PÄÄKIRJOITUS

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

17.3.1997

Kaikua menneisyydestä

Venäjän presidentti Boris Jeltsin ilmoitti sunnuntain Helsingin Sanomissa, että Suomi ei saa mennä NATO:n jäseneksi. Jeltsinin mukaan "NATO:n sotilaallisten rakenteiden leviämistä kohti Venäjää ei voi hyväksyä missään oloissa".

Myöskään Suomen turvallisuuspoliittiset valinnat eivät Jeltsinin mukaan ole millään muotoa yhdentekeviä Venäjälle. Venäjällä on kuulemma pantu merkille, että aika ajoin "arvovaltaiset poliitikotkin" pohdiskelevat, olisiko Suomen aika muuttaa turvallisuuspoliittista strategiaansa.

Lausunto osoittaa, että liitoksissaan natiseva suuravalta yrittää kaikin keinoin pitää kiinni arvovaltansa rippeistä ja 1930-luvulta peräisin olevasta etupiirijako-opista.

Joidenkin suomalaisten huoli siitä, että Clinton ja Jeltsin saapuisivat Helsinkiin etupiirijako-opin mukaisesti sopimaan suomalaisten selän takana maailman jakamisesta on turhaa.

Jeltsinin lausunto on kaikua menneisyydestä. Ajoilta, jolloin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päätettiin viime kädessä Kremlissä.

Entisinä aikoina tällaisia puheita nimitettiin toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumiseksi - varsinkin ns. kansandemokratioissa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Kai nykymaailmassa ja EU-Suomessa on kuitenkin niin, että päätös Suomen mahdollisesta NATO-jäsenyydestä tehdään Helsingissä eikä Moskovassa?

ILKKA AHTOKIVI

14.3.1997

Kunnia niille, joille se kuuluu

Talvisota päättyi 57 vuotta sitten sen jälkeen kun sekä lukumääräisesti että varusteiltaan täysin alivoimainen Suomen armeija oli torjunut Neuvostoliiton hyökkäyksen ja sen aikeet pystyttää maahamme kommunistinen komento. 105 päivää suomalaiset sotilaat pitivät puoliaan puna-armeijaa vastaan ja löivät sen hyökkäykset takaisin.

Rauhanehdot olivat Suomen kansalle katkerat. Suomi joutui luopumaan jopa alueista, joille vihollinen ei ollut sodan kestäessä ehtinyt hetkeksikään edetä. Sodan päätteeksi antamassaan päiväkäskyssä ylipäällikkö Mannerheim kiitti kansaa sen osoittamasta yksimielisyydestä ja taistelutahdosta.

Samassa käskyssään hän totesi Suomen kansan seisseen läntisen arvomaailman etulinjassa ja olevan tuollakin katkeralla hetkellä ylpeä ja tietoinen siitä, että sen velan mikä meillä länteen on ollut, olemme nyt viimeistä penniä myöten maksaneet.

Tuon jälkeenkin suomalaisilta on vaadittu uhrivalmiutta ja yksimielisyyttä sellaisissa vaiheissa, joissa kansakunnan kohtalo on ollut uhattuna.

Uhrivalmiutta on tarvittu myös hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamiseen. Se on vaatinut raskaita leikkauksia, jotta tulevien sukupolvien hyvinvointi ei olisi tekemiemme velkojen vuoksi vaarassa. Nämä leikkaukset on kansa kestänyt suuremmitta nurinoitta. Niin kipeitä, kuin ne joissakin tapauksissa ovatkin olleet.

Tänään ulkopoliittinen asemamme on vahvempi kuin kenties milloinkaan aikaisemmin. Meillä ei ole turvallisuusvajetta, eikä meitä uhkaa kukaan. Olemme samalla kiinteämpi osa läntistä Eurooppaa kuin koskaan aikaisemmin.

Kunnia tästä kuuluu niille, jotka panivat aikanaan henkensä ja terveytensä peliin puolustaakseen isänmaan itsenäisyyttä ja sen kansanvaltaista järjestelmää.

ILKKA AHTOKIVI