Sananvapaus ja Internet



Internetin sananvapaus ja vastuut ovat nousseet keskustelunaiheiksi. Julkinen valtakin on kiinnostunut asiasta niin paljon, että kaksi sen asettamaa sananvapaustyöryhmää saattoi työnsä julkisuuteen melkein yhtäaikaisesti.


Laajempi ja enemmän julkisuutta saanut komiteamietintö jätettiin päätoimittaja Jarmo Virmavirran (kok) johdolla oikeusministeri Kari Häkämiehelle (kok). Liikenneministeri Tuula Linnainmaan (kok) alaisuudessa toimivan ministeriön tietoverkkoyksikön koordinoimana valmistui puolestaan työryhmäraportti yksityisyydestä ja sananvapaudesta tietoverkoissa.

Samanaikaisuus ei ole pelkkää sattumaa. Tietoverkkoihmiset kokivat edustuksensa Virmavirran komitean työssä ansaitsemaansa kevyemmäksi, ja halusivat varmistaa, että tietoverkkoihin liittyvät monet erityispiirteet tulisivat esiin keskustelussa, jonka piti alkaa vilkkaana julkitulojen jälkeen. Vilkkaaksi keskustelun ei voi sanoa tähän mennessä muodostuneen.

Väärinkäyttö teknisesti helppoa

Tietoverkot ovat sekä yksityisyyden että sananvapauden kannalta erinomaisen ongelmallisia asioita. Toisaalta niihin tulisi soveltaa samoja periaatteita kuin muuhunkin viestintään, väline ei saa muuttaa suhtautumistapaa. Toisaalta tietoverkoissa moni asia, myös sananvapauden ja yksityisyyden väärinkäyttö tai loukkaaminen on teknisesti niin helppoa, että se on otettava huomioon yleisiä periaatteita sovellettaessa.

Vapaa sanominen on ollut ja on vieläkin tietoverkoissa teknisesti helppoa. Missään aiemmassa viestimessä ei ole ollut mahdollista saada omaa muokkaamatonta viestiään niin laajan yleisön nähtäville kuin Internetin World Wide Webissä tai Usenet Newseissa.

Helppous on tuonut vastapainonaan piittaamattomuuden. Verkoista löytyy suurinpiirtein kaikkia kuviteltavissa olevia perversioita, rasismia, terrorismin puolustusta. Niin, jopa skientologiaa heidän itsensä kovasta vastustuksesta huolimatta.

Internet-palveluiden tarjoajat ovat välikädessä - kukaan ei halua mainetta roskan välittäjänä, mutta esimerkiksi pornolle on vakaa kysyntä verkossa, eikä kukaan halua mainetta myöskään sensorina.

Vastuukysymykset esiin

Vastuukysymyksistä tulisikin keskustella nykyistä laajemmin. Monet maallikot ovat taipuvaisia näkemään verkko-operaattorit ja palveluntarjoajat vastuullisiksi myös välittämästään sisällöstä, jolloin tietoverkot ikään kuin rinnastetaan joukkoviestimiin.

Tällöin unohdetaan, että joukkoviestinten lähettämä materiaali on aina perusluonteeltaankin kontrolloitua, mitä tietoverkkomateriaali ei ole.

Tietoverkkopalveluiden tarjoajat rinnastavat toimintansa mieluusti puhelinlaitoksiin tai postiin, joita ei kukaan pidä vastuullisina siihen, mitä kirjeissä lukee tai puhelimessa puhutaan. Mutta nämä ovatkin perinteisesti olleet vain yksityisviestimiä, joissa kohdejoukko on ollut aina rajoitettu - tietoverkkojen, lähinnä Internetin kohdejoukko on luonteeltaan enemmänkin kuin keskimääräisen joukkoviestimen - se on globaali.

Vapaus-vastuukysymyksissä ollaan nyt etenemässä tähän suuntaan - vastuu sanasta on sanojalla - mutta välittäjän tulee tarpeen vaatiessa ottaa vastuuta itselleen ja estää väärinkäyttäjältä verkkoon pääsy ja auttaa väärinkäyttötapausten selvittämisessä. Vai tuleeko?

Yksityisyys on toinen erityisesti Internetistä kummunnut ongelma-alue. Suomessa ollaan oltu asian polttopisteessä Johan Helsingiuksen maailmankuulun anonyymipalvelimen anon.penet.fi:n tiimoilta.

Jälki jää aina

Periaate on jälleen yleinen: yksilön on saatava elää elämäänsä kenenkään siihen ilman erityistä syytä ja vastoin yksilön itsensä tahtoa puuttumatta. Yksityisyyden suojassa pyritään jopa siihen että tällainen puuttuminen olisi suorastaan mahdotonta - mutta jälleen tietoverkkojen tekniikka muuttaa koko tilanteen. Tietoverkoissa kuljeskelusta jää paljon selkeämmät jäljet kuin turuilla ja toreilla maleksimisesta.

Tietoverkot ovat suurimmaksi osaksi yksityisesti omistettuja ja ylläpidettyjä. Kun ne ovat kuitenkin yleisessä käytössä, kerääntyy verkko-operaattoreille periaatteessa valtava määrä tietoa, jota voidaan käyttää myös väärin. Totalitarismista pitävät valassa olijatkin saattaisivat löytää ao. tiedolle paljon mielenkiintoista käyttöä.

Suomessa on henkilörekisterilaki, jota voidaan soveltaa myös tällaiseen tietoon. Usein ajaudutaan kuitenkin ristiriitaan: miten suhteutetaan toisiinsa yksityisyyden suoja edellä kuvatussa (sananvapauden) väärinkäyttötapauksessa? Pitääkö operaattorin noudattaa salassapitovelvollisuutta henkilörekisterilain hengessä vai auttaa osaltaan rikosten tutkinnassa ja syyllisten kiinni saannissa?

Kysymyksiä, niinkuin haastavan ympäristön kuuluukin herättää. Tietoverkot joutuvat vielä rakentamaan oman metafysiikkansa ja etiikkansa niin kuin maailma yleensäkin. Elettäköön niiden muotoutumista odotettaessa siinä illuusiossa, että kysymyksiin joskus vastataan.

LASSI KOIKKALAINEN
14.3.1997


AJASSA -SIVULLE