin korkeimpaan ja se oli kuus tai seittemän kohtaa kun korkein vielä löysi siittä sitten. Näitten perusteella tää jäi sitten takavarikkoon ja se on vielä edelleenkin takavarikossa. Takavarikko ei vanhene koskaan.
Mutta jos sen nimi muutetaan tai sen ulkoasu muutetaan tai vedetään yli ne kohdat, jotka on tuomittu, niin se on uusi kirja. Se oli ensin Asekätkentäsalaliitto, ja sitten se oli Liikkeellepanosalaliitto. Se on uusi painos ja siinä on uusi kansi ja niin edespäin. Sitten siittä tuli kolmas painos vielä tästä, nimellä Puolustustaisteluni.
Me saatiin Airon kanssa sakot siittä ja tuomittiin valtiolle menetetyks, mutta valtiolla ei ollu mittään menettämistä, kun ei ne mittään saaneetkaan. Ja tätä myytiin kädestä käteen ja minä vein sen tuoton kirjekuoressa Airolle. Ja sillä rahalla korjattiin Ristintaipaleen navetta.”
Asekätkentäjuttu
Kenraaliluutnantti Airo työskenteli sotien ajan Mannerheimin pääesikunnassa päämajoitusmestarina. Hän suunnitteli keskeisimmät sotatoimet ja esitteli ne Mannerheimille. Sotatoimien päätyttyä välirauhansopimukseen 1944 Airosta tuli yleisesikunnan päällikkö ja hän vastasi armeijan saattamisesta rauhanaikaiselle kannalle.Armeijan demobilisaatio oli suoritettava hyvin kiireisessä aikataulussa, eikä tehtävää helpottanut se, että välirauhansopimuksen mukaan saksalaiset sotavoimat oli karkotettava Pohjois-Suomesta niinikään hyvin lyhyen määräajan kuluessa.
Jo ennen välirauhansopimuksen solmimista päämajan operatiivisella osastolla ryhdyttiin varautumaan siihen, ettei Neuvostoliitto noudata sopimusta vaan yrittää miehittää maan. Tämän uhan johdosta päämajan operatiivisella osastolla Airon alaisena palveleva eversti Valo Nihtilä ja maavoimatoimiston päällikkö everstiluutnantti Usko Haahti laativat sotilaallisen suunnitelman, jonka jälkiselvittelyssä toiminta sai nimen asekätkentäjuttu.
Nihtilä ja Haahti muodostivat 2.ye-upseerien varaan rakentuvan organisaation, jonka avulla jokaiseen suojeluskuntapiiriin kätkettiin virallisten asevarikoiden ulkopuolelle yhden vahvistetun pataljoonan aseistus ja muu tarvittava materiaali. Arviot kätketyn materiaalin kokonaismäärästä vaihtelevat, mutta aseisiin olisi saatu puolustusvoimissa palvelevien lisäksi noin 27 000 - 32 000 miestä.
Kumpulainen käräyttää
Asekätkennän tämä haara tuli varsinaisesti ilmi kun päämajan kaukopartiomiehistä koostuneessa Er.P:ssä palvellut korpraali Kumpulainen suoritti asiasta ilmiannon. Tätä ennen Oulussa asekätkennästä vastannut majuri Aito Keravuori oli joutunut kiristysyrityksen kohteeksi.Ilmiantaja nimesi kätkijäksi Keravuoren, joka julistettiin etsintäkuulutetuksi 9.5.1945. Keravuori painui maan alle ja poistui maasta päämajan määräyksestä muutamia päiviä myöhemmin. Keravuoren onnistuttua välttämään pidätyksen joutui kommunistien miehittämän Valtiollisen Poliisin haarukkaan 2.ye-upseeri kapteeni Osmo Vihma, jonka hallusta löytyi muiden 2.ye-upseerien nimet. Heidät pidätettiin lyhyen ajan kuluessa.
Hotelli Torniin sijoittautunut Liittoutuneiden Valvontakomissio ei asekätkijöitä suuremmin vainonnut, mutta sitä terhakammin asiaan puuttuivat kotikommunistit. Varsinaisen ilotulituksen aloitti sisäministeri Leino (SKDL), joka 4.7.1945 julisti eduskunnassa, kuinka ”maassamme on valmisteltu suoranaista aseellista, taantumuksellista väkivaltayritystä”. Tätä ministeri Leino piti välirauhansopimuksen vastaisena.
Puolustusvoimissa asiaa selvittämään oli asetettu tutkijakunta, jota johti kenraaliluutnantti Airo. Elimen kuulemat upseerit kertoivat Airolle asekätkennän laajuudesta. Valpo ei suostunut päämajan tarjouksiin purkaa kätköt organisoidusti vaan kommunistit olivat päättäneet ottaa täyden poliittisen hyödyn tästä ”fasistisesta” salaliitosta.
”Euroopan etevin rikostutkija” epäonnistuu
Nihtilä ja Haahti oli otettu Valpon huostaan 10.6.1945. Nihtilää vaadittiin kuulusteluissa tunnustamaan, että asekätkennän takana olivat marsalkka Mannerheim, kenraali Heinrich ja kenraaliluutnantti Airo. Tätä Nihtilä ei suostunut tekemään.Kenraaliluutnantti Airo pidätettiin lainvastaisesti hallituksen ulkoasianvaliokunnan päätöksellä ja eristettiin täysin Valpon yksinäisselliin. Kukaan ei tahtonut ottaa vastuuta hänen pidättämisestään. Tästä huolimatta Airoa pidettiin pidätettynä, turvasäilössä ja välillä myös vangittuna lähes kolme vuotta.
Hänen kirjeenvaihtoaan takavarikoitiin kommunistien soluttaman Valpon toimesta, eikä edes ”Euroopan etevin rikostutkija Kekäläinen” saanut häntä tunnustamaan rikosta, jota hän ei ollut tehnyt.
”Ihmisellä on arvoja, jotka maksavat markan enemmän kuin tarjoojilla on rahaa”
Hän ei myöskään painostuksesta ja lahjusyrityksistä huolimatta suostunut liittämään marsalkka Mannerheimiä tapahtumiin. ”Samoin minun annettiin kerran ymmärtää, että on sellaisiakin, jotka voivat maksaa paljon, mutta olin pakotettu ilmoittamaan, että ihmisellä on arvoja, jotka maksavat markan enemmän kuin tarjoojilla on rahaa.”Vankilasta käsin Airo kävi sitkeää puolustustaistelua kannellen ja kirjoittaen lähes kaikkiin oikeusinstansseihin. Hänen kirjoitustyylinsä oli paikka paikoin erittäin ironista ja sarkastista. Puolustustaistelua vaikeuttivat huonot yhteydet ulkomaailmaan. Airo sai tilata vain yhden lehden. Hän tilasi SKDL:n äänenkannattajan Vapaan Sanan, josta siitäkin hänelle toimitettiin vain riekaleet.
Kenraaliluutnantti Airo vapautettiin kaikista syytteistä joulukuussa 1948. Myöhemmissä haastatteluissaan ”vaikeneva kenraali” ei suostunut palaamaan aiheeseen, vaan ilmoitti aina johdonmukaisesti keskittyvänsä mieluummin tulevaan kuin menneeseen.
Kenraaliluutnantti A.F.Airo kuoli vuonna 1985.
TIMO KERVINEN
10.1.1997
