Sähköpaimen

12.9.1997

Pelastettavia riittää

Lakkoilua on pidetty iät ajat länsimaiseen demokratiaan kuuluvana perusoikeutena: kun lyödä ei saa, niin persusta penkkiin. Vahvoilla liitoilla, kuten SAK:n Paperiliitolla, tämä painostus on tuottanut hyviä tuloksia liiton jäsenille.

Heikkojen liittojen kiukku on ollut ymmärrettävää. Jos kunnanviraston toimistotytöt, STTK:laisen KVL:n jäsenet, menevät lakkoon, niin… ja ei sitten mitään. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana kukaan ei huomaa heidän lakkoilevan.

Ja mutkan kautta suoraa asiaan. Kohujulkaisu Demari on taloudellisessa umpikujassa. Kun lehti ei pidä sisällään mitään, niin sitä ei lueta – eikä tilata.

Mutta ennen loppuu koiralta kusi, kun demareilta keinot. Demarin ilmestyminen kaavaillaan turvattavaksi muuttamalla SAK:n ay-lehti Palkkatyöläinen vain kerran kuussa – ja kerran maassa – ilmestyväksi läpyskäksi. Säästyvät miljoonat satsataan Demariin.

Saahan sitä tehdä, vapaassa maassa, mitä vaan, mutta… Demari saa rahansa ay-liikkeen jäseniltä kerätyistä jäsenmaksurahoista. SAK:n miljoonasta jäsenestä on varmasti noin puolet porvareita. Heitä Demarin pelastaminen – heidän rahoillaan – tuskin riemastuttaa.

Jaa, että mitenkäs Paperiliitosta tähän päädyttiin. Jos Paperiliitto pysäyttää Suomen merkittävimmän vientiteollisuuden, niin siitä aiheutuu valtava taloudellinen menetys koko kansantaloudelle. Kapitalistin pussin kevenemistä tuskin kovin moni itkee, omansa kyllä.

On sitä murehdittavana tietysti tärkeämpiäkin asioita kuin kansantalous ja muut herrojen kotkotukset. Kun Linda purki kihlauksensa niin Sähköpaimenellakin oli taas toivoa. Heti seuraavana päivänä ”se” oli jo menossa kihloihin jonkun hemmetin luuviulun swedupellen kanssa.

Korvaako valtio veronmaksajalleen Sähköpaimenelle tästä aiheutuneen järkytys- ja turhautumisvahingon? Vai onko yhä pidettävä se sama vanha eukko? Naapurikin vaihtoi viime viikolla – vähemmän ajettuun.