Vikasietotila



17.1.1997


Hete on nusu

Kun avasin Helsingin Sanomat perjantaiaamuna 10. tammikuuta, maailma näytti nuorsuomalaisemmalta kuin aikoihin. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Martti Hetemäki oli puhunut.

Hetemäki sanoi ääneen sellaista, josta Suomessa on joko hyssytelty tai maalailtu poliittisen tarkoitushakuisia kauhukuvia. Hetemäki sanoi suoraan, että työttömyyden nujertamiseen tarvitaan järeämpi keinovalikoima kuin tähän mennessä on ollut käytössä.

Hetemäki kehotti ekonomisteja ryhdistäytymään ja ampumaan alas kaikkein järjettömimmät työllisyydenhoidon niksipirkat. Mutta miksi vain ekonomistien olisi ryhdistäydyttävä? Eikö ennen kaikkea poliittisten päättäjien olisi aika suoristaa ryhtiä ja miettiä, miksi työttömyys ei nujerru, vaikka kuinka perustetaan uusia kunnallisia puuhastelukeskuksia?

Hetemäen esittämät ajatukset eivät ole hänen ikiomiaan. Hän lähinnä yhtyy kymmenen eurooppalaisen ekonomistin ns. Salzburgin manifestiin työttömyysongelman hoitamiseksi. Salzburgin manifesti saattaa tuntua rajulta, mutta myös hyvin käyttökelpoiselta ja järkevältä. Rajuksi manifestin tekee sen kuvia kumartelematon rehellisyys.

”Pehmot vai kovikset”

Taloustieteilijät ovat katsoneet petoa silmiin ja päättäneet kesyttää sen. He eivät usko, että eurooppalaista työttömyyttä voidaan ratkaista perinteisin ”pehmokeinoin”: lisä-, tuki- ja täydennyskoulutuksella, työajan pilkkomisella tai verotusta kiristämällä. Tarvitaan ”kovempia” otteita.

Pehmeys ja kovuus ovat suhteellisia ja tunnepitoisia käsitteitä. Ainakin minulla on sellainen tuntuma, että nykyinen työttömyyden pehmohoito on aika monelle työttömyyden kanssa taistelevalle itseasiassa kova vaihtoehto: mikään ei olennaisesti muutu.

Toisaalta taas ekonomistien suosittelemat "kovat" lääkkeet; nykyistä laajempi paikallinen sopiminen, matalapalkkaisten kotitalouksien työssäkäynnin tukeminen ja ansiosidonnaisen turvan valtionrahoitteisuuden leikkaaminen, antaisivat pitkällä tähtäimellä yhä useammalle suomalaisella huomattavasti nykyistä paremmat mahdollisuudet työntekoon, yrittämiseen ja irrottautumiseen valtion letkun päästä. Pehmeämpi vaihtoehto siis.

Imperiumin vastaisku

Kuten odotettavissa oli, Hetemäen lausunnot saivat aikaan valtaisan imperiumin vastaiskun. Maakuntalehdet ja vanhoja kunnon aikoja haikailevat poliitikot kilvan kauhistelivat kuinka VM:n virkamies päästelee suustaan sellaista tekstiä. Niinpä niin.

Suomessa keskustelun virittäminenkin tuntuu olevan enemmänkin uhka kuin mahdollisuus avata uusia näköaloja. Jotenkin on absurdia, että samat ihmiset, jotka ovat kovasti huolissaan korkeasta työttömyydestä ja pienen ihmisen ahdingosta ovat eturintamassa torjumassa ehdotukset työttömyyden rajusta alasajosta rakenteellisilla muutoksilla työmarkkinoilla, verotuksessa ja sosiaaliturvassa... Mikäs se olikaan taas kana ja mikä muna?

Irti näpertelystä

"Työttömyyttä alentava linja on yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki", toteaa Hetemäki. Kun hallituksen työllisyysohjelma on nyt lähestulkoon pantu täytäntöön ja työttömyystilastot näyttävät edelleen siltä miltä näyttävät.

Herää kysymys, onko työttömyyden alentamiseen tähtäävä ohjelma itsessään työttömyyden alentumisen heikoin lenkki? Olisiko mukavasta pikkunäpertelystä aika siirtyä sellaisten uudistusten tielle, jotka oikeasti antaisivat suomalaisille toivoa valoisammasta tulevaisuudesta?

INKA HEIN
17.1.1997
Kirjoittaja on Nuorsuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäsihteeri ja tiedottaja.


OTSIKKOSIVULLE