"Kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä"

Akateeminen Karjala-Seura 75 vuotta



Akateeminen Karjala-Seura (AKS) perustettiin vuonna 1922. Seuran tarkoituksena oli kansallishengen lujittaminen ja maanpuolustushengen kohottaminen. Nimensä mukaisesti kysymyksessä oli ylioppilaiden perustama järjestö. Alussa AKS keskittyi rajan takaisen Karjalan pakolaisten hyväksi tehtävään työhön sekä levitti ajatusta Karjalan heimon yhteenkuuluvuudesta.


Myöhemmin seurassa voimistui radikaalimpi demokratiaa arvosteleva suuntaus, joka johti Mäntsälän kapinan yhteydessä 1932 siihen, että useat seuran jäsenet erosivat.

Maanpuolustusta ja aitosuomalaisuutta

Seura kiinnitti myös huomiota maanpuolustustyöhön. Kansallisten kysymysten onnellisen ratkaisun edellytyksenä oli "taipumattoman ja taittumattoman maanpuolustustahdon teroittaminen". Kielikysymyksessä korostettiin aitosuomalaisuutta.

Vuonna 1930 seura teki aloitteen vapaaehtoisista linnoitustöistä Karjalan kannaksella. Tähän tehtävään perustettiin Suomen Talkoot ja Maan Turva -nimiset yhdistykset. Seuran äänenkannattaja oli nimeltään "Suomen Heimo".

Syksyllä 1944 Akateeminen Karjala-Seura ja sen naisjärjestö Akateemisten Naisten Karjala-Seura (ANKS) lakkautettiin valvontakomitean vaatimuksesta välirauhansopimuksen perusteella. Yhdistys siis leimattiin neuvostovastaiseksi ja fasistiseksi.

AKS:n kasvatit

Akateeminen Karjala-Seura kasvatti monia sittemmin korkeissa tehtävissä esiintyneitä suomalaisia. Seuran jäseniä oli mm. sittemmin presidentiksi kohonnut Urho Kekkonen ja monia muita keskeisiä suomalaisia talouden ja politiikan vaikuttajia.

Seuran jäsenten panos linnoitustöissä ja sotiemme taisteluissa oli tärkeä. Yksin talvisodassa kaatui 128 seuran jäsentä - useaimmat heistä reservinupseereja. "Sydänverellään he lunastivat sekä omat että seuransa suuret lupaukset isänmaalle", todetaan AKS:n vuoden 1940 juhlajulkaisussa.

Sankarivainajista ensimmäisenä mainitaan seuran valajäsen numero 1 Lauri Elias Simojoki, joka menehtyi vihollisen tulessa 25.1.1940 mennessään lopettamaan järjen jäälle jäänyttä haavoittunutta hevosta.

Seuran jäsenvala kuului seuraavasti: "Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, suuren Suomen puolesta. Sillä niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen".

"Ilman noita tekoja me olisimme auttamattomasti hautautuneet viime maaliskuun 13. päivän (1940) tuskan alle", kirjoitettiin AKS:n juhlajulkaisussa. Kyseisenä päivänä solmittiin Moskovan rauha, joka päätti talvisodan.

TIMO KERVINEN
14.3.1997


AJASSA -SIVULLE