Vikasietotila

13.6.1997



Työvoimakoulutuksessa on eroja - volyymin kasvu heikentää usein laatua

Iiris Mikkosen työvoimapoliittisen koulutuksen vaikuttavuustutkimus on mielenkiintoinen. Ei vähiten siksi, että koulutusta usein kritisoidaan tehottomaksi ja kalliiksi.

Yhteydenotot mm. kansanedustajiin epäonnistuneista tai heikoksi koetusta kursseista ja koulutusjaksoista tuodaan varsin usein esille. Kritiikki kohdistuu helposti kaikkeen työvoimakoulutukseen. Mikkosen tutkimus kuitenkin osoittaa, että työvoimakoulutusta on monenlaista ja se on vaikuttavuudeltaan varsin kirjavaa.

Tutkimuksen mukaan työttöminä olivat useimmin ammatillisen erityistaitokoulutukseen ja ohjaavan koulutukseen osallistuneet. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että kritiikki lyhytkestoisia kursseja kohtaan on ainakin osin perusteltua. Niiden tehtävä on ensisijaisesti ennaltaehkäistä syrjäytymistä, eivätkä ne alunperin edes pyri työllistymiseen.

Työvoimakoulutusta ostetaan niin paljon, että mukaan mahtuu myös kursseja joiden todellinen anti ei oikein tahdo sietää päivänvaloa.

On kuitenkin väärin vetää se johtopäätös, ettei vaikeimmin työllistyville ikääntyville pitkäaikaistyöttömille olisi hyötyä koulutuksesta. Mikkosen tutkimus osoittaa, että tässäkin ryhmässä tulokset ovat jonkin verran, muttei dramaattisemmin paremmat kuin tutkimuksen vertailuryhmällä.

Työvoimakoulutuksen leimaaminen epäonnistuneeksi työllisyyspoliittiseksi toimenpiteeksi on kuitenkin väärin. Kritiikille löytyy sijaa, mutta koulutus on ja pysyy yksilön työllistämismahdollisuuksien vaikuttavista tekijöistä tärkeimpänä.

Kyse onkin siis työvoimakoulutuksen koulutuspoliittisesta, eli sisällöllisestä annista. Työllistymiseen vaikuttaa oma-aloitteisuus, aktiivisuus ja koulutuksen laatu.

Kuinka paljon työvoimakoulutusta karsitaan, jos koulutusvakuutusta laajennetaan?

Oma-aloitteisuutta yritetään kannustaa ns. koulutusvakuutusjärjestelmällä. Itse koulutusvakuutusjärjestelmän juuret ulottuvat viime kevääseen, jolloin työttömyysturvauudistusten vastustus synnytti yleislakon uhan. Hallitus selvisi tästä lupaamalla selvittää ns. koulutusvakuutusjärjestelmän käyttöönoton.

Koulutusvakuutusidean taustalla on hyvät pyrkimykset. Tavoitteena on vähentää työttömyysturvan passiivista luonnetta ja antaa työttömille mahdollisuus parantaa omaehtoisesti asemaansa ja osaamistaan siirtymällä koulutukseen. Ongelmia itse järjestelmässä kuitenkin riittää, eikä pienin niistä ole raha.

Jos koulutusvakuutusjärjestelmää halutaan laajentaa se maksaa ja kustannukset on katettava jostakin muualta.

Katse kohdistuu varsin luonnollisesti työvoimakoulutuksen suuntaan. Työvoimakoulutuksen volyymia laskemalla on tarkoitus rahoittaa ainakin osa uuden järjestelmän kuluista, mutta kuinka suuri? Tuottaisiko koulutusvakuutus parempia tuloksia kuin työvoimakoulutus?

MAX MICKELSSON
13.6.1997
Kirjoittaja on opiskelija, joka toimi mm. työministeri Ilkka Kanervan erityisavustajana.


KOLUMNIT -SIVULLE