KOKOOMUS ITSENÄISESSÄ SUOMESSA 1945-
Vuonna 1945 Suomen sisä- ja ulkopolitiikan toimintaympäristö muuttui täydellisesti. J.K. Paasikivi luotsasi Suomen uudelle ulkopoliittiselle kurssille tavoitteena luottamukseen perustuva suhde Neuvostoliittoon. Maa oli lisäksi jälleenrakennettava, siirtoväki asutettava ja sotakorvaukset maksettava.Epävakaissa poliittisissa oloissa Kokoomus kävi vuoden 1945 vaaleihin tunnuksella "Itsenäisen isänmaan puolesta". Välirauhansopimuksella Moskovasta ohjattujen kommunistien toiminta oli sallittu ja "toriparlamentarismi" sekä painostus ja kiihotus olivat arkea. Kommunistit saivatkin vaaleissa 49 paikkaa ja eduskunta säilyi oikeistoenemmistöisenä vain yhdellä edustajalla.
Vallattuaan Valpon ja Etsivän keskuspoliisin kommunistien vyörytys ja laittomuudet alkoivat valvontakomission suosiollisella avustuksella. Valpoon sisäministeri Yrjö Leino nimitti apurikseen ylimääräiseksi apulaispäälliköksi SKP:n puheenjohtajan Aimo Aaltosen. Perimmäisenä tarkoituksena kommunisteilla oli Suomen muuttaminen kansantasavallaksi.
Tshekkoslovakian tielle
Keväällä 1948 vallankaappaushuhujen vuoksi mm. armeijan hälytysvalmiutta nostettiin ja asevarikkojen vartiointia tehostettiin. Hertta Kuusisen puhe Suomen viemisestä Tshekkoslovakian tielle oli avoin ilmoitus kommunistien hankkeista. Paasikivi vastasi sisäiseen jännitykseen puheessaan 9.4.1948 ja sanoi olevansa varma, että Suomen kansa kykenee valvomaan kallisarvoista parlamentarismia ja demokraattista valtiojärjestystään.Kommunistit kävivät luonnollisesti kokoomuksen ja etenkin nopeasti kasvaneen nuorten liiton kimppuun. Valpo suoritti laittomat kotietsinnät Kokoomuksen keskustoimistoon, KNL:n toimistoon ja Uudenmaan piiriliittoon. Kokoomusnuoria pidätettiin mielivaltaisesti.
Laittomuudet johtivat lopulta Päiviö Hetemäen ja 79 muun kansanedustajan kyselyyn, josta alkoi mielipidevyöry Valpoa, Leinoa ja kommunistien puhdistuksia vastaan. Oikeisto asetti välikysymyksellään ja muulla toiminnallaan oikeusvaltion periaatteet kokeeseen ja voitti.
Kansankapitalismia
Aatteellisesti Kokoomus siirtyi 50-luvulla perinteisestä konservatismista ns. dynaamiseen konservatismiin. Vuoden 1957 ohjelmassa ensimmäistä kertaa asioita tarkasteltiin yksilöiden eikä yhteisöjen, lähinnä vahvan valtiovallan kautta. Talouspolitiikassa omaksuttiin ns. sosiaalinen markkinatalous.Sosiaaliseen markkinatalouteen liittyi pienomistukseen ja yksityisyritteliäisyyteen liittyvä kansankapitalismi, jonka iskulause oli kaikki omistajiksi. Kommunistit pyrkivät valtiojohtoiseen suunnitelmatalouteen. SDP:n vuonna 1930 hyväksymän ohjelman mukaisesti taas oli sosialisoitava metsät ja kosket sekä metsä- ja paperiteollisuus, sähkö-, metalli- ja kalkkiteollisuus sekä tukkukauppa. Kansankapitalismi oli kokoomuksen vastaus näille pyrkimyksille.
Uusilla aatteilla ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta kannatukseen, sillä vuoden 1958 eduskuntavaaleissa Kokoomus sai 29 paikkaa.
Oppositiotaival
Vuoden 1966 vaalit olivat Kokoomukselle monella tavalla merkittävät. Vaalien tulos - vain 26 paikkaa - oli vuosisadan huonoimpia ja 21 vuotta kestänyt oppositiotaival alkoi.Punamultakoalitiot pitivät Kokoomuksen 30-luvun tapaan ulkona hallituksesta. Syy hallituksen ulkopuolella pitämiseen oli ulkopolitiikan käyttäminen sisäpolitiikan käsikassarana. Viimeinen naula Kokoomuksen arkkuun oli ilmeisesti vuoden 1968 presidentin vaalit, johon puolue uskaltautui asettamaan oman ehdokkaan, Matti Virkkusen. Puolue korosti, että menestyksekkään ulkopolitiikan lisäksi olisi myös harjoitettava menestyksellistä sisäpolitiikkaa.
Tätä kansanrintamapuolueet eivät saattaneet hyväksyä ja aloittivat ulkopoliittisen parjaus- ja pelottelukampanjan, johon vastaehdokas presidentti Kekkonen yhtyi. Jo vuonna 1966 SDP ehätti ehdottamaan, että Kekkosen kautta olisi jatkettava poikkeuslailla.
SDP ei kuitenkaan saanut tahtoaan läpi ja valitsijamiesvaaleissa Kokoomus nousi suurimmaksi puolueeksi 432 000 äänellä. Vähitellen kävi kuitenkin selväksi, ettei Kokoomuksella ollut asiaa hallitukseen niin kauan kuin Kekkonen istui presidenttinä.
Remonttimiehet
Oppositiokauden aikana Kokoomuksen nuorten liitossa alettiin vaatimaan puolueen politiikan radikaalia muuttamista. Syntyi ns. remonttimiehet. Kokoomuksen aatteeksi esitettiin yksilökeskeisyyttä ja varauksetonta sitoutumista ns. Paasikiven-Kekkosen -linjan taakse. Asennetta kommunisteihin muutettiin, kun he poistivat ohjelmastaan väkivaltapykälän.Periaateohjelmassa vuonna 1970 valtion lujittaminen lakkasi olemasta itseisarvo. Yhteiskunnan moniarvoisuudenperiaate sen sijaan nostettiin korkealle. Ohjelmaan kirjattiin vuonna 1972 myös vaatimus kansalaisten perusturvan parantamisesta perustoimeentuloturvajärjestelmän nimellä.
Uudella poliittisella sisällöllä ja imagolla Kokoomus saavutti vaalivoittoja: vuonna 1975 puolue sai 35 paikkaa ja vuonna 1979 peräti 47 paikkaa. Hallitukseen ei kuitenkaan ollut asiaa. Kokoomuksen voittokulku eduskunta- ja kunnallisvaaleista toiseen huipentui vuoden 1987 vaaleissa, joissa puolue sai 53 paikkaa. Pääministeri Harri Holkerin johdolla muodostettiin nk. sinipunahallitus, jonka kauden lopulla Suomi joutui historiansa ehkä pahimpaan taloudelliseen lamaan.
Vuoden 1991 vaaleissa Kokoomus kärsi tappion ja sen paikat eduskunnassa vähenivät 40:een. Tappiosta huolimatta Kokoomus lähti mukaan keskustan Esko Ahon muodostamassa porvarihallituksessa. Sen tärkein tehtävä oli laman ja työttömyyden voittaminen. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa kokoomus sai 39 paikkaa ja jäi nyt SDP:n Paavo Lipposen muodostamaan historialliseen nk. sateenkaarihallitukseen, jossa vasemmistoliittokin on mukana.
ILKKA AHTOKIVI
