Vs. päätoimittaja Pete Pakarinen
18.7.1997Laajenemisen hinta on katettu pöytään
EU:n komission jättipaketti Agenda 2000 julkistettiin tällä viikolla yhdessä uusien jäsenehdokkaiden listan kanssa. Komissio suosittaa jäsenyysneuvottelujen aloittamista Puolan, Unkarin, Tshekin, Slovenian ja Viron kanssa.
Uudet jäsenmaat ovat EU:n mittapuussa köyhiä maita, joista tulee EU:n budjetissa ilmeisiä nettosaajia. Kun komissio lupaa laajentumista jäsenmaksuja korottamatta, on rahat otettava jostain.
Vaikka komissio uskookin, että valtaosa laajentumisen tuomasta jopa 440 miljardin markan kustannuksesta voidaan kattaa talouskasvulla, on myös menoja supistettava.
Suurimmat leikkaukset tehdään aluetuista. Suomen osalta näkyvin nipistys, puoli miljardia markkaa, kohdistuu maatalouden tukeen.
Asiallisesti EU:n pyrkimyksillä on järkevä tavoite. Runsain mitoin tuettua maataloutta hivutetaan kohti markkinahintoja. Maatalousrahan uusjako ei kuitenkaan pienennä EU:n budjettia, päinvastoin maatalousmenoihin on kaavailtu kasvua.
Sisäpoliittisesti laajeneminen ei olekaan Suomelle kivutonta. Uudistusten hintaa maksavat ne, jotka alun alkaenkin kiivaimmin vastustivat unionin jäsenyyttä. Muitakaan maksajia on silti vaikea löytää - valtaisa osa EU:n budjetista kuluu maatalouteen.
Pöytä on vasta katettu. EU:n maataloudesta ja aluepolitiikasta vastaavat komissaarit lupailivatkin jo huolestuneille suomalaisille erityispykäliä, jotta viljanviljelyn ja syrjäseutujen asema ei kävisi tarpeettoman tukalaksi.
Asetelma tuskin silti lupaa hyvää syksyn EMU-keskustelua silmällä pitäen. Vaikka asioilla asiallisesti onkin etäisyyttä, niin ilmapiirin kiristyminen heijastunee eritoten opposition kantoihin. Totuus on, että Esko Ahon on yhä vaikeampi luotsata puoluettaan EMU-pöytään.
PETE PAKARINEN