Ovatko pääkaupunkiseudun kunnat havainneet, että valtio uhkaa heidän kunnallista itsehallintoaan?
Pääkaupunkiseudulle ei tarvita omaa lääniä
Valtioneuvoston tehtyä päätöksensä aluehallinnon uudistamisesta, on samalla valtion keskushallinto noussut vaatimaan, että on valmisteltava ehdotuksia pääkaupunkiseudun hallinnon kehittämiseksi. Kyseessä on ns. metropolihallinto, jota aikoinaan markkinoivat punamultapoliitikot.Aluehallinto 2000- hankkeen ohjausryhmä käsitteli viime syksynä pääkaupunkiseudun malleja eri puolilla Eurooppaa. Yksimielinen lopputulos oli, että ryhmä ei hyväksynyt mietintöönsä ehdotuksia ns. metropolihallinnosta. Myöskään hallitusohjelmaan ei sisälly erityistä pääkaupunkiseudun hallinnon järjestelyä.
Vanhentunut malli uhkaa itsehallintoa
Ns. metropolihallinnon malleja ovat aikanaan innokkaasti esittäneet punamullan poliitikot. Esitykset ovat nyt vanhentuneet valtion norminannon keventämisen, kunnallisen itsehallinnon vahvistamisen ja YTV:aa koskevan lainmuutoksen jälkeen.Tarvetta erilliselle metropolihallinnolle pääkaupunkiseudulla ei ole - ei edes lääninhallituksen päätoimipaikan siirryttyä Hämeenlinnaan. Hallinnon kasvattamiseen pitää suhtautua erittäin kielteisesti. Ovatko pääkaupunkiseudun kunnat havainneet, että valtio uhkaa heidän kunnallista itsehallintoaan?
Kolme vaihtoehtoa
Valtion oma pääkaupunkiseudun hallinto - minilääni - olisi uusi väliporras valtion keskushallinnon ja lääninhallinnon sekä pääkaupunkiseudun kuntien väliin.Keskustapuoleen tavoitteena aikanaan oli saattaa pääkaupunkiseudun kunnat toteuttamaan vain valtion keskushallinnon näkemyksiä ja estää pääkaupunkiseudun kehittyminen. Lääniuudistuksen jälkeen on mahdoton löytää valtion omalle pääkaupunkiseudun hallinnolle riittävästi tehtäviä.
Valtionyhteisöhankkeena parhaillaan käynnissä oleva työ valtion keskushallinnon tehtävien ja organisaation uudistamiseksi voi merkitä, että valtion aluehallinnolta poistuu tehtävät lähes kokonaan. Valtion omaa aluehallintoa pääkaupunkiseudulle ei tarvita.
Toinen vaihtoehto on pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan tehtävien laajennus lailla. Yhteistyövaltuuskuntaa koskeva laki on kuitenkin juuri uudistettu joustavaan, yhtiömallia hyödyntävään ja vähemmän byrokraattiseen suuntaan.
Ei lisää lakisääteisiä tehtäviä
Valtion ei pidä enää antaa YTV:lle lisää lakisääteisiä tehtäviä. Kuntien yhteisillä päätöksillä tehtäväkenttä voi jo laajentua ja alue voi ulottua varsinaisten YTV-kuntien ulkopuolellekin. Kunnat vastaavat YTV:n tehtävistä ja menoista. Kuntien pakottaminen YTV-tehtävien lisäksi yhteistyöhön erillisellä lailla on vanhanaikaista ja tarpeetonta. Lainsäädännöllä annettuja tehtäviä ei tarvita lisää eikä palaamista jäykkään byrokratiaan.Paras vaihtoehto on, että valtio voi antaa keskushallinnon tai valtion aluehallinnon tehtäviä suoraan YTV:n alueen kunnille toimeksiantotehtävinä ja erillistä korvausta vastaan. Tällöin valtion menot voivat oleellisesti vähentyä. Alueen kunnat pystyvät käsittelemään mm. alkoholin anniskelun luvat ja ns. lupahallinnon tehtävät laajemminkin.
Eroon suunnitelmataloudesta
Ongelmat ovat kaikkialla suurkaupunkien alueilla kauttaaltaan samoja, joita YTV on vapaaehtoisuuden tai lain mukaan täällä jo hoitanut, eli joukkoliikenne, jätehuolto, maankäyttö ja siihen liittyen sijainninohjaus. Yritysten sijainninohjaus ei tosin ole enää muuta kuin kaavasuunnittelun yhteistyötä, koska varsinainen yritysten sijoittumisen ohjaus jäi jo 1980-luvun alussa vanhakantaisena ja keskitetyn suunnitelmatalouden mallina markkinatalouden jalkoihin.Pääkaupunkiseudun kasvun rajoitustoimet ja toisaalta hallinnon ja yritystoiminnan hajautustoimet jne. ovat erityisesti Suomessa leimanneet valtion toimenpiteitä vielä 1980 -luvullakin.
Suurkaupunkialueilla on lisäksi melkoisia ongelmia saasteista, energiahuollosta, vesi- ja jätevesihuollosta. Suomen pääkaupunkiseudulla ongelmat on pitkälti hoidettu kuntien perustamien yhtiöiden ja kuntien yhteistyön avulla.
Kansainvälistyminen ja verkostuminen tulevat olemaan haasteita pääkaupunkiseuduillekin. Niitä ei kuitenkaan ratkaise hallintomalli. Verkostomainen yhteistyö vaatii hallinnon, elinkeinojen ja muidenkin toimijoiden yhteistyötä, jota hallinto ei enää hallitse eikä omaa siihen resursseja.
Hallinnon lisäämistä ei tarvita
Hallinto on rakennettava tehtävien mukaan. Ongelmien ratkaisu ei ole enää mahdollista hallintoa lisäämällä, kuten kasvun vuosina oli tapana tehdä.Kunnallisen itsehallinnon kautta asukkailla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa, osallistua valmisteluun, päätöksentekoon ja valvoa viranomaisten toimintaa. YTV ei välttämättä kaipaa edes sen laajuista “kansanvaltaa“ kuin sillä on ollut, koska jäsenkuntien pitäisi ohjata yhteisiä tehtäviään eikä YTV:n pidä ohjata kuntia. Renki on renki eikä isäntä.
Kunnallisen itsehallinnon vastuulla on Suomessa 2/3 osaa koko julkisesta toiminnasta. Peruskunnan tehtävät kattavat lähes kaiken kansalaisen elämän arkeen kuuluvasta, lähtien koulutuksesta, terveydenhoidosta ja sairaanhoidosta. Monet näistä tehtävistä hoitavat Euroopassa osavaltiot, aluehallinto tai piirikunta, eivät peruskunnat kuten meillä.
Monet Euroopan metropoleista ovat usean kymmenenkin kunnan muodostamia alueita. Peruskunnan itsehallinnon laajuus on monilla alueilla vähäinen. Tällöin on selvää, että pelkästään kuntien välinen yhteistyö ei kata alueiden kansalaisten tarpeita, joten tarvitaan metropolihallintoa.
Keskusta herää - vasta nyt
Pääkaupungin ja kaupunkiseutujen ongelmia eivät punamultahallitukset ja keskustapuolue arvostaneet korkealle. Kaupunkipolitiikan merkitys on vasta nyt huomattu. Kaupunkipolitiikka vaatii melkoista asennemuutosta. On luovuttava vanhasta tasapäistävästä, tasaavasta ja resurssien jakamiseen perustuvasta ajattelusta ja siirryttävä resurssien kasvattamista edistävään ajatteluun.Suurin osa maamme pääkaupunkiseudun ongelmista pohjautuu juuri kehitysaluepolitiikan varjolla punamultakaudella toteutetuista pääkaupunkiseutua rajoittavista, rankaisevista ja verottavista toimista, joita tehtiin perusteluina muun maan kehittäminen. Jopa toimivia yrityksiä houkuteltiin valtion tukipolitiikalla sijoittumaan alueille, jossa niillä ei kuitenkaan ollut ilman jatkuvaa tukea kannattavan toiminnan edellytyksiä.
Nykyinen kuntalaki on yksi ja yhteinen laki maan kaikille kunnille, ja riittävä peruslaki myös kuntien yhteistoiminnan järjestämistä varten. Eri tyyppisiä kuntia koskevaa kirjavaa lainsäädäntöä on tarpeen edelleen yhtenäistää, kuten kuntalain henki edellyttää. Kuntien toiminta, resurssit ja olosuhteet kyllä poikkeavat, mutta se ei oikeuta vaatimaan erilaista lainsäädäntöä pääkaupunkiseudulle.
Paljon enemmän merkitystä on kaupunkiseutujen ja erityisesti pääkaupunkiseudun ongelmien kannalta politiikan sisällöllä, kuin hallinnon lainsäädännöllisillä järjestelyillä. Budjettiin, aluepolitiikkaan, valtion ja kuntien tehtäväjakoon, lupahallintoon jne. liittyvillä valtion toimilla on pyrittävä edistämään eikä rajoittamaan kehittämistoimia.
MATTI KANKARE
14.2.1997
