Yhdistyneet kansakunnat - uudistus tai kuolema


YK:n sisäinen tilanne on lähes kaaoksen partaalla. Pääsihteerin vaihtaminen egyptiläisestä ghanalaiseen ei olet tuonut helpotusta järjestön sisäiseen legitimiteettikriisiin.

Vasta valittu pääsihteeri Kofi Annan on lähes mahdottoman tehtävän edessä. Hänen tulisi selvittää konflikti, jossa ovat vastakkain Yhdysvaltain äärioikeisto senaattori Jesse Helmsin johdolla sekä kolmannen maailman köyhät kehitysmaat. Yhdysvallat vaativat mittavan reformin toteuttamista järjestön uudistamiseksi. Kehitysmaat taas vastustavat Yhdysvaltain pyrkimyksiä pitäen niitä kuoliniskuna koko järjestölle.

Äärioikeiston ristiretki vallankaappaajia vastaan

Yhdysvaltain oikeistovoimat ovat lähteneet ristiretkelle Yhdistyneitä kansakuntia vastaan. Argumenttina esitetään maailmanjärjestön tehottomuutta ja holtitonta varojen käyttöä. Enemmistö kongressin jäsenistä ovat vakuuttuneita, että järjestö kuluttaa surutta amerikkalaisten veromarkkoja hankkeisiin ja ohjelmiin, jotka eivät toimi eivätkä ole amerikkalaisten intressien mukaisia.

Vihanpidon perusta ja sen alkujuuret ovat kuitenkin syvemmällä äärioikeistolaisessa vainoharhaisuudessa. Uskonnollinen oikeisto sekä NRA (National Rifle Association) kylvävät ihmisten mieliin kuvaa YK:sta uhkana amerikkalaiselle elämäntavalla ja itsenäisyydelle.

He ovat toistuvasti syyttäneet järjestöä valmisteluista vallan kaappaamiseksi Yhdysvaltain liittohallitukselta. Samaan sarjaan kuuluvat myös väitteet pyrkimyksistä maailmanhallituksen muodostamiseksi.

Sisäpolitiikassa oikeistoaallon terävin kärki näyttää kuitenkin taittuneen Oklahoma Cityn dramaattisten tapahtumien jälkimainingeissa. Ulkopoliittisessa debatissa se kuitenkin vielä elää ja voi hyvin.

Erityisesti senaatissa ja sen ulkoasiain komiteassa äärioikeistolaisilla näkemyksillä on erityisen vankka kannatus. Tämä tulee esille erityisesti komitean puheenjohtajan Helmsin YK:n vastaisista populistisista kannanotoista.

Kongressilla on myös käytössään järeän luokan ase tavoitteidensa saavuttamiseksi. Senaatti on Helmsin suulla uhannut jättää maksamatta Yhdysvaltain noin miljardin dollarin jäsenmaksurästit. Ilman näitä varoja järjestöä uhkaa ajautuminen selvitystilaan.

Ei savua ilman tulta

Ei niin paljon turhaa porua, etteikö kritiikissä olisi totuuden jyvänenkin. Huolimatta konservatiivien tarkoitushakuisesta argumentoinnista, ei voida kiistää sitä, että järjestöä on jo vuosia vaivannut isännättömän rahan polttaminen näpeissä.

YK:lla on runsaasti ohjelmia, joista aika on jo ajanut ohitse. Surullisena esimerkkinä voidaan mainita mm. Yhdistyneiden kansakuntien teollisen kehityksen järjestö (UNIDO), joka perustettiin edistämään suunnitelmatalouksien teollistaloudellista kehitystä.

Huolimatta kommunismin romahduksesta ja sosialististen talouksien lukumäärän romahtamisesta käytännössä kahteen (Kuuba ja Pohjois-Korea) järjestö työllistää yhä tänäkin päivänä yli tuhat ihmistä. Amerikkalaisten näkökulmasta katsottuna järjestö onkin "agency without a mission".

Annanin ongelma

Pääsihteerin näkökulmasta amerikkalaisvaatimusten toteuttamisen tekee vaikeaksi kaksi seikkaa. Ensinnäkin YK:n palveluksessa on lähes 10 000 henkilöä. Näistä suuri osa työskentelee pääsihteerin toimivallan ulkopuolella olevissa itsenäisissä erityisjärjestöissä. Järjestöjen palkkalistoilla on kaikkiaan neljä kertaa enemmän ihmisiä, kuin Annanin alaisessa sihteeristössä.

Toinen ongelma on pääsihteerin ghanalaistausta sekä kehitysmaiden uudistuspyrkimyksiä kohtaan harjoittama vastustus. Huolimatta amerikkalaisten tuesta pääsihteerivalinnassa, Annan on suuressa kiitollisuuden velassa Afrikan valtioille, jotka nimittivät hänet pääsihteeriehdokkaakseen. Hän onkin joutunut vaikeaan välikäteen ja riitaosapuolia tyydyttävän kompromissin saavuttaminen näyttää lähes mahdottomalta.

Kehitysmaat katsovat uudistusten toteuttamisen aiheuttavan järjestön toimintakyvyn halvaantumisen. Erityisesti ne vastustavat sellaisten erityisjärjestöjen toimintaan puuttumista, jotka toiminnallaan edistävät köyhien jäsenvaltioiden taloudellista kehitystä. Kehityspolitiikka kolmannessa maailmassa onkin näiden valtioiden näkemyksen mukaan YK:n tärkein tehtävä.

Päätöksentekojärjestelmä ja globaalit realiteetit

Viimeisin kiistanaihe koskee järjestön poliittista rakennetta. Kriitikoiden mukaan se ei vastaa vallitsevia maailmanpoliittisia realiteetteja. Kiistaa on aiheuttanut erityisesti Ranskan ja Ison-Britannian keskeinen asema turvaneuvostossa, vaikka niiden tosiasiallinen poliittistaloudellinen merkitys globaalilla tasolla on nykyään vaatimatonta.

Kehitysmaat vaativatkin turvaneuvoston entistä merkittävämpää demokratisoimista. Ne esittävät pysyvän turvaneuvoston jäsenyyden myöntämistä vähintään kolmelle kolmannen maailman valtiolle sekä veto-oikeusjärjestelmän uudistamista.

Kehitysmaiden ehdotukset eivät kuitenkaan sovi Yhdysvalloille, eikä sen läntisille liittolaisille. Ne esittävätkin, että mikäli turvaneuvostoon valitaan uusia pysyviä jäseniä tulisi niiden olla Saksa ja Japani.

Toteuttamiskelpoisen kompromissin jakolinja

Missä sitten kulkee toteuttamiskelpoisen kompromissin jakolinja? Tosiasiahan on, että taloudellisen kehityksen ja globaalin vaikutusvallan tasolla yksittäisten länsi-eurooppalaisten valtioiden vaikutusvalta on mennyttä. Ranska ja Iso-Britannia eivät ole suurvaltoja.

Onkin aiheellista kysyä millä tavoin EU:n rooli asemoituu suhteessa sen yksittäisiin jäsenvaltioihin, mikäli sen puitteissa onnistutaan kehittämään luonteeltaan ylikansallinen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Tulisiko tässä tapauksessa YK:n peruskirjaa muuttaa siten, että unioni saisi pysyvän paikan turvaneuvostosta. Tällöin myös Japani ja joku kolmannen maailman valtioista voisivat lunastaa oman paikkansa YK:n "kovassa ytimessä".

PETRI SUTINEN
14.3.1997

ULKOMAAT -SIVULLE