Lukijalta 14.3.1997 Köyhiä pilkataanHannu Taanila katsoi asiakseen 13.3.1997 radio-ohjelmassaan pilkata sitä tosiasiaa, että myös suomalaiset opiskelijat alkavat saada EU:n ruoka-apua. Taanilan mukaan ilman tuota ruoka-apua olisi varmaan aivan hirveää, kun jokapuolella lojuisi nälkään kuolleiden opiskelijoiden ruumiita.Taanilaa tuntui kovasti ärsyttävän koko ruoka-apu ylipäänsä ja ennen kaikkea se, että opiskelijat mukamas olisivat jotenkin ruoka-avun tarpeessa. Jokainen mitättömällä opintotuellaan kitkutteleva opiskelija tunteekin nyt herra Taanilan ansiosta suurta syyllisyyttä saadessaan tyhjään mahaansa muutaman palan EU:n maksamaa näkkileipää. Vasemmiston kadonneet päämäärätJos herra Taanilan voi katsoa jollakin tavalla edustavan puheissaan suomalaisen vasemmistoälymystön ajattelua (mikäli Taanilan puheet nyt ylipäätänsä edustavat mitään ajattelua), niin täytyy vaan todeta, että kovin on pitkälle tultu vasemmiston itse itselleen julistamastaan päämäärästä: köyhien ja hädänalaisten auttamisesta.Tietenkin tässä tulee muistaa, että vasemmisto puhuu nimenomaan työläisten vaikeasta asemasta, ja opiskelijat ovat perinteisesti edustaneet vasemmistolle jotakin aivan muuta. Mutta toisaalta vasemmisto halusi 70-luvulla taistella nimenomaan opiskelijoiden kanssa rinta rinnan sosialistisen yhteiskunnan puolesta. Nyt kun ajat ovat muuttuneet, eikä yliopistokaadereilla ole enää käyttöä, vasemmiston suuret ajattelijat viskaavat opiskelijaparat nurkkaan kuin vanhat rukkaset, ja vanha herraviha ja herrain kakaroina pidettyjen opiskelijoiden halveksunta nostaa taas heidän riveissään päätään. Mutta maailma muuttuu kovaa kyytiä, eivätkä nyky-yhteiskunnan köyhät ja vaivaiset enää olekaan välttämättä yksinomaan jalon työväestön edustajia. Kuka oikeastaan ajaa heidän asiaansa? Samaan aikaan kun vasemmiston napamiehet ja intellektuellit kilistelevät konjakkilaseja Linnan tanssiaisissa, työttömät sulkevat toivottomina työvoimatoimiston oven perässään. Ja samaan aikaan, kun menneisyyteen juuttunut Hannu Taanila alkaa ääni väristen muistella aamupäivän radio-ohjelmassaan kultaisia 60- ja 70-luvun aikoja, jolloin laulumusiikkikin ikäänkuin osasi kertoa kaiken jopa tästä meidän nykypäivästämme, samaan aikaan järjestäytyvät vaieten nälkäiset, parhaassa työ- ja opiskeluiässä olevat epätoivoiset ihmiset Pelastusarmeijan jonoon hakemaan ruoka-apua. Ruoka-apua, josta vasemmistolaisella Taanilalla ei ole muuta sanottavaa kuin ivan ja pilkan sanoja. Äärioikeiston nousuSuomessa eletään sellaisen harhan vallassa, että maassa on itse asiassa kaikki aika hyvin, eikä tällainen pöhköpäinen optimismi ei koske vain vasemmistoa. Suomen erittäin suuri työttömyys kuitenkin kertoo, että maan asioissa on jotain pahasti pielessä. Mitä kauemmin tilanne jatkuu tällaisena, sitä todennäköisempää on, että nämä toimettomat ihmiset alkavat juhlapuheisiin kyllästyneinä itse tehdä politiikkaa.Jos olemassaolevassa poliittisesta kentästä ei löydy ketään, joka täydestä sydämestään ajaisi (tai edes sanoisi ajavansa) työttömien ja hädänalaisten asiaa, voi käydä niin, että heille ilmaantuu pelastajia nykyisen poliittisen kentän ulkopuolelta. Äärioikeiston nousu on Ranskassa jo tapahtunut tosiasia, eikä siinä ole mitään hymähtelemistä. Vaikka joku porvarillisten puolueiden kuumahattuinen kannattaja saattaisikin kannattaa joitakin äärioikeiston perinteisiä vaatimuksia kurista, järjestyksestä ja ulkomaalaisten maastakarkottamisesta, niin kuitenkin kaikkien järkevien porvarien on hyvä pitää mielessä, että fasismi tarkoittaa kuolemanvaaraa myös porvareille. Kukahan kokoomuslainen mahtaisi riemastua skinhead -puolueen mellastuksesta vaikkapa Joensuun kunnanvaltuustossa?
Nimim. "Kehityksestä huolestunut porvari" |
KOLUMNIT -SIVULLE