Jos nämä saisi virtuaalisena, ottaisin ne
Jazzvaari ja sointuihme vauhdissa
Liikenneradio on merkittävällä tavalla lisännyt suomalaisten jazz-tuntemusta tuomalla yleiseen tietoisuuteen jazz-pianistit Bill Evansin ja Oscar Petersonin. Nimittäin silloin kun kyseisessä ohjelmassa soitetaan jazzia, näyttää levylautasella varsin usein pyörivän jomman kumman artistin levy.Bill Evansista on jo aika jättänyt, mutta 72-vuotias jazzvaari Peterson polkee vielä täysillä. Hänen esikuvansa oli huikeasta soittotekniikastaan tunnettu Art Tatum, ja Peterson olikin yksi niistä harvoista pianisteista, joiden tekniikka riitti Tatumin jälkien seuraamiseen.
Peterson on itse sanonut, että kuullessaan ensimmäisen kerran Tatumia hän luuli kyseessä olevan kahden pianistin yhteisesiintymisen, joten jonkinmoinen haaste on Tatumin esikuvaksi ottaminen ollut.
Halvatun hyvä pianisti
Petersonin teknisestä taituruudesta tuli valitettavan usein itsetarkoituksellista soiton muun sisällön kustannuksella. Tämä on ollut myös syy siihen etten henkilökohtaisesti ole juuri hänen 70- ja -80 -luvun levytyksistään pitänyt. Vuonna 1993 Peterson sai halvauksen, joka heikensi hiukkasen hänen vasemman kätensä toimintakykyä. Soittoa vamma ei ole estänyt, mutta sen sijaan tuonut uutta syvyyttä kun tarpeeton sormitekniikan esittely on jäänyt vähemmälle.Peterson ei ole kovin usein soittanut suuremmilla kokonpanoilla, vaan pääosa hänen levytyksistään on triolevyjä. Siksi olikin mielenkiintoista saada käsiin Petersonin yhdessä nuoremman polven jazzareiden kanssa äänittämä kvintettilevy.
Äänitteen puhallinparin muodostavat saksofonisti Ralph Moore ja 26 - vuotias trumpetisti Roy Hargrove, molemmat instrumenttiensa tämän hetken ehdotonta eliittiä. ”Uusklassinen” bebop tempaa kuulijan mukaansa vastustamattomalla tavalla ja soitosta voi kuulla, että tunnelma studiossa on ollut korkealla.
(Oscar Peterson meets Roy Hargrove and Ralph Moore, Digelius Music, 120 mk)
Sointuihme Walton
Jos Peterson on ollut tekniikkaihme, niin pianisti Cedar Waltonia voi kutsua sointuihmeeksi. Waltonin sävellykset ovat hieno sekoitus jazzin perinnettä, gospelia ja bluesia. Mielenkiintoinen harmonia tekee Waltonin sävellyksistä haastavia myös solisteille, ja suuresta joukosta hänen sävellyksiään onkin tullut ”moderneja” jazzstandardeja.Myös soittajana Walton lukeutuu huippukastiin ja hänen taitojaan ovat käyttäneet hyväkseen esimerkiksi sellaiset jazzikonit kuin John Coltrane ja Duke Ellington.
Hyvän tilaisuuden tutustua Waltonin sointumaailmaan antaa juuri julkaistu äänite ”Composer”, joka nimensä mukaisesti koostuu pelkästään hänen omista sävellyksistään. Soittokumppaneiksi on Walton kelpuuttanut jo edellä mainitut Ralph Mooren ja Roy Hargroven.
Tavallaan tälläkin levyllä on kyseessä siis tietynlainen veteraani ja nuoret kyvyt- asetelma. Waltonin mielenkiintoiset sävellykset ja huippuhyvä yhtye saavat aikaan yhdistelmän jota voi vilpittömästi suoisitella.
(Cedar Walton, Composer, Digelius Music, 120 mk)
ARI SAUROS
17.1.1997
