Kansanäänestys saattaa kaataa muutakin kuin Amsterdamin sopimuksenTanska - kapula integraation rattaissa vai realismin viimeinen linnake?
EU on tuomittu yli puoli vuotta kestävään piinalliseen odotukseen ennen kuin selviää, antaako Tanskan kansa hyväksyntänsä Amsterdamissa tehdylle uudelle perussopimukselle.Ulkoministeri Petersenin mukaan tanskalaiset pääsevät harjoittamaan perustuslaillista oikeuttaan aikaisintaan maaliskuussa. Mielipidemittausten trendi on saanut Brysselin huolestumaan: yhä useampi tanskalainen on kääntymässä kielteiselle kannalle. Mitä muutenkin epäonnistuneen sopimustuloksen hylkääminen unionille sitten merkitsisi? Maastrichtin sopimuksen kaataminen osoitti isänmaallisille tanskalaisille, että kaikkea Brysselistä tulevaa ei tarvitse niellä. Nyt kynnys äänestää sopimusta vastaan tuskin on ainakaan korkeampi. Tuoreimman mielipidemittauksen mukaan vastustajien (31 %) ja kannattajien (32 %) voimasuhteet ovat tasoissa, mutta epäröivien osuus on jälleen korkea (36,5 %). Euroopan unionin perussopimuksien muuttaminen edellyttää ratifiointia kaikissa jäsenmaissa. Vuonna 1992 muut jäsenmaat olivat pakotettuja palaamaan neuvottelupöydän ääreen tanskalaisten vuoksi. Maan silloinen Poul Schlüterin johtama oikeistohallitus saikin Edinburghissa neuvotelluksi joukon kompromisseja, joilla pyrittiin tyydyttämään äänestäjäkuntaa. Tanskalaiset saivat mm. oikeuden jäädä pois EMU:n kolmannesta vaiheesta. Muut myönnytykset koskivat unionikansalaisuutta sekä yhteisiä oikeus- ja puolustusasioita. Seuraavana vuonna uusitussa kansanäänestyksessä tanskalaisten niukka enemmistö kääntyikin sopimuksen kannalle. Äänestystulosta seurasi mellakoita maan pääkaupungissa. “Ei enää myönnytyksiä tanskalaisille”Jo Amsterdamin sopimuksen työstövaiheessa ensimmäiset europoliitikot kiirehtivät julistamaan, ettei Tanskalle olisi tällä kertaa luvassa uusia myönnytyksiä. Vieläkään ei kuitenkaan ole kuullut kovin paljon puhuttavan siitä, mitä se oikeastaan merkitsisi Euroopan unionille, joka edellyttää mm. uusilta hakijamailta sitoutumista Amsterdamissa hyväksyttyihin tavoitteisiin.Maastrichtin sopimuksen kaatumisen julistettiin opettaneen unionille, että se on liiaksi etääntynyt kansalaisista. Seurauksena oli joukko kampanjoita joilla unionia ja sen toimien tavoitteita pyrittiin tekemään ymmärrettävämmiksi. Ilmapallojen ja esitteiden lisäksi EU:n päätöksentekoa on myös tehty aiempaa avoimemmaksi. Hyvä - mutta oliko se tosiaan se läksy, joka meidän tanskalaisilta piti oppia? Sisämarkkinat saatava toimimaanTanskalaiset eivät pode mitään eurofobia-nimistä tautia. Itse asiassa he ovat aidon eurooppalaisia terveellä pienelle maalle sopivalla isänmaallisella tavalla. Tanskalaisten skeptisyys integraatiota kohtaan on paljon käytännöllisempää.Vuosien 1992 ja 1993 kansanäänestyksissä unionia vastustivat ennen muuta vasemmistopuolueiden kannattajat. Osin protestina oikeistohallitukselle. Nyt osat ovat vaihtuneet. Vasemmistohallituksen neuvottelemaa Amsterdamin sopimusta vastustaa yhä useampi oikeiston kannattaja, vaikka parlamentissa sitä tukeekin edustajien ylivoimainen enemmistö. Se ei ole kuitenkaan koko kuva. Tanskalaisten oikeistopiirien suhtautuminen Euroopan unioniin heijastaa itse unionin muutosta, eikä pelkästään sisäpoliittista tilannetta. On syytä muistaa, että he ovat olleet mukana integraatiossa huomattavasti meitä pidempään. Euroopan unioni on tanskalaisten silmissä muuttunut taloudellista yhdentymistä ja markkinoiden vapauttamista ajavasta yhteisöstä poliittisen ideologian sävyttämäksi sääntely- ja keskittämisinstituutioksi. Tanskan oikeisto vastustaa kaikkea, mikä lisää integraation kustannuksia ja painottaa, että sisämarkkinat olisi saatava toimimaan paremmin. Heidän mielestään olisi siis keskityttävä integraation ytimen kehittämiseen ennemmin kuin yhä uusien yhteistyöalojen ja tukisysteemien synnyttämiseen. Samalla maan oikeiston kriittisyys unionin laajentumissuunnitelmia kohtaan on kasvanut. Tanska ja sen konservatiivipuolue on tunnettu aktiivisena Keski- ja Itä-Euroopan sekä ennen kaikkea Baltian puolestapuhujana, mutta oman maan kilpailukyky vie sittenkin voiton. Paineet moniytimisyyteen kasvavatMaan hallitus puolestaan esiintyy luottavaisena uskoen, että tanskalaisten Amsterdamin sopimukseen voimakkaasti ajamat asiat, kuten yhteistyö työllisyys- ja ympäristöpolitiikassa, saavat heidän äänestäjiensä hyväksynnän, ja sen myötä itse sopimuskin läpäisee kansan raadin.Kun myös Amsterdamin saavutuksia liian vaatimattomina pitävät integraation kannattajat ympäri Eurooppaa ovat sitä mieltä, että unionia on muutettava vielä paljon ennen kuin olemme valmiita ottamaan uusia jäseniä, niin saattaa olla, että tanskalaiset vain laukaisevat kaikkien paineet. Alkaa uusi neuvottelukierros, jossa jo lähtökohtaisesti otetaan paremmin huomioon eri maiden toisistaan poikkeavat tavoitteet. Ratkaisuna saattaisi silloin olla entistä selkeämmin hajautuva moniytiminen integraatio.
JORI ARVONEN |
ULKOMAAT -SIVULLE