|
Vs. päätoimittaja Pete Pakarinen11.7.1997Törmääkö tietoyhteiskunta sääntelyyn ja rahastukseen?Bonnista tulleiden tietojen mukaan Suomi näyttääkin olevan poliittisesti muita valmiimpi tietoyhteiskuntaan. Suomi olisi esimerkiksi halunnut julkilausumaan viittauksen salausvälineiden vapaasta saatavuudesta. Enemmistö halusi kuitenkin turvata viranomaisten mahdollisuudet seurata sähköistä viestintää. Käytännössä tällä tavoin turvattiin jälleen muutaman suuren tiedusteluorganisaation etuja. Suomi ei myöskään olisi ollut valmis hyväksymään lausumaa, jonka mukaan Internet-palveluntarjoaja voidaan velvoittaa poistamaan palvelimilta laittomaksi katsottu aineisto ilman oikeudellista perustaa. Edustajamme katsoivat aivan oikein, että tämä saattaa johtaa omavaltaiseen sananvapauden rajoittamiseen Käytännössä Bonnin lausuma henkii hallitusten uskoa ja halua peukaloida Internetiä, vaikka juuri tästä haluttiin pysyä erossa. Lausuma korosti toisaalta myös yksityisten palveluntarjoajien asemaa ja kilpailua. Käytännössä kyse ainakin Suomessa on olemassa olevan tilanteen kirjaamisesta. Mutta meilläkin olisi aika päästä askel pitemmälle. Verkko-operaattoreiden hintakilpailulla säästyneet markat valuvat pääkaupunkiseudulla tuotapikaa HPY:n laariin. Se aikoo napata siivunsa kasvaneesta nettikäytöstä nostamalla pitkien puhelujen hintaa roimasti. Valitettavasti kuluttajan kannalta vaihtoehdot ovat vielä vähissä. HPY:n aikomus osoittaa, että aidosta kilpailutilanteesta voi puhua vasta kun kuluttajalla on mahdollisuus valita myös puhelinyhtiönsä vapaasti. Tervetuloa Tele ja muut jakamaan pääkaupunkiseudun puhelinmarkkoja. Tietoyhteiskunnasta puhuminen ja siihen pyrkiminen näyttävätkin olevan kaksi eri asiaa. Yhteiskunnan kannalta kyse on merkittävästä periaatteesta - edistetäänkö tietoverkkojen käyttöä pitämällä yhteyksien kokonaishintataso matalana vai sallitaanko puolijulkinen välistäveto? Liikenneministeriö on tähän saakka ansiokkaasti edistänyt kilpailua. Tarvitaan vielä kauppa- ja teollisuusministeriö, joka yhtä ansiokkaasti estäisi määräävän markkina-aseman väärinkäytön. PETE PAKARINEN
|