Oleellista ei ole nimi, vaan se, mitä eurolla saa

EMU ja kuluttajan arki


Suomi valmistautuu Euroopan unionin talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Hallituksen tavoite on selvä - olemme mukana ensimmäisten joukossa. Kansalaismielipide ei ole yhtä selkeä. Mielipidemittauksissa erittäin laaja enemmistö ei halua luopua kansallisesta rahasta ja siirtyä yhteiseen euroon.


Toistaiseksi keskustelua onkin käyty hyvin ylätasolla. On puhuttu vakaudesta ja vaikutuksista kansantalouteen ja kilpailukykyyn. Päätöksenteon hetken ajankohtaistuessa on syytä laajentaa näkökulmia EMU-keskustelussa.

Tähän tarkoitukseen kauppa- ja teollisuusministeriö rahoitti tutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää mitä talous- ja rahaliitto ja sen rahayksikkö euro tulevat kuluttajille merkitsemään. Selvityksen teki Suomen Kuluttajaliitossa työskentelevä ekonomisti Martti Luukko.

Oleellista ei ole nimi, vaan se mitä sillä saa

Luukon mielestä kulutuksessa ja yleensä rahan käytössä yhteisen rahan vaikutusten voidaan olettaa olevan enemmän myönteisiä kuin kielteisiä. Hyödyt ovat aluksi varsin vähäiset, mutta niitä on useita ja ne ovat toistuvia, jatkuvia ja pitkävaikutteisia.

Raportissa oletetaan, että raha- ja talousliiton mahdollisesti laajentuessa edut tulevat korostumaan. Oleellista kuluttajan kannalta ei ole valuutan nimi, vaan se mitä sillä saa eli ostovoima.

Menetyksiä yhteiseen valuuttaan siirryttäessä voidaan pitää oman rahan tuoman symboliarvon menetystä. Tärkeänä pidetty kansallisen valuuttapolitiikan loppuminen on enemmän talouspolitiikan ongelma makrotasolla kuin kuluttajatalouksien rahankäyttö mikrotasolla.

Kokemuksethan ovat konkreettisesti osoittaneet, että suomalaiselle kuluttajille valuuttapolitiikka on useimmiten merkinnyt ostovoiman alennusta. Sitäpaitsi on syytä muistaa, että riippumatta EMU:sta 90-luvulla valuuttapolitiikan mahdollisuudet näyttävät joka tapauksessa menevän.

Ostovoiman lisäksi hintavakaus

Kuluttajien kannalta tärkeää uudessa rahassa on ostovoiman lisäksi hintavakaus. Hintavakauden odotetaan alentavan korkotasoa, joka on varsinkin velallisille kotitalouksille enemmän kuin tervetullut. Näin ns. oman elämän hallinnan arvioidaan parantuvan, kun suurten investointien - kuten asunnonhankinnan - korkoriskien arvioidaan pienenevän.

Siksi yhteisen rahan myönteiset vaikutukset ovat nimenomaan laaja-alaisia ja pitkävaikutteisia eivätkä ne välttämättä ole heti uuden valuutan käyttöön siirryttäessä kuluttajan arjessa havaittavissa. Tutkimuksessa todetaan vakaan hintatason antavan ostovoimaan vakautta erityisesti niille kuluttajaryhmille, joiden mahdollisuudet nostaa tulojaan nopeaa hintakehitystä vastaavasti ovat heikot.

Arkipäivän suuri muutos on luonnollisesti uusien hintojen omaksuminen ja kyky suhteuttaa niitä toisiinsa. Päivittäistavaroiden osalta sopeutumisen uskotaan tapahtuvan varsin nopeasti. Erityistä tarkkuutta ja hintavertailuja vaaditaan harvoin ostetuissa, arvoltaan suurissa hankinnoissa.

Euron vaikutus kuluttajan asemaan on kuitenkin varsin vaikeasti mitattavissa. Oikeastaan ainoita laskelmia voidaan esittää niistä hyödyistä, joita syntyy valuutanvaihtokustannusten poistuessa.

Kuluttajien oltava tarkkoina, jotta ”välistävedoilta” vältytään

Joka tapauksessa on selvää, että yhteiseen rahaan siirryttäessä kuluttajan kannalta keskeistä ovat kilpailun toimivuus ja hintatietoisuus. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siirtymävaiheessa ja heti sen jälkeen hintaseurantaan, hintavertailuun ja niiden tulosten julkistamiseen.

Ensimmäinen rahan kulutuskäyttöön liittyvä muutos, jonka kuluttaja arjessa kohtaa, on siirtymäkauden loppuvaiheen kaksoishinnoittelu. Osana tutkimusta Taloustutkimus teki mielipidemittauksen kuluttajien asenteista ja odotuksista euroa kohtaan.

Mielipidemittauksessa käy ilmi, että useimmat kuluttajat toivovat vähintään vuoden kestävää kaksoishinnoittelua ja rahojen rinnakkaista käyttöä. Kahden rahan pitkäaikainen käyttö on hankalaa ja lisää kustannuksia. Sekä kaksoishintajärjestelmä että kahden rahan rinnakkainen käyttö tulee olemaan lyhempiaikaista kuin mitä kuluttajat toivoisivat.

Eräs suuri pelko kohdistuu tavallisiin sopimuksiin. Tällaisia ovat mm. säästöt, lainat, vakuutukset, vuokrat jne. Rahayksikön vaihtuminen ei ole sellainen olosuhteiden muutos, joka tulee oikeuttamaan sopimuksen irtisanomisen. Asetukseen euron käyttöönottamisesta komissio ehdottaa, että: ”euron käyttöönottaminen ei muuta mitään oikeudellisen asiakirjan ehtoja” ja ”oikeudellisen asiakirjan ehtoihin sisältyvät erityisesti rahoitussopimuksen korot muuttaa myös kaikki muut ehdot.”

Rahayksikön vaihto merkitsee mittavaa tarvetta neuvontapalveluille mm. pankkipalveluiden osalta. Tämän odotetaan tapahtuvan ainakin pääosin kuluitta.

Vetävätkö pankit sittenkin välistä

Tietäen kuitenkin pankkien nykyisen politiikan palvelumaksuissa ym. on pelättävissä, että euroon siirtymisessä pankkialalla voisi tapahtua ”välistävetoja” kuluttajien kukkaron kustannuksella. Siksi pankkien toimintaa euroon valmistautumisessa on seurattava tarkasti pitäen huolta siitä, ettei esimerkiksi velalliselta peritä mitään erityisia maksuja lainan muuttuessa markkamääräisestä euromääräiseksi.

Yhteinen raha yhdenmukaistaa paineet hintoihin, veroihin ja tuloihin, tutkimuksessa todetaan. Yhteinen raha antaa aikaisempaa helpommat ja tarkemmat mahdollisuudet vertailla hintoja, tuloja ja veroja.

”Kuluttajat ja euro - talous- ja rahaliiton yhteisen rahan merkityksiä kuluttajille” on hyvä ja tarpeeseen tullut tutkimus. Yhteisestä valuutasta keskusteltaessa vaikeus liittyy kuitenkin siihen, että kaikki esitettävät näkemykset perustuvat oletuksiin eikä ns. objektiivista totuutta ole olemassa. Siksi lukijan, joka haluaa ehdottomia vastauksia hyödyistä ja haitoista ei niitä tule keskustelun kuluessa löytämään.

Taloustutkimus mittasi EMU- ja eurokantoja

Taloustutkimus Oy tutki Suomen Kuluttajaliiton toimeksiannosta kansalaisten (n=964) suhtautumista talous- ja rahaliittoon sekä euroon lokakuussa 1996. Kansalaisista 27 prosenttia katsoi, että Suomen tulee osallistua rahaliittoon ja ottaa euro käyttöön heti rahaliiton alusta. Myöhemmin tähän olisi valmis 36 prosenttia vastanneista. Kolmannes suomalaisista katsoi, ettei mukaan pidä mennä lainkaan. (Tarkemmat luvut oheisessa kuvassa).

Yhteisen rahan vaikutukset kuluttajille

MAX MICKELSSON
10.1.1997


OTSIKKOSIVULLE