Maa- ja metsätalouden muutokset köyhdyttävät luontoa
Maaseutumaiseman muutos on romahduttanut useiden ennen niin tavallisten lajien kantoja. Kukkivat kedot ja kottaraisparvet ovat yhä harvinaisempia. Huomattavin uhka Suomen luonnon monimuotoisuudelle on kuitenkin metsäluonnon yksipuolistuminen tehometsätalouden myötä.Maaseutumaisema on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana yksipuolisemmaksi. Karjanhoidossa tapahtuneet muutokset ovat johtaneet siihen, että hakamaat, niityt ja metsälaitumet ovat parin vuosikymmenen aikana saaneet huoletta kasvaa umpeen. Tällä hetkellä avoimen viljelymaiseman vähentyminen on aiheuttamassa maaseutumaisemamme suurimmat muutokset, koska avointa viljelymaisemaa on Suomen pinta-alasta vain noin kahdeksan prosenttia. Tuotannon vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet ja peltojen metsittäminen merkitsevät maiseman muuttumista sulkeutuneemmaksi. Maatalouden maisemanmuutos on johtanut monien tavallisten lajien taantumiseen. Moni muistaa vielä parin vuosikymmenen takaa valtavia kottaraisparvia. Ne ovat jo historiaa. Kottaraisten määrä on romahtanut noin 90 prosenttia 70-luvun puolivälistä lähtien. Laitumien myötä linnut ovat menettäneet tärkeimmän ravinnonhankintaympäristönsä. Maatalouden rakennemuutoksen jälkeen kannat ovat romahtaneet Etelä-Suomessa. Kun vielä aiemmin osa kottaraisista joutui runsaslukuisuutensa vuoksi hakemaan pesimäpaikkoja Keski- ja Pohjois-Suomesta ei lintuja enää nykyisin ole sinne juuri riittänyt. Lintujen ohella monet kasvi- ja hyönteislajit ovat joutuneet vaaravyöhykkeeseen. Niittyjen ja laidunten sulkeutumisen on arvioitu olevan keskeisenä uhkatekijänä noin sadalle uhanalaiselle perhoslajille. Metsätalous harventaa lajistoaVielä maatalouden muutoksia suurempi uhka muodostuu metsätaloudesta. Juuret metsäluonnon muutoksella ovat toki syvällä ja vaikka kaskiviljelyyn ei toki olekaan palaamista, on esimerkiksi kaskeamisen päättyminen johtanut kuusen tunkeutumiseen Itä-Suomen lehtipuuvaltaisiin metsiin. Samalla on lajisto muuttunut.Todellinen tehometsätalous, metsien uudistaminen, metsälajiston harveneminen ja vanhojen metsien väheneminen ovat huomattavia uhkia useille lajeille. Jos kaikki metsätalouteen liittyvät uhat summataan, niin huomataan, että Suomen liki 1700:sta uhanalaisesta lajista juuri metsätalous on merkittävimpänä uhkana lähes 700:lle lajille. Rehevöitymistä myös maallaMaisemanmuutoksen ohella luonnon monimuotoisuutta uhkaa myös rehevöityminen. Se ei ole pelkkä vesistöjen ongelma, vaan ilmasta saatavat ravinteet rehevöittävät maallakin.Karujen luontotyyppien kasvilajit uhkaavat kadota, kun rehevien luontotyyppien kasvilajit, kuten vaikkapa nokkonen, yleistyvät. Karuilla keto- ja kallioalueilla pienikin ravinnelisäys voi aiheuttaa alkuperäisen kasvillisuuden elinolojen heikentymistä esimerkiksi kenttäkerroksen kasvillisuuden heinikoituessa. Rehevöityminen tuo tullessaan muutoksia hyönteiskantoihin ja tätä kautta vaikuttaa myös lintukantoihin. Ensimmäisenä vaaravyöhykkeessä ovat usein perhoset. Ympäristötukea perinnemaisemallePerinnemaiseman vaaliminen on onneksi alkanut viime aikoina kiinnostaa sekä viljelijöitä että viranomaisia. Aiheesta on puhuttu sekä useissa tilaisuuksissa, että tilakohtaisesti.Maaseutumaiseman hoitaminen ja ylläpitäminen kuuluvat maatalouden ympäristötuen ehtoihin. Ympäristötuen perustuen lisäksi viljelijällä on mahdollisuus saada erityistukea maisemanhoitoa, luonnon monimuotoisuutta tai perinnebiotooppeja edistäviä hankkeita varten. Näissä tukimuodoissa viljelijöille korvataan kustannukset ja tulonmenetykset, jotka aiheutuvat erityistoimenpiteistä. Näiden tarkoituksena on lisätä viljelymaiseman monimuotoisuutta, vahvistaa paikallisia maiseman ominaispiirteitä sekä kunnostaa ja hoitaa alueita ja ehkä korvata jo tapahtuneita maisemavaurioita. Toimenpiteillä voidaan myös edistää luonnoltaan, maisemaltaan, historialtaan, kulttuuriltaan tai muutoin tärkeiden alueiden ja kohteiden säilymistä.
PETE PAKARINEN |
POLITIIKKA -SIVULLE