Hebronin sopimus pähkinän kuoressaNetanjahun taktiikka toi voittoja IsraelilleHebronin sopimus sai hyväksynnän niin palestiinalaisten kuin Israelin hallitukselta, jälkimmäiseltä tosin vasta 12 tunnin vääntämisen jälkeen äänin 11-7. Israelin hallituksesta erosi yksi ministeri, Benjamin Begin, vastalauseena sopimukselle. Vaikka äärijuutalaiset moittivat Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua petturiksi, hän sai puristetuksi palestiinalaisilta lisäetuja edellisen hallituksen sopimukseen.
Mitä Netanjahu voittiIsraelin joukkojen lopullista vetäytymispäivää Länsirannalta lykättiin noin vuodella, joka antaa Israelille vahvemman aseman ns."lopullisen sopimuksen" neuvotteluissa. Niissä on määrä päättää mm. Länsirannan 140 juutalaissiirtokunnan ja Jerusalemin kohtalosta.Lisäksi Netanjahun voittoina pidetään sitä, etteivät sopimuksen sanamuodot millään tavalla viittaa siihen, että Länsiranta on Israelin sodalla valloittamaa aluetta, josta sen YK:n päätöslauselman mukaan pitää vetäytyä. Joidenkin tarkkailijoiden mukaan kiistan pääkohteena ollut Israelin vetäytymisaikataulu mainitaankin vain USA:n Warren Christopherin allekirjoittamassa asiakirjassa - ja epäselvää on, onko sitä missään Israelin allekirjoittamassa paperissa. Tosiasia kuitenkin on, että Israel on poliittisesti sitoutunut tuohon aikatauluun. Voiko Israel "turvallisuussyihin" vedoten jälleen lipsua aikataulusta, on hyvä kysymys. Vastaus ei todennäköisesti löydy kansainvälisen oikeuden periaatteista vaan siitä, kuinka arvokkaana Israelin johto pitää rauhaa ja hyviä diplomaattisia ja taloussuhteita ympäröiviin arabimaihin. Sopimuksen mukaan Israelin joukkoja saa näiden vetäytymisten jälkeenkin jäädä "siirtokuntiin" ja "sotilasalueille", mitä voi muodostua palestiinalaisten kannalta hankalaksi porsaanreiäksi.
Näin sovittiinHebronin sopimuksen pääsisältö on pähkinänkuoressa seuraava:
17.1.1997 Kairo |
OTSIKKOSIVULLE