Rusi arvioi rohkeasti globalisoitumista


Alpo Rusi arvioi STETE:n seminaarissa keskiviikkona, että kansainvälisessä yhteisössä on meneillään maailmanlaajuinen geostrateginen mullistus. Valtiotieteen tohtori Rusi toimii tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren erityisneuvonantajana, ja julkaisee kesäkuussa kirjan nimeltä Dangerous Peace.

Alpo Rusi on Martti Ahtisaaren merkittävimpiä ulkopoliittisia taustavaikuttaja. Hänellä ulkoministeriötaustan lisäksi ollut eri vaiheissa niin demareiden kuin keskustankin jäsenkirja. Rusi siis vaikuttaa taktikoivan puoluevalinnoillaan pikemminkin kuin ottavan poliittista kantaa. Tällä hetkellä Rusi on puolueista sitoutumaton haamukirjoittaja.

Luultavasti Rusin avoimesta ja analyyttisesta kirjasta voi siis lukea jos ei aivan Ahtisaaren ulkopoliittisen ajattelun taustoja, niin ainakin hovikuiskaajan näkemyksiä.

Muutos vie parikymmentä vuotta

- Maailmanlaajuisen geostrategisen mullistuksen myötä on syntymässä epäsymmetrinen maailmanjärjestys, jonka synty kestää parikymmentä vuotta. Meneillään on taloudellisten ja poliittis-sotilaallisten voimien uusi ryhmitys, Rusi piirtää.

Vastaavanlaiset muutokset ovat aikaisemmin tapahtuneet syklisesti tosiaan seuranneiden suursotien seurauksena. - Tällä kertaa muutoksen taustalla vaikuttavat taloudelliset ja yhteiskunnalliset voimat, ei sotilaallinen yhteenotto, sen jälkiselvittely, Rusi sanoo.

- Geoekonomialla tarkoitan ensisijaisesti rajat ylittävien taloudellisten voimien merkitystä järjestelmämuutoksen päätekijänä. Niiden estäminen johtaa poliittiseen tappioon. Tämä perustelee yhtäältä integraation ja toisaalta maailmankaupan sopimuksellisen vapauttamisen välttämättömyyden.

- Arvioni on, että valtiot säilyttävät asemansa, mutta niiden yhteistyössä syntyvät talous- ja kauppa-alueet nousevat päätoimijoiksi 21. vuosisadan alkupuolella.

Ei usko Huntingtonin teoriaan

Rusi ei usko tunnetun amerikkalaisen professorin Samuel Huntingtonin teoriaan sivilisaatioiden kilpailusta ja yhteentörmäyksestä. Sivilisaatiolla Huntington tarkoittaa laajinta kulttuurista ja uskonnollis-ideologista yhteenliittymää, joihin kansat ja yksilöt tuntevat kuuluvansa.

Tässä uhkakuvassa läntistä elämänmuotoa uhkaisivat lähinnä islamilainen arabimaailma, konfutselainen aasialaisuus ja venäläinen ortodoksia.

- En kiistä, etteikö kulttuurinen tekijä olisi mukana myös talousblokkien kehittymisessä. Mielestäni Huntingtonin analyysi on yksinkertaistava, poliittisia päätöksentekijöitä ohjaileva profetia. Tämän teoretisoinnin mukaan Venäjä jätetään, tai se jää, automaattisesti länsi-vetoisen maailmantalouden integraatiosta sivuun, Rusi sanoo.

Kissinger havitteli Jaltaa 1989

Rusi viittaa varsin tuoreeseen amerikkalaistutkimukseen, jonka mukaan Henry Kissinger havitteli Neuvostoliiton jo ratkaisevasti heikennyttyä 1989 eräänlaista Jaltan sopimusta. Tässä sopimuksessa olisi Rusin mukaan sovittu liennytyksen senhetkisistä saavutuksista, mutta ainoastaan hieman lisätty itäisen Keski-Euroopan maiden liikkumavapautta. Olisi siis tehty uusi etupiirijako.

- Presidentti Bush ja ulkoministeri Baker valitsivat toisin. He ottivat kansalaisliikehdinnän itäisessä keski-Euroopassa vakavasti ja lähtivät siitä, ettei Neuvostoliiton kanssa neuvotella tämän liikehdinnän rajoittamisesta.

- Tai oikeastaan he kyllä neuvottelivat neuvostojohdon kanssa, joka oli luvannut nähtävästi jo pian vuoden 1985 jälkeen, että Neuvostoliitto ei tule käyttämään väkivaltaa, mikäli jokin Varsovan liiton maa alkaa toteuttaa kansanvaltaisempaa politiikkaa, arvioi Rusi.

Ranska ja Iso-Britannia suhtautuivat hyvin pidättyvästi, jopa kielteisesti, Saksan yhdistymiseen. Ranskan presidentti Mitterrand hyväksyi Saksan yhdistymisen, mutta vain ehdolla, että liittokansleri Kohl oli valmis kompensaatioon. Euroopan yhdentyminen tuli rakentaa saksalais-ranskalaisen kaksoisvallan ympärille, Rusi kertoo.

Kolmen kohdan arvio

Rusi arvioi nyt, kymmenen vuotta kylmän sodan lopullisen päättymisprosessin käynnistymisen jälkeen, että tilanne maailmanlaajuisessa geostrategisessa muutoksessa on kiteytettävissä kolmeen kohtaan.

Ensinnäkin Yhdysvaltain johtama unipolaarinen järjestys tulee kestämään pitkälle ensi vuosituhannelle. Sen sotilaallinen voima on ylivertainen ja sen asema maailmanpolitiikan johtavana valtiona kiistaton.

Toiseksi maailmanyhteisöön on muodostumassa neljän, mahdollisesti jopa viiden talousalueen uusi järjestys. Näiden talousalueiden keskinäisien suhteiden kehityksestä tulee riippumaan, piirretäänkö uusi geopoliittinen kartta joskus vuosina 2010-2015.

Kolmanneksi Rusi laskee, että Kiina nousee ostovoimapariteetilla mitattuna maailman selvästi johtavaksi talousmahdiksi vuoteen 2010 mennessä. Sen bruttokansantuotteen arvioidaan silloin olevan noin 12 500 miljardia dollaria. EU on toisena noin 10 000 miljardin dollarin BKT:lla ja kolmantena Yhdysvallat suunnilleen samoissa lukemissa. Japani tulee neljäntenä noin 4 500 miljardilla dollarilla ja Intia viidentenä noin 2 500 miljardilla dollarilla.

Rusi arvioi, ettei Venäjä pääse takaisin keskeisten suurvaltojen kerhoon, vaan on pysyvämmin johtavien talousalueiden ulkopuolella jääden 900 miljardin ja 1000 miljardin dollarin välille.

Uhkaavatko kauppasodat

Rusin mukaan talousalueiden suhteita tulee rasittamaan kamppailu raaka-aineista, etenkin öljystä, ja yhä enemmän myös ruuasta.

- Lisäksi näitä suhteita tulevat rasittamaan kauppasodan omaiset tilanteet, jopa kauppasodat. Viime parin vuosikymmenen kehitys ei anna empiiristä tukea sille, että maailmaa uhkaisivat vakavat kauppasodat. Maailmankaupan sopimuksellinen vapauttaminen on vahvistanut kaikkia talouksia ja tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa.

- Arvioni on, että Yhdysvaltain ja Euroopan, toisin sanoen Euroopan unionin, tulee selvittää keskeiset suhteensa taidolla, jotta niiden strateginen kumppanuus ei joutuisi koetukselle. Jos Yhdysvallat kohtaa viidentoista vuoden päästä Aasian talousalueen rintaman yksin, se ei selviä. Juuri Aasian haasteiden takia euro-atlanttinen strateginen kumppanuus säilyttää merkityksensä.

Kolme tekijää Euroopan aseman muutoksessa

Euroopan asema maailmanlaajuisessa geostrategisessa muutoksessa on Rusin mukaan kiteytettävissä kolmeen keskeiseen tekijään.

Ensinnäkin EU:n laajennus ja kehittyminen talous- ja rahaliitoksi sekä suhteellisen tiiviiksi poliittiseksi liitoksi takaisi sen, että se kehittyy yhdeksi kolmesta suuresta vaikutus-alueesta uudessa 21. vuosisadan alkupuoliskon globaalissa järjestyksessä. Toiseksi EU:n suhde Yhdysvaltoihin on ratkaiseva niin EU:lle itselleen kuin myös Yhdysvalloille.

Rusi näkee, että Japani ja osin Venäjä ovat valtioita, joiden strateginen liittoutuminen tulee olemaan merkityksellinen. Japanin tulee voida tasapainoilla yhä enemmän Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa.

Venäjä on puolestaan EU:lle tärkeä myös siksi, että se voi toimia suoja-alueena Islamin valtioiden yhteisöön ja jopa eräisiin muihin alueisiin nähden. Tällainen liittolaisuus vahvistaa Venäjän asemaa EU:n piirissä.

MAX MICKELSSON
13.6.1997

ULKOMAAT -SIVULLE