Vihreää ja punaista

Poliittinen järjestelmämme on sellainen, että se sallii kaikenlaisen väen kohoamisen eduskuntaan ja hallitukseen saakka. On ehkä vain ajan kysymys, milloin "Veltto" Virtanen kohoaa kulttuuriministeriksi. Entinen kommunisti ja runoilija väistyköön uuden ajan airueen tieltä.

Tätä odotellessa meillä on tilaisuus tarkastella vihreitä. Nämä oraan suojelijat ja itujen kasvattajat olivat aikoinaan hurjaa väkeä: he kahlitsivat itsensä kaivinkoneisiin, heidän maiharinsa olivat ryppyiset, farmarinsa likaiset ja tukkansa hirveän takkuiset. Kaikki tämä on enää muistoa vain. Ajan myötä nämä luonnon ja ihmiskunnan raivopäiset pelastajat ovat muuttuneet hillityiksi salonkileijoniksi ja tyylikkäiksi seurapiirirouviksi.

Keskiluokan mannekiinit

Kun Suomi syöksyi lamaan ja tuotantomme putosi alas, pysyivät vihreät vaiti. Ei kuulunut riemunkiljahduksia eikä pidetty hilpeitä voitonjuhlia, vaikka juuri tuotannon alasajoa he olivat vuodesta toiseen vaatineet. Ilmeisesti kansantuotteen lasku olikin huono asia, kun se ei tapahtunut vihreiden valvonnassa ja ohjauksessa. Eivätkä he edes voineet ottaa siitä kunniaa, vaan se oli pahojen ja ilkeiden markkinavoimien työtä.

Vihreän liikeen yhteiskunnallinen asema on vakiintunut. Liikkeen jäsenet ja kannattajat ovat kasvaneet vastuullisiin tehtäviin yhteiskunnassa. Porvarillinen perhe-elämä, sosiaalinen hyvinvointi, ihmisten toimeentulo ja elintaso ovat kristallisoituneet heillekin tärkeiksi elämäntehtäviksi. Lintujärvien suojeluohjelma on jo hoidettu, ja ilmansaasteista selviää laittamalla perheen ykkösautoon viimeisen päälle tehokkaan katalysaattorin.

Kaikki on muuten hyvin, mutta nykynuoria liike ei enää houkuttele. Heitä taitaa kiinnostaa enemmän julkisten paikkojen töhriminen, hiphop-huumekauppa ja kettutarhaajien nitistäminen.

Jumalallinen tehtävä

Ihmiskunnan vaihtoehdot ovat Paloheimon mukaan vähissä:

• Jatketaan kuten tähän asti. Paloheimon mukaan valtaosa tiedovälittäjistä ja elinkeinoelämästä haluaa tätä. Sehän on selvä, kukapa ei ihmiskunnan tuhoa haluaisi. Kohti tuhoa vihreitä solvaten ja "maukkaita pötypuheita" lasketellen!

• Uskotaan vihreän politiikan tuovan muutokset. Paloheimon mukaan muutos tapahtuu tällä tavalla liian hitaasti. Oli hidasta tai ei, mutta Paloheimo olettaa, että vihreillä on yksinoikeus vihreään politiikkaan, muut puolueet vain petkuttavat.

• Palataan esiteolliseen aikaan. Paloheimon mukaan tämä on "asiallinen ja johdonmukainen ratkaisu", mutta ikävä kyllä politiikot eivät tätä ratkaisua tee ennenkuin on pakko, ja silloin on liian myöhäistä. Paloheimo lienee demokratian kannattaja, mutta esimerkiksi Linkola on esitellyt suoraviivaisempia toimintamalleja tarpeellisten leikkausten läpiviemiseksi. Harmi vain, että Vihreällä liikkeellä ei ole riittävästi aseita ja taistelujoukkoja. Linkolallakaan ei taida olla muuta kuin kalojen fileerausveitsi ja pieni kirves puhdetöitä varten.

• Tehdään isoja kansainvälisiä päätöksiä tuotannon muuttamiseksi ainakin Euroopassa. Tämä vaihtoehto on Paloheimon mieleen. Toki se tarkoittaisi Euroopan eristämistä maailmantaloudesta, mutta takaisinhan se vihreille messiaille varman aseman Euroopan poliittisen eliitin johdossa. Voitaisiin perustaa Brysseliin lukuisia Euroopan teollisuustuotannon muuttamista valmistelevia komiteoita ja työryhmiä. Ja edelleen komiteoita näitä komiteoita varten. Voitaisiin käydä kiihkeitä ja loputtomia poliittisia neuvotteluja. Poliittista työtä riittäisi parhaassa tapauksessa vihreiden lapsille ja lapsenlapsillekin.

Kurja juttu Paloheimolle ja vihreille, että tätäkään artikkelia ei ole kirjoittanut mikään suuri yhteiskunnallinen debatööri, Erno Paasilinnan tai Paavo Haavikon kaltainen kulttuurivaikuttaja, vaan aivan tavallisen mitätön ja tuntematon Heikki Jantunen, jota eivät edes sen omat kakarat pidä erityisen fiksuna.

Esihistoriallinen jäännös

Lehdessä julkistetaan Moskovan kaupungin järjestämä kansainvälinen tietokilpailu "Moskova - vanha rauhan ja ystävyyden kaupunki". Venäjän federaation kommunistisen puolueen sihteeristön jäsen Ivan Melnikov kirjoittaa NATO:sta kielteisessä hengessä, ja Petroskoin opettajien liikehdintä politisoituu. Suomessa kenraalit taistelivat armeijalle lisää rahaa, työttömyysluvut siistitään EU:n tilastonormeilla ja Kommunistinuoret ovat menossa Kuubaan Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaaleille.

Vihreiden nuorisojärjestöillä olisi tässä mainio tilaisuus lähteä mukaan Kuubaan muistelemaan menneitä ja saamaan isänniltä oppia niukan talouden politiikasta ja kansalaisten kurissapidon mahdollisuuksista.

HEIKKI JANTUNEN
11.4.1997