Rakennerahastouudistus sopii Suomen tavoitteisiin


EU:n Agenda 2000-ohjelmassa esitetty rakennerahastouudistus sopii Suomelle. Kustannusten pitäminen nykyisellä tasolla, tavoitteiden ja yhteisöaloitteiden määrän supistaminen sekä menettelyjen yksinkertaistaminen ja tehostaminen saavat Suomen tuen. EU:n laajentuminen ei vielä tulevalla rahoituskaudella laske olennaisesti tukea nykyisissä jäsenmaissa.

EU:n alue- ja rakennepolitiikan tarkoituksena olisi edelleen vahvistaa taloudellista ja sosiaalista yhtenäisyyttä sekä vähentää eri alueiden välisiä eroja. Rakennerahastojen osuus koko EU:n yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta säilyisi uudistuksessa korkeintaan 0,46 prosentissa. Laajentuminen ei vielä seuraavalla rahoituskaudella tulisi olennaisesti laskemaan nykyisten jäsenvaltioiden saaman tuen kokonaismäärää. Jäsenvaltioille annettava tuki ei saisi ylittää 4 %:ia niiden BKT:stä.

Tavoitteiden määrää supistettaisiin seitsemästä kolmeen ja yhteisöaloitteiden 14:sta niin ikään kolmeen. Lisäksi sovellettaisiin yksi alue/yksi ohjelma -periaatetta. Alueellisten tavoitteiden kattavuutta väestömäärällä mitattuna supistettaisiin koko EU:n alueella nykyisestä 51%:sta noin 35-40%:iin. Rakennerahastotoimenpiteiden toteuttamisen tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota.

Komission ehdotuksen lähtökohdat vastaavat pääpiirteissään Suomen alustavia näkemyksiä. Kustannusten pitäminen nykyisellä tasolla, tavoitteiden ja yhteisöaloitteiden määrän supistaminen sekä menettelyjen yksinkertaistaminen ja tehostaminen ovat kaikki kannatettavia ehdotuksia.

Tavoitteita olisi kolme, joista kaksi alueellista (1 ja 2) ja yksi horisontaalinen (3). Uuden tavoite ykkösen piiriin pääsisivät alueet, joiden bruttokansantuote on korkeintaan 75 %:n EU-keskiarvosta. Nykyisten tietojen pohjalta Itä-Suomi näyttäisi täyttävän tämän kriteerin.

Itä-Suomea lukuun ottamatta muu osa nykyisestä harvaan asutukseen perustuvasta tavoite 6 -alueesta (mukaan lukien Suomen Lappi) on mahdollista saada tavoite ykköseen erityisjärjestelyin. Komission esityksessä ei ole yksityiskohtaisia ehdotuksia erityisjärjestelyjen luonteesta ja sisällöstä.

Uusi tavoite rakennemuutosalueille

Uusi tavoite kaksi on tarkoitettu muille taloudellista ja sosiaalista uudistamista tarvitseville ja rakennemuutoksesta kärsiville alueille. Tavoite näyttäisi hyvin soveltuvan kriteereiltään ja sisällöltään Suomen olosuhteisiin. Esityksessä maaseutua ja keskuksia käsitellään yhtenä kokonaisuutena, mikä on ollut keskeisesti esillä myös Suomen alustavissa näkemyksissä. Maaseudun kehitys alkutuotannon näkökulmasta siirtyy selkeämmin maataloussektorin vastuulle. Samoin tarkoitus on toteuttaa aktiivista kaupunkipolitiikkaa.

Työllisyyteen keskittyvää uutta tavoite kolmosta, sovelletaan alueellisten tavoitteiden yksi ja kaksi ulkopuolisilla alueilla. Tarkoituksena on opetus-, koulutus- ja työllisyystoimenpitein parantaa työllisyystilannetta. Työllisyyden edistäminen ja työpaikkojen luominen on kaikissa tavoitteissa keskeisellä sijalla.

Uudessa yhteisöaloitemenettelyssä on Suomelle erityisen tärkeää raja-alueyhteistyö sekä alueiden välinen kansainvälinen yhteistyö. Suomen maantieteellinen asema yhteisössä korostaa erityisesti tämän tyyppistä toimintaa.

Merkittävä osa maaseudun kehittämisestä siirrettäisiin EU:n budjetin rakennetoimenpidepääluokasta maatalouspääluokkaan. Näin selkeytettäisiin maaseudun kehittämisen työnjakoa perinteisen maatalouspolitiikan sekä muun alue- ja rakennepolitiikan välillä. Tämä siirto vapauttaisi Suomessa rakennerahastoista luonnonhaittakorvauksiin osoitetut resurssit muuhun alueelliseen kehittämiseen. Maatalouspääluokasta rahoitettavien kehityshankkeiden luonne ja alueellinen kattavuus on vielä selkiytymättä.

Vielä ei ole tarkkaan arvioitavissa uudistuksen vaikutuksia eri jäsenvaltioihin. Komission esityksen jatkokäsittelyssä Suomi tulee tarkkaan seuraamaan, että erityisesti Suomen vaikea työttömyystilanne ja alueelliset ongelmat tulevat asianmukaisesti huomioon otetuiksi ja että alue- ja rakennepolitiikan kehittämisessä kiinnitetään huomiota pohjoiseen ulottuvuuteen.

Rahoituskehys vuosille 2000 - 2006

Komissio lähtee arvioissaan siitä, että laajentuminen pystytään toteuttamaan seuraavan rahoituskehyksen aikana ilman, että nykyistä omien varojen kokonaiskattoa (1,27 % jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKT:sta) jouduttaisiin nostamaan. BKT:n arvioitu kasvu ja nykyisten budjettisuuntaviivojen sisällä tapahtuvat säästöt tekisivät tämän mahdolliseksi. Arvioissa huomioidaan nykyisten jäsenmaiden tarpeet, jäsenyyttä edeltävä tuki hakijamaille sekä uusien jäsenmaiden aiheuttamat menot.

Rakennerahastojen noin 275 mrd ECUn kokonaismäärästä hakijamaille annettaisiin tukea vuoteen 2006 mennessä 45 mrd ECUa. Noin 370 mrd ECUn maatalouspääluvusta tukea hakijamaille annettaisiin 15 mrd ECUa. Lisäksi annettaisiin Phare-ohjelman kautta noin 11,8 mrd ECUa ja muuta tukea noin 3,8 mrd ECUa.

Suomi pitää 1,27 % omien varojen katon säilyttämistä tärkeänä. Rahoituskehykseen liittyviä komission esityksiä ja arvioita tulee vielä huolellisesti tutkia.

PP
18.7.1997

POLITIIKKA -SIVULLE