Neuvotteluissa haettiin asemia ja katsottiin, mikä on Netanjahun todellinen linja
Hebronin umpisolmussa ei ole ollut kyse Hebronista
Hebron-neuvottelujen jumiutumisen syynä ovat olleet paljon suuremmat asiat kuin Hebron. Ensinnäkin haettiin asemia lopullisiin rauhanneuvotteluihin, joissa on määrä päättää niin rajoista kuin juutalaissiirtokuntien ja Jerusalemin kohtalosta. Toiseksi - koska maailman katseet kohdistuvat nyt Hebroniin - se on ollut palestiinalaisten mielestä paras paikka katsoa, kuinka pitkälle Netanjahun hallituksen annetaan livetä edellisen hallituksen lupauksista. Tältä tilanne näytti vielä perjantaina.Neuvottelut israelilaisjoukkojen vetämisestä Hebronista ovat jälleen jumiutuneet. Pääsyynä on israelilaisten ilmoitus, että se lykkää joukkojensa vetämistä Länsirannan muilta alueilta 1-2 vuodella. Lisäksi auki on joitakin yksityiskohtia, kuten Patriarkkojen Haudan vartiointijärjestelyistä sopiminen.
Palestiinalaiset pitävät uutta aikataulua esteenä Hebron-sovinnolle. Israelin edellisen hallituksen tekemien sopimusten mukaan sen olisi pitänyt luovuttaa suurin osa Hebronin kaupunkia palestiinalaishallinnolle jo kymmenisen kuukautta sitten. Sen olisi myös tullut aloittaa vetäytyminen Länsirannan maaseudulta syyskuussa, jolloin alue jäisi suurimmaksi osaksi palestiinalaishallinnon alaisuuteen vuonna 1997.
Siirtokuntatoiminta kiihtynyt
Pääministeri Benjamin Netanjahu on lykännyt vetäytymisprosessia vedoten juutalaissiirtokuntien turvallisuuteen. Samalla uusi hallitus on kiihdyttänyt siirtokuntatoimintaa alueella.Israelin edellinen hallitus sensijaan jäädytti siirtokuntatoiminnan vuonna 1993, kun se oli solminut puitesopimuksen PLO:n kanssa palestiinalaisten itsehallinnosta. Sitä edeltäneet oikeistohallitukset olivat olleet aktiivisia siirtokuntapolitiikassa. 70-luvun puolivälistä tähän päivään siirtokuntien määrä on nelinkertaistunut, 30:sta aina 120:een. Länsirannan siirtokunnissa, joita on alueella noin 5-20 kilometrin välein, asuu nyt noin 130 000 henkeä.
Siirtokuntien määrä ja tiheys on uhka palestiinalaisten tavoitteelle perustaa Länsirannalle oma valtio. Palestiinalaiset pelkäävät, että uusi hallitus tahtoo pilkkoa alueen pieniksi "bantustaneiksi", joista ei synny yhtenäistä valtiota.
Arvostelu Netanjahua kohtaan kasvaa
Rauhanprosessin takellellessa kansainvälinen media on alkanut arvostella Israelin 47-vuotiasta pääministeriä. Tiedotusvälineet ovat ihmetelleet, mihin hän oikein tähtää: ensin hän vakuuttaa julkisuudessa sovun olevan "aivan käsillä" ja sitten tekeekin jotain sellaista, kuten lupaa tukea siirtokuntien laajentamiselle, jonka hän tietää johtavan törmäyskurssille.Optimistit uskovat, että hän soveltaa jotakin neuvottelutaktiikkaa saadakseen Israelille enemmän hyötyjä. Pessimistit pelkäävät, että hän horjuu heikkouttaan toisaalta kansainvälisen rauhanpainostuksen ja toisaalta ääriuskonnollisten liittolaistensa ja siirtokuntien asukkaiden välillä. Hän on itse haastattelussa sanonut, ettei hänen hallituksensa taivu helpolla edes hänen kannattamaansa sopimukseen - ja että pidemmälle menoa sen enemmistö ei hyväksyisi.
Edellisen hallituksen sovintolinja toi Israelille paljon etuja: väkivaltaisuudet miehitetyillä palestiinalaisalueilla loppuivat, arabimaat lopettivat Israelin taloudellisen boikotin. Se solmi diplomaattisia tai kauppasuhteita Marokon, Omanin, Qatarin, Tunisian ja Mauritanian kanssa. Jopa rauha Syyrian kanssa näytti mahdolliselta.
Uuden hallituksen toimet ovat saaneet niin palestiinalaiset kuin koko arabimaailman takajaloilleen. Väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet, esimerkiksi Jerusalemin Vanhan kaupungin tunnelin avaamisen synnyttämässä mellakassa kuoli 79 ihmistä. Syyria on esittänyt Arabiliiton kokouksessa, että suhteiden normalisointiprosessi pantaisiin jäihin. Toistaiseksi esitys ei ole mennyt läpi.
Netanjahu moittii mediaa
Useiden tiedotusvälineiden julkaisemassa, uutistoimisto AP:n haastattelussa, Netanjahu puolestaan moittii mediaa. Hänen mukaansa se kohtelee häntä huonosti.- Kyllä, se suututtaa, mutta en ota sitä henkilökohtaisesti, hän valitteli.
Netanjahu korostaa, että hänen hallituksensa on ottanut ennennäkemättömiä askelia budjetin ja inflaation leikkaamisessa ja investointien hyväksi. Virallisten lukujen mukaan maan talous olisikin taas nousemassa. Vuonna 1996 talous kasvoi 4,5 prosenttia ja pörssi on noussut vuosien huippulukuunsa.
Netanjahu sanoi saavansa palestiinalaisten kanssa sopimuksen, joka tuo Hebronin 500 juutalaisasukkaalle paremman turvallisuuden. Edellisen hallituksen tekemää sopimusta hän kutsui suttuiseksi.
- Me yritämme paikata reikiä, tehdä paremman ja turvallisemman sopimuksen, jonka kanssa voimme elää kirjaimellisesti. Uskon, että ajanmittaan ihmiset arvostavat sitä, Netanjahu sanoo.
Neuvottelut jumiutuivat tiistaina
Israelin ja palestiinalaisten väliset neuvottelut kuitenkin menivät jälleen takalukkoon tiistaina. Palestiinalaiset ovat vaatineet, että osana Hebron-sopimusta Israelin nykyhallitus sitoutuu edeltäjänsä tavoin vetäytymisaikatauluun myös muualta Länsirannalta. Sopimuksen mukaan vetäytymisen piti tapahtua kolmessa vaiheessa, joista viimeinen olisi syyskuussa 1997. Koska palestiinalaiset tietävät, ettei uusi hallitus pidä aiempaa sopimusta itseään sitovana, he vaativat siltä omaa sitoumusta.Netanjahun vastaus musersi kaikki toiveet nopeasti sovusta. Hän ilmoitti, että Israelin viimeinen vetäytymispäivämäärä pitää lykätä toukokuuhun 1999 saakka. Keskiviikkona israelilaiset esittivät "kompromissina" vuotta 1998, jonka palestiinalaiset torjuivat vaatien Israelia noudattamaan kertaalleen sopimaansa aikataulua.
Palestiinalaiset kommentoivat, että vastaus "tuhosi kaiken toivon siitä, että sopimukseen voitaisiin päästä". USA:n Dennis Ross yrittää kuitenkin yhä neuvotella kompromissia.
Valmistautumista "final status" -neuvotteluihin
Aikataulukiista liittyy Hebron-neuvotteluja paljon suurempaan asiaan. Israelin ja palestiinalaisten on määrä jatkaa Hebron-neuvottelujen jälkeen toukokuussa käynnistyneitä "final status" -neuvotteluja.Niissä on määrä sopia kaikkein vaikeimmista lopulliseen rauhantilaan liittyvistä kysymyksistä, joita ovat mm. Jerusalemin tulevaisuus, alueen juutalaissiirtokuntien ja palestiinalaispakolaisten kohtalo ja rajakysymykset. Pahimmat ongelmakohdat lykättiin näihin neuvotteluihin, jotta rauhanprosessi saataisiin ylipäätään käyntiin. Kun suhteet paranisivat prosessin edetessä, ratkaisujen näihinkin toivottiin löytyvän.
"Final status" -neuvottelujen on määrä päättyä vuonna 1999. Jos israelilaisia joukkoja on vielä silloin palestiinalaisalueilla, se antaa Israelille hyvät neuvotteluasemat. Palestiinalaiset taas tahtovat käydä nuo neuvottelut tilanteessa, jossa he itse kontrolloivat suurinta osaa alueesta, josta he aikovat muodostaa itsenäisen Palestiinan valtion.
Palestiinalaiset ovat kytkeneet aikataulukiistan Hebronin neuvotteluihin hyvin yksinkertaisesti syystä. Kun Hebronista on nyt tullut koko rauhanprosessin kohtalon symboli, se on heille edullisin paikka selvittää, kuinka pitkälle Netajahun annetaan livetä edeltäjänsä tekemistä sopimuksista.
LAURI KAIRA
10.1.1997
Kairo
