Jäsenvaltioiden tasa-arvoisuus ei toteudu laajemmassa unionissa

Kolmen kerroksen väkeä


Euroopan unionin laajenemisessa on kiinnitetty huomiota kahteen seikkaan: laajentumisen kustannuksiin ja aikatauluun. Laajentumisen vaikutukset ovat kuitenkin paljon laaja-alaisemmat mm. EU:n päätöksenteossa. Lisäksi laajeneminen jakaa unionin integraation kolmeen eri vauhtiin.

Jäsenyyttä hakeneet kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan maata joutuvat toteuttamaan myös poliittisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia ennen kuin ne täyttävät kelpoisuusehdot. Unionin toimintaan nuorten demokratioiden - entisten kommunistimaiden - mukaantulo tuo myös monenlaisia muutoksia, niin poliittisia kuin institutionaalisiakin.

Uusia poliittisia tuulia

Eurooppalaisten oikeistopuolueiden kanssa tekemisissä olleet tietävät, että KIE-maissa aateveljillä ei aina ole samoja ihanteita kuin esimerkiksi Euroopan kansanpuolueella. Puolan pienen Konservatiivikoalitio -puolueen puoluesihteeri Marek Kotlarski ilmoitti vielä vuonna 1995 ihannoivansa Francoa. Katolinen konservatiivi aatelinen ei oikein tahtonut ymmärtää ekososiaalisen markkinatalouden ideaa.

Uudet jäsenmaat tuovat aina mukanaan uusia ajatuksia unioniin. KIE-maissa demokratiaperinne ja markkinatalouden opit ovat vielä kovin nuoria. Jää nähtäväksi kuinka paljon se tulee vaikuttamaan unionin toimintaan sen eri instituutioissa. Hallituskokoonpanotkin ehtivät vielä moneen kertaan vaihtua ennenkuin yksikään hakijamaista on jäsen.

Kovat kapitalismin arvot

Voisi kuitenkin helposti kuvitella, että esimerkiksi yhteisessä ympäristöpolitiikassa jo pelkät taloudelliset tekijät johtavat KIE-maiden edustajat niin neuvostossa kuin parlamentissakin muuta unionia tiukemmalle linjalle.

Muutenkin kovemmat markkinatalousarvot näyttäisivät olevan suosittuja Itä-Euroopan porvaripuolueissa. Vähiten siihen ei ole vaikuttanut Englannin konservatiivien ja varsinkin Yhdysvaltain republikaanien laaja yhteistyö ja avustustoiminta KIE-maissa. Oikeistolaiset puolueiden nuoret kyvyt ovat imeneet perusoppinsa suurista, vahvoista talousmaista.

Poliittiset, kulttuuriset ja taloudelliset erot hakijamaiden välillä ovat kuitenkin suuria. Unkarissa ja Puolassa ovat kommunistit palanneet valtaan. Kehityksen suunta ei kuitenkaan ole muuttunut. Virossa ja Tshekin tasavallassa kommunistit eivät ole palanneet; nehän olivat demokratioita jo ennen toista maailmansotaa. Liettuassa taas entiset valtaan palanneet kommunistit ehtivät jo hävitä uudet vaalit.

Pienten maiden asema

Unionin päätöksenteko heijastaa jäsenmaiden välisen yhteistyön ongelmia. Siinä yhdistyvät ylikansalliset ja hallitusten välisen yhteistyön piirteet. Demokratian toteuttamistapa unionitasolla herättää myös kysymyksen tasa-arvosta: pienten jäsenmaiden valta ei ole suhteessa niiden kokoon.

Tähän asti sitä on pidetty kompromissina valtioiden suvereenin tasa-arvoisuuden ja demokraattisen enemmistöpäätös-ajattelun välillä.

Laajentuminen tuo kuitenkin muutospaineita. Kymmenestä hakijamaasta vain Puola on suuri, ja Romania keskisuuri valtio. Kahdeksan pienen valtion mukaantulo muuttaisi unionin valta-asetelmia.

Hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) haetaan tähän ratkaisua määräenemmistöpäätöksiä lisäämällä. Nykyisessä mallissa kymmenen uutta jäsenmaata voisi kuitenkin yhdessä muodostaa ns. estävän vähemmistön, jos niillä on yhteisiä intressejä, kuten esimerkiksi tukien muuttamisessa. Tällaista valtaa tuleville nettosaajille ei varmasti haluta antaa.

Kolmen kerroksen väkeä

Tulevien jäsenmaiden kohdalla tullaan epäilemättä noudattamaan pitkiä siirtymäaikoja monilla sektoreilla. Ne ovat tulossa jäseniksi unioniin, jonka muotoa ei tällä hetkellä edes voida varmuudella ennustaa. EMU ja HVK muuttavat unionia monella tapaa. Siirtymäajat ja unionin muu kehitys ovatkin hajauttamassa integraatiota monitasoiseksi.

Vanhatkin jäsenet etenevät integraatiossa jatkossa eri nopeuksilla. Puhutaan joustavasta yhteistyöstä. Joustavuuden myötä päätäntävaltaa on siirtymässä EU:n kovaan ytimeen, jonka muodostavat EMU-maat.

Ytimen ulkopuolelle, toiseen kerrokseen jäävät ne jäsenmaat, jotka ei ole halunneet tai päässeet rahaliittoon. Ne voivat edetä keskenään eri nopeuksilla muilla politiikan aloilla. Näillä Maastrichtin tason saavuttaneilla mailla - EMU:n kolmatta vaihetta lukuunottamatta - suuntana on kuitenkin kova ydin.

Kolmannelle tasolle tulevat KIE-maat, joiden ensimmäinen tavoite on saavuttaa kakkostaso, jossa ne tulevat kypsymään vuosia.

KIE-maiden osallistuminen unionin päätöksentekoon näyttäisi siis ainakin aluksi muodostuvan vain osittaiseksi. Toisaalta vielä on täysin ratkaisematta kovan ytimen päätöksenteon säännöt.

Kokonaisuus on siis entistäkin vaikeammin hallittavissa. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin se, miten yhdentymisen eriytymisestä huolimatta säilytetään yhteiset tavoitteet ja päämäärät.

JORI ARVONEN
14.3.1997

POLITIIKKA -SIVULLE