Kokoomus Valpon silmätikkuna
Sodan jälkeen poliittinen elämä aktivoitui nopeasti uudelleen niin oikealla kuin vasemmallakin. Kommunistit ryhtyivät aktiiviseen toimintaan sekä parlamentaarisin että ulkoparlamentaarisin keinoin. Samoin Kokoomuksen poliittinen toiminta alkoi ja odotetusti kommunistit katsoivat sen päävastustajakseen.
Kommunistien toiminta oli tehokasta ja he saivat vuoden 1945 eduskuntavaaleissa 49 paikkaa. Eduskunta säilyi oikeistoenemmistöisenä vain yhdellä edustajalla. Parlamentaarisen vaikuttamisen ohella SKDL/SKP touhusi myös valonarempia puuhia ja aika saikin nimen “vaaran vuodet“. Poliittiset lakot, kiihotus ja toriparlamentit olivat arkipäivää. Keväällä 1948 vallankaappaushuhujen vuoksi armeijan hälytysvalmiutta nostettiin ja asevarikkojen vartiointia tehostettiin.
Terijoen hallituksen pääministerin O.W. Kuusisen tytär, kommunistijohtaja Hertta Kuusisen puhe Suomen viemisestä Tshekkoslovakian tielle oli avoin ilmoitus kommunistien hankkeista. He aikoivat tehdä Suomesta kansandemokratian. Presidentti J.K. Paasikivi vastasi sisäiseen jännitykseen puheessaan 9.4.1948 ja sanoi olevansa varma, että "Suomen kansa kykenee valvomaan kallisarvoista parlamentarismia ja demokraattista valtiojärjestystään".
Vallankaappausuhan varjossa
Tultuaan sisäministeriksi vuonna 1945 Yrjö Leino miehitti Valtiollisen poliisin (Valpo) vannoutuneilla kommunisteilla SKP:n painostuksesta. Apurikseen Valpoon Leino otti ylimääräiseksi apulaispäälliköksi SKP:n puheenjohtajan Aimo Aaltosen. Myös Liikkuva poliisi miehitettiin kommunisteilla. Näin SKP:lla oli ote valtion hermolla ja Valpo solutti urkkijoitaan ja vasikoitaan kaikkialle yhteiskuntaan.
Kommunistien perimmäinen tarkoitus oli ilmeisesti vallankaappauksen valmistelu. Näin ainakin uskoo silloinen kokoomusnuori, sittemmin Kokoomuksen kansanedustaja Olli Ikkala.
- Kyllä minä muistelen, että nuoriso - juuri valmistuneet ylioppilaat ja koululaiset niin kuin minäkin - silloin kuvittelimme, että vallankaappauksen vaara oli erittäin suuri.
- Tätä käsitystä levittivät kokeneemmatkin ihmiset aika reippaaseen tahtiin. Nuorisoon se iskostui nopeasti. Koko toimintamme on pitkälti nähtävä sitä taustaa vasten. Olimme huolestuneita maan itsenäisyydestä ja kommunistivaarasta, kertoo Ikkala.
Valpon uhka
Kommunistit kävivät välittömästi Kokoomuksen ja etenkin nopeasti kasvaneiden Kokoomuksen nuorten liiton (KNL) sekä Ylioppilasoikeiston kimppuun. Vuonna 1946 KNL:ssa oli 15 000 jäsentä ja vuonna 1948 jo noin 26 000. Kehitystä ei Valpossa seurattu kädet taskussa. Kommunistien mielenkiinto heräsi jo 1945 ja seuraavana vuonna kommunistilehdistö aloitti ensimmäisen hyökkäyksen liittoa ja Ylioppilasoikeistoa vastaan. Suomessa toteutettavan kommunistisen vallankaappauksen varalle laadittiin listoja talteen otettavista henkilöistä. Listoilla oli monia kokoomusvaikuttajia.Kommunistit tekivät parhaansa saadakseen KNL:n lakkautetuksi fasistisena järjestönä kuten Aseveliliiton, suojeluskunnat, Lotta Svärdin, IKL:n ja AKS:n. Suomen demokraattisen nuorisoliiton lähetystö kävi jopa pääministeri Mauno Pekkalan luona vierailulla vaatimassa KNL:a lakkautettavaksi.
Sisäministeri Leino perusteli tahollaan Valpon budjettimäärärahojen lisäämistä mm. sillä, että KNL:n toiminta aiheuttaa Valpolle valtakunnallisesti välttämättömiä tarkkailu- ja valvontatehtäviä. Kokoomusnuoret kokivat Valpon taholta todellista uhkaa.
- Kyllä meillä oli melkoinen pelko muun muassa Valvontakomission toimenpiteistä. Vainon takana olivat käsitykseni mukaan sekä kotimaiset kommunistit että Moskova. Meillä oli kovin innokkaita kotikommunisteja, mutta kyllä Moskovastakin ilmeisesti käskyjä sateli. Se oli voitetun maan kohtalo, sanoo Ikkala.
- Me pelkäsimme voimakkaasti mitä tapahtuu, mutta toisaalta henki joukoissamme oli tavattoman innostunut. Halukkuus tehdä kaikki mitä isänmaan hyväksi voi tehdä, tehdään. Niin innostunutta joukkoa ei nykyisin enää mistään tapaa, kun KNL:n sakki aikoinaan oli, muistelee Ikkala.
- KNL:n lakkauttamisyritys fasistisena järjestönä olivat meistä epäoikeudenmukainen teko. Olimmehan me - minä muiden mukana - tehneet temppuja, joita saatettiin pitää kiellettynä tai epähyväksyttävinä, mutta eihän niitä suinkaan tehty KNL:n nimissä vaan yksityisinä kansalaisina, kertoo Ikkala.
Ylioppilasoikeisto lakkautetaan
Joulukuussa 1945 perustettiin Ylioppilasoikeisto, josta tuli hetkessä maan suurin poliittinen ylioppilasjärjestö. Puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Päiviö Hetemäki ja varapuheenjohtajaksi KNL:n koulutuspäällikkö, ylioppilas Veikko Sjöblom. Ylioppilasoikeisto ei kuitenkaan saanut toimia kuin toukokuun 16:een 1946. Siitä kommunisti-Valpo Valvontakomission suosiollisella avustuksella piti huolen.Vappuna 1946 tapahtui pari mitätöntä välikohtausta, joista ehkä raskauttavin oli se, että Vanhan eteen kokoontuneet ylioppilaat lauloivat “Valan“ kommunistien marssiessa ohi. Tämän perusteella Aaltonen vaati YO:n lakkauttamista fasistisena järjestönä ja AKS:n seuraajana. Samaan hengenvetoon Aaltonen vaati myös virkamiesten erottamattomuuden kumoamista, oikeuslaitoksen puhdistusta ja sensuurin tiukentamista.
Ylioppilasoikeistoa vastaan esitettiin huikeita syytöksiä. Sen järjestökurssien oppikirjana väitettiin olevan "Lapuan laki". YO:lla oli Valpon mukaan myös oma tiedusteluelin ja yhteyksiä Päämajan valvontaosastolle. Kokoomuksen väitettiin rahoittaneen koko YO:n toiminnan.
Tehtiin sentään jotakin
Valpo väitti YO:n ja KNL:n järjestäneen myös sotasyyllisyysmielenosoituksia ja levittäneen syytettyjä tukevia lentolehtisiä. Ikkala myöntää, että aivan tuulesta temmattuja Valpon väitteet eivät olleet.- Minun suurin syntini ilmeisesti oli tämä ns. lentolehtisjupakka. Kun sotasyyllisyyslakeja käsiteltiin eduskunnassa, me levitimme lentolehtisiä sekä Helsingissä että muualla Suomessa. Niiden tekstissä olivat Tiberiuksen sanat: "Te vallan saitte, on valta teidän nyt. Te minulle tehkää mitä tahdotte, mut laki ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää", tunnustaa Ikkala.
- Tätä me innokkaasti levitimme ja se tuntui herättävän ärtymystä, vihaa ja katkeruutta kommunisteissa ja ilmeisesti myös Valvontakomissiossa, kertoo Ikkala.
- Suurin osa Valpon syytöksistä oli paljasta puppua. Lapuan laki ei milloinkaan ollut järjestökurssien oppikirjana. Eri asia on, että kai sitä Helsingissä levitettiin mutta ei näissä puitteissa.
- Suhteet Päämajan valvontaosastolle - jos syytökselle on pohjaa tai perustaa - olivat henkilökohtaista tuttavuutta.
- Myös KNL:n ja Ylioppilasoikeiston suhteet länsivaltoihin olivat aika vähäiset. Lähinnä siinäkin oli kysymys henkilökohtaisista kontakteista. Ilmeisesti niiden puitteissa jonkilaista informaatiota saatiin ja hankittiin, mutta informaatiota, joka oli täysin julkista. Ei siellä mitään salatietoa harrastettu. Mitään järjestelmällisiä yhteyksiä ei ollut, kertoo Ikkala.
- Jutut jostakin tiedusteluelimestä ovat lähteneet liikkeelle siitä, että sanomalehtimieskoulutusta jossakin määrin harrastettiin. Se nähtiin valmistautumiseksi poliittiseen toimintaan. Sen vaarallisemmaksi sitä en osaisi leimata, kertoo Ikkala huvittuneena.
- Näin jälkeenpäin, kun kommunismi on romahtanut ja maailma kääntynyt päälaelleen, on tullut kieltämättä monta kertaa ajatus, että olimmepas oikeassa. Ei käy rehellisesti sanoen kiistäminen, naurahtaa Ikkala.
Leinon lähtölaskenta
Toukokuussa 1946 parikymmentä Valpon virkamiestä keskeytti Kokoomuksen nuorten liiton koulutustilaisuuden ja suoritti laittoman kotietsinnän nuorten liiton ja kokoomuksen keskustoimistossa. Muodollinen syy oli fasistisena järjestönä lakkautetun Ylioppilasoikeiston asiakirjojen etsintä. Mitään etsintälupaa Valpon agentit eivät katsoneet tarpeelliseksi esittää.Valpon kotietsinnät kokoomuksen keskustoimistoon, Uudenmaan piiriliittoon ja nuorten liiton toimistoon sekä kokoomusnuorten mielivaltaiset pidättämiset ja kuulustelut johtivat Päiviö Hetemäen ja 79 muun kansanedustajan kirjalliseen kyselyyn eduskunnassa toukokuussa 1946, josta alkoi mielipidevyöry Valpoa, Leinoa ja kommunistien puhdistuksia vastaan.
Toinen ulkoministeri Reinhold Svento joutui selittelemään tapahtumia asiasta kiinnostuneille ulkomaisille lehtimiehille. KNL:n avoin kirje ministeri Leinolle aiheutti suurta huomiota lehdistössä. Kokoomusnuoret saattoivat jatkaa toimintaansa ja asettua avoimeen taisteluun kommunisteja vastaan.
Viimeinen naula Leinon arkkuun oli nk. Leinon vankien tapaus, jossa hän luovutti laittomasti Suomen kansalaisia Neuvostoliittoon. Sitä seurannut luottamuslauseäänestys eduskunnassa päättyi Leinon tappioon. Tämä ei kuitenkaan ymmärtänyt itse erota, joten Paasikiven oli pantava mies viralta. Valpo ja Etsivä keskuspoliisi puhdistettiin kommunisteista. Vuoden 1948 vaaleissa kommunistit kärsivät tappion ja saivat 11 paikkaa vähemmän kuin kolmea vuotta aiemmin.
Valpon yritykset osoittaa fasistisina lakkautettujen järjestöjen ja paljastettujen "salaliittojen" yhteys kokoomukseen epäonnistuivat. Oikeisto asetti välikysymyksillään ja muulla toiminnallaan oikeusvaltion periaatteet kokeeseen ja onnistui. Vuonna 1948 Leinon ja kommunistisen Valpon tarina oli lopussa.
ILKKA AHTOKIVI
(Julkaistu Nykypäivässä 17.5.96)
