BACK

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


12.9.1997

Täydellistä epärealismia

Nuorsuomalaisten kolmihenkinen eduskuntaryhmä on esittänyt varjobudjetissaan tuloverotuksen alentamista 10 miljardilla markalla ja 28 miljardin markan menoleikkauksia. Ryhmän mielestä tällä tavoin voitaisiin kokonaan välttyä uudelta lainanotolta.

Nuorsuomalaisten varjobudjetissa leikkaukset on kohdistettu sellaisiin valtion menoihin ja tulonsiirtoihin, jotka ryhmän mielestä voidaan osin korvata tuloveroa alentamalla.

Suurimmat menoleikkaukset voitaisiin ryhmän näkemyksen mukaan tehdä sosiaali- ja terveysministeriön sekä työministeriön pääluokan menoihin. Verojen alentamisen vauhdittama työllisyyden koheneminen tekisi mahdolliseksi sen, että työttömyyden hoitokuluista voitaisiin tinkiä.

Haiskahtaa niiltä kuuluisilta dynaamisilta vaikutuksilta, joista näytöt ovat kuitenkin enemmän kuin vähäiset.

Nuorsuomalaisia ei ole aiemminkaan pidetty minään pehmopuolueena, mutta puolueen varjobudjetti on omaa luokkaansa. Ja lisäksi täydellisen epärealistinen. Jos moiset leikkaukset toteutettaisiin, olisi maassa kurjuus ja kapina.

Suurimmat leikkaukset voisi tehdä kuulemma sosiaalitoimesta. Puolueelta jäävät kuitenkin mainitsematta momentit, mistä rahat leikataan. Kun 28 miljardia ryhtyy leikkaamaan momentti momentilta, ei se olekaan aivan yhtä helppoa kuin heittää ylimalkaisia kohteita.

Leikataanko esimerkiksi eläkkeistä? Mitähän mieltä eläkeläiset siitä olisivat? Kansaneläkettä saavat eivät tosin taida paljoa nuorsuomalaisia kiinnostaa.

Leikataanko työvoimahallinnosta, niin kuin puolue esittää? Kuka välittää työttömille ja työvoimahallinnosta työttömille jääville työtä? Luetteloa ja kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin.

Eipä taida nuorsuomalainen veronalennus- ja leikkausyhtälö toimia. Tai tottakai voidaan lopettaa vaikka koko sosiaalitoimi. Sen jälkeen ei kylläkään olisi lottovoitto syntyä nuorsuomalaiseen Suomeen.

Nuorsuomalaiset haihattelevat saavansa ensi vaaleissa ainakin kymmenen kansanedustajaa, paikan seuraavassa hallituksessa ja nousevansa neljän suurimman puolueen joukkoon. Nousevansa siis kuninkaantekijän asemaan.

Puolueen johto uskoo ehtymättä kannatuksensa kasvuun. Mikään mielipidemittaus ei tue tätä populistista optimismia. Tuskinpa nuorsuomalaiset saavat ensi vaaleissa enempää kuin kaksi kansanedustajaa. Siihen - tai kenties kolmeen paikkaan - saattaa köyhät kyykkyyn -äänestäjien joukko maassamme riittää.

Ja vaikka tulisi kymmenen, niin yksikään puolue, jolla on edes hitunen ns. sosiaalista omaatuntoa jäljellä, lähtisi moisen giljotiinipuolueen kanssa hallitukseen. Vaaliliittokumppaneidenkin löytäminen voi osoittautua vaikeaksi.

ILKKA AHTOKIVI