EMU:n hyödyt yrityksille riippuvat paljolti siitä, mitkä maat ovat EMU:n jäseniä

Euro yrityksen näkökulmasta


Euroopan talous- ja rahaliitosta käytävään keskusteluun on tullut laadukkaita tutkimuksia. Nämä tarjoavat ”kättä pidempää” pohdittaessa EMU:n hyötyjä ja haittoja Suomelle. Erityisen tervetullutta on euron tuominen arkipäiväisemmälle tasolle. Tällaisia avauksia sisältää mm. kuluttajia ja euroa käsittelevä tutkimus sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) julkaisema Ville Kaitalan tekemä tutkimus EMU:sta yritysten näkökulmasta.


Erityisen mielenkiintoiseksi Kaitilan tutkimuksen tekee se, että hän pohtii sekä EMU:n vaikutuksia yrityksiin että sen ulkopuolelle jäämisen vaikutuksia.

Kaitila toteaa heti aluksi, että joidenkin keskeisten arvioiden - tai oikeammin lähtöoletusten - arvioiminen on hyvin vaikeaa. Oikeastaan voidaan esittää vain yleisiä arvioita oletetuista jäsenmaista, EMU-instituutioiden toimivuudesta käytännössä, Euroopan keskuspankin uskottavuudesta, harjoitettavasta finanssi- ja rahapolitiikasta sekä Suomen Pankin kyvyistä harjoittaa uskottavaa rahapolitiikkaa, jos Suomi ei liittyisikään rahaliittoon.

Hyödyt riippuvat jäsenistä

Rahaliitosta saatavat hyödyt ovat sitä suurempia, mitä enemmän maa käy ulkomaankauppaa rahaliittoon kuuluvien maiden kanssa. Mahdolliset rahaliiton aiheuttamat ongelmat ovat puolestaan sitä pienempiä, mitä samankaltaisempia siihen osallistuvien maiden tuotantorakenne keskenään on.

Tutkimuksessa todetaan, että vuoden 1995 osalta, että tavaroiden ja palvelujen osuus bruttokansantuotteestamme oli 37 prosenttia. kun ylivoimaisen suuri osuus, noin 80 prosenttia, ulkomaankaupasta käydään valuutassa, on ilmeistä, että samaa valuuttaa käyttämällä epävarmuustekijät vähenisivät.

Erityisen merkittävää hyötyä arvellaan syntyvän pkt-yrityksille, joiden vientimahdollisuudet EMU:n III-vaihe parantaisi. Säästöä syntyy niin valuuttaoperaatioissa kuin korkokustannuksissakin. Toisaalta jäsenyys kiristää kilpailua ja poistaa mahdollisuuden korjata heikentynyttä kilpailukykyä valuuttakurssien muutoksilla, so. devalvaatiolla.

Suomen kannalta hyödyt ovat siis paljon riippuvaisia siitä, mitkä maat liittyvät ensimmäisten joukossa rahaliittoon. Julkaisussa todetaan, että yleisimmin mainitut maat ovat Saksa, Ranska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Itävalta ja Irlanti. Näiden maiden yhteenlaskettu osuus tavaranviennistämme on noin 27 prosenttia.

Tärkeimmät vientimaat jäävät ulkopuolelle

Rahaliiton ulkopuolelle jaa ilmeisesti ainakin alkuvaiheessa tärkeimmät vientimaamme Ruotsi ja Englanti. Ruotsin hallituksen politiikka on toki tulkinnanvaraisempaa kuin mitä brittien hyvin selkeästi kielteinen kanta yhteiseen valuuttaan. Ruotsin osalta on vielä huomioitava, että usealle suomalaiselle teollisuuden alalle ruotsalaiset vastaavat alat ovat kovia kilpailijoita maailmanmarkkinoilla.

Tutkimus toteaa, että Ruotsin kruunun merkitys on Suomelle huomattavasti suurempi kuin muille todennäköisille EMU-maille. Jos Suomi olisi rahaliiton jäsen, olisi vientiyrityksillemme helpompaa ja turvallisempaa laskuttaa Itä-Euroopan vienti euroissa.

Myös USA:n dollari on ulkomaankaupallemme tärkeä valuutta. Kauppa Pohjois-Amerikkaan sekä kasvava kauppa Kaakkois-Aasiaan tullaan jatkossakin käymään dollareissa. Eräs keskeinen kysymys onkin dollarin ja euron suhde sekä Ruotsin kruunun suhde euroon ja dollariin.

Metsäteollisuus keinuttaa Suomea

Metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä on 35 prosenttia. Se on erittäin suhdanneherkkä ala ja täten tulevat häiriöt metsäsektorille vaikuttavat koko kansantalouteen.

Kaitila toteaa tutkimuksessaan, että tilanne olisi erittäin vaikea, varsinkin jos metsäteollisuuden vientihinnat alenisivat jyrkästi samalla kun euro vahvistuisi valuuttamarkkinoilla erityisesti dollariin nähden.

Tällaista tilannetta voidaan pitää Suomen EMU-jäsenyyden varsinaisena suurena kauhuskenaariona. Rahaliiton ulkopuolella tällaisessa tilanteessa syntyisi devalvaatio-odotuksia. Ennustaa voi, että jos metsäteollisuus vaatii, niin se sen yleensä saa - ennemmin tai myöhemmin. EMU:ssa ongelman syvyyttä voisi lisätä vielä se, että Ruotsin kruunu heikkenisi samaan aikaan muun edellä kuvatun kehityksen kanssa.

Palkat joustavat, kun muu ei jousta

Kun valuutta ei jousta, on muiden kustannusten joustettava taloudellisen taantuman kohdatessa. työvoimakustannukset, eli palkat, nähdään yrittäjien silmissä tällöin luonnollisena kohteena. Palkansaajalle tämä merkitsisi sitä, että palkan määräytymisen perusteena olisi osittain yrityksen tilanteen huomioiva komponentti.

Osana Kaitalan tutkimusta toteutettiin yrityskysely. Siitä ilmenee, että normaalina tulosvuonna tulossidonnaisen osan osuus kokonaispalkasta asetettiin tavoitteellisesti noin 15 prosenttiin bruttopalkasta. Ainakaan tavoiteasetanta ei ole kovin maltillinen.

Toisaalta on muistettava kolikon toinen puoli - jos palkat ja muut kustannukset eivät jousta, niin sitten joustaa työllisyys. Sopeutuminen tapahtuu irtisanomisin ja lomautuksin.

Kaitila näkee tarvetta kompromissille, joka yhdistäisi yrityskohtaisen mahdollisuuden jonkinasteiseen tulossidonnaiseen palkanmääritykseen ja toisaalta suhteellisen vakaan nimellispalkkakehityksen koko kansantalouden tasolla. Tämän voidaan tulkita merkitsevän sitä, että yrityskohtainen sopiminen tarvitsee tuekseen tai perustakseen kattavia tupo-ratkaisuja eli liittokohtainen sopimistarve vähenisi.

Marginaaliset myönteiset vaikutukset

Suuryrityshaastattelujen tulosten perusteella EMU-jäsenyydellä suhteessa ulkopuolelle jäämiseen voisi olla marginaalisen positiivinen vaikutus yritysten yhteistyösopimuksiin Suomessa, tuotteiden ja tuotevariaatioiden määrään, Suomeen kohdistuviin investointeihin, tutkimus- ja tuotekehittelytoiminnan sijoittamiseen Suomeen sekä joustavuusetujen hyödyntämisen tarpeeseen.

MAX MICKELSSON
17.1.1997


OTSIKKOSIVULLE